lauantai 20. helmikuuta 2016

500 000 shillinkiä meni jakoon

Obertauernin loman harvoja postauksia kommentoineiden kesken suoritettu arvonta meinasi mennä takalaittomaksi. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Palkinto on luvatusti spektaakkelimainen eli muhkeat 500 000 Itävallan shillinkiä ja vieläpä Salzburgin kuuluisan pojan Wolfgang Amadeus Mozartin kuvalla höystettynä.


Onni potkaisi Kelleriä, joten postilähetys lähtee kohti Koillismaata. Kelleriä onnisti heti ensiyrittämällä eli kyseessä taitaa olla oikea onnenpoika.

torstai 4. helmikuuta 2016

Obertauern

Obertauernin kylä sijaitsee Salzburger Landin osavaltiossa Itävallassa, noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä Salzburgista. Kyläkorkeudeksi ilmoitetaan 1664 m, ja korkeimmat huiput kohoavat yli 2500 metriin, joten happi on aika ajoin kortilla.
Obertauernin kylä on jakautunut kahteen kyläkeskukseen. Parhaiten täällä pääsee liikkumaan paikasta toiseen taksilla, joka maksaa aina 12 euroa, ajoitpa sitten korttelin ja koko kylän läpi. Ja taksi on aina tilataksi. Toinen vaihtoehto on ilmainen postibussi, joka liikennöi kerran tunnissa. Postiauton harva vuoroväli ei oikein palvele hiihtokansaa.

Tämä kylänosa, jossa Team Läskikasa majailee, on pitkulaisen mallinen ja meidän majapaikka Apparthotel Hubertus sijaitsee noin vartin REIPPAAN kävelymatkan päässä kaupoista ja muista huvituksista. Hubertus on todella siisti hotelli, jossa on mm. suomalainen sauna. Palvelu on ensiluokkaista.


Obertauernin pitäisi olla lumivarma paikka. No, tällä viikolla on satanut lunta yhtä päivää lukuunottamatta, mutta on vastavuoroisesti ollut rehellinen vesisadepäiväkin. Kylän yläosissa on lunta, mutta osa rinteistä on silti jäisiä ja laaksoissa on kevätkeli.


Beatles liittyy myös Obertauerniin. Beatlesien Help! -elokuva on filmattu täällä 1965, koska tämä oli ainoita paikkoja, jossa oli kuvausaikaan lunta. Beatles-monumentti on Edelweis-hotellin edustalla, koska liverpoolilaiset majoittuivat ko. hotellissa kuvausajan.



Team Läskikasan päivät ovat noudattaneet seuraavaa peruskaavaa: aamiaiselle työnnymme klo 7.30 jälkeen, vaikka se avautuu oikeasti vasta klo 8.00. 
Muutamana aamuna Juge on keittänyt pannullisen kahvia jo kämpillä ja olemme roudanneet kahvipannun aamiaishuoneeseen. Näin menetellen olemme saaneet kahvia joutuisammin kuin automaatista liruuttamalla.
Aamiaisen ja parin tiimiläisen "istunnon" jälkeen suuntaamme mono- ja suksihuoneeseen ja rinteeseen klo 9.00 (tänään torstaina jo klo 8.30). 
Laskettelua iltapäivään klo 15.30 saakka, aamupäivällä kahvitauko (Team Läskikasa termi sille on wälivesi), puoliltapäivin lounas rinneravintolassa, mahdollinen ip-wälivesi ennen kuin olemme laskeneet after skihin. Obertauern ei ole Tirolissa, joten täällä ei ole perinteistä tirolilaismeininkiä alppihumppapaikkoineen, vaan hyvin diskreettiä jutustelua baarissa.

After skin jälkeen kämpille, pojat saunaan ja tytöt suihkuun ja nääläytymään. Kuuden maissa illalla olemme lähteneet syömään, sen päälle ristiseiskaa iltakymppiin. Sen jälkeen unien sinilintu sipsuttaa ja laulaa unisen laulun...Team Läskikasa vaipuu uneen, itse kukanenkin omanlaiseensa.


tiistai 2. helmikuuta 2016

Pääosaa näyttelee SÄÄ

Tiedän, että Menomonoissa on käyty kurkistelemassa, että eikö tänne ala ilmaantua minkäänlaista raporttia Obertauernin hiihtoviikoilta. Ei vaan ole ollut juuri mitään raportoitavaa.
Samat vuosien mittaan kerrotut jutut ja vitsit on kerrottu ja naurettu niille itse pää punaisena tai nauratettu muita matkaseuralaisia. Kumma kyllä, ovat hakeutuneet uudelleenkin kuulolle.

YouTravelin oppaana on huumorintajuinen (onneksi) porilainen Tiia Porri tai Piia Torri. Kyllä se tuo eka vaihtoehto on oikein. Tällä viikolla hänellä on täällä noin parikymmentä vierasta, mutta hänen kanssaan laskee vain Taneli, ei-muista-vanha-erkkikään Erkki ja vaimonsa Henna (oik. Helena) ja legendaarinen Team Läsikikasa. Näillä mennään.

Obertauernin viikko on alkanut sään puolesta alavireisesti. Sunnuntaita vasten yöllä oli tullut 10 cm uutta lunta, joka tarkoitti möykkelikköisiä rinteitä. Minä otin perstuntuman alppeihin heti kärtelyssä ja sittenpä koko päivä olikin yhtä tarpomista. Nousi sisu kaulaan. Sunnuntaina oli lisäksi tsiljoona ihmistä liikkeellä.
Maanantaiaamuna satoi silkkaa vettä. Ensimmäinen nousu tehtiin kuomuttomalla tuolihissillä, joten siinä kastuivat vaatteet ja naama tuli pestyä toistamiseen. Ja taas. Ensimmäisessä mäessä päällään. &€/:%}<~%%$!!!!
Nousin vielä toiveikkaana Zehnerkarbahnilla ylös, josko siellä olisi kuivempi keli. Katinkontit. Tuprutti märkää lunta niin, ettei omia käsiään nähnyt. Join kupillisen kahvia ja ajoin kabiinilla takaisin kylään. Lounaan jälkeen Markkukin liittyi viehättävään seuraani.

Illansuussa ennen auringonlaskua hotellimme vastarinteeseen paistoi aurinko ja taivas oli selkeä. Toivottavasti se tietää hyvää tälle päivälle. En ole vielä raottanut verhoja.