maanantai 3. lokakuuta 2011

München, Baijerin pääkaupunki

Syyslomanen toi meidät toistamiseen Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin. Tämänvuotinen Oktoberfest alkoi jo 17.9. ja päättyy maanantaina 3.10. Nimestään poiketen tämä kansanjuhla on enemmän syyskuinen kuin oikeasti lokakuun tapahtuma.
Oktoberfest vetää vuosittain kai yli 6 miljoonaa kävijää --- ja sen huomaa müncheniläisessä katukuvassa: suurin osa paikallisista naisista pukeutuu DIRNDLiin ja miehet polvipituisiin nahkahousuihin. Minusta se on pelkästään hauska juttu. Olisipa Suomessakin jotakin vastaavaa.

Saavuimme Müncheniin perjantaina ja heti alkajaisiksi suuntasimme kohti Marienplatzia, joka on kaupungin keskeisin aukio. Marienplatzin pohjoisreunalla on Neues Rathaus, ja sen kellotornissa puolestaan kuuluisa Glockenspiel, joka esittää päivittäin klo 11 (plus kesäisin pari lisäkeikkaa) vajaan varttitunnin mittaisen keskiaikaisen kellopelinäytelmän. Kilkatuksen ajaksi Marienplatzille kerääntyy sadoittain turisteja ja paikallisiakin ihastelemaan tapahtumaa.



Toinen keskustan maamerkki on Frauenkirche, jonka tunnistaa kahdesta vihertäväkupolisesta tornista. Ylläoleva kuva on otettu tarkoituksella niin, ettei toista kupolia näy, koska se oli pressun peitossa.

Ja koska olimme jo valmiiksi keskustassa, niin miksi emme kävisi samantien läheisessä Hofbräuhausissa - tuossa maailmankuulussa oluttuvassa, jossa on turha kuvitella kuulevansa omaa ääntänsä, saati naapurin ääntä. Edellisellä kerralla emme Markun kanssa onnistuneet saamaan edes istumapaikkaa Hofbräuhausissa. Tällä kertaa onnistuimme sentään saamaan istuimen, mutta tarjoilua oli turha odottaa. Aikamme korvia torvisoitolla turrutettuamme päätimme poistua takavasemmalle - ja Markun tuntien, emme palaa kyseiseen anniskelupaikkaan koskaan. Piste.

Perjantai-iltana tapasimme anopin kauppaopistoaikaisen ystävättären (&miehen&tyttären), joka on nyt asunut Saksassa yli 40 vuotta. Aluksi illastimme Rathauskellerissä Marienplatzilla ja pitkän päivän päätteeksi kävimme Theresienwiesellä Oktoberfest-tunnelmissa. Aivan mielettömän paljon väkeä, joka paikka täynnä ja mikä meteli!



Lauantaiaamuna teimme lyhyen aamulenkin Nymphenburgin linnan puiston kanaalin varteen. Kuvassa itse linna on tuolla jossakin kaukaisuudessa. Hotellimme sijaitsi aika lähellä sekä em. linnaa että Olympiaparkia.


Lauantai-iltapäiväksi edellisen illan tuttavat kutsuivat meidät Andechsiin, jonne on kaikkiaan noin tunnin matka Münchenin keskustasta. Ensin noin 45 min S-bahnilla Herrschingiin ja sieltä vielä muutama kilometri autolla luostariin. Andechs on tosi suosittu kohde, jonne paikalliset ja vieraatkin tulevat päiväretkeilemään --- syömään ja juomaan luostarin tarjoamia antimia: itse kasvatetuista sioista tehtyä Haxea tai oman panimon olutta.

Kun palasimme Andechsin reissulta takaisin "kotimaisemiin", jäimme Hackerbrücken asemalla pois junasta ja työnnyimme keskusta-alueen perinteiseen ja isoon Biergarteniin eli Augustiner Kelleriin http://www.augustinerkeller.de/. Biergartenin koosta kertoo sen 5000 istumapaikkaa kastanjapuiden alla. Todellista Biergarten Stimmungia! Genau.




Sunnuntaiaamuna päätimme olla kaukaa viisaita ja lähteä hyvissä ajoin Wiesenille. Katin kontit. Niin olivat kaikki muutkin puoli miljoonaa ihmistä ajatelleet. Oktoberfest-alueella oli väkeä kuin merenmutaa, eteneminen lähes mahdotonta eikä yhteenkään Biergarteniin ollut mitään asiaa. Baijerilainen sääkin oli vielä kaiken lisäksi aurinkoisen paahtava, joten tilanne alkoi vaikuttaa huolestuttavalle. Reilun tunnin käyskestelyn jälkeen löysimme yhden pienen weissbier-panimon, jossa saimme seisaallaan ottaa tuopilliset ennen kuin palasimme kaupunkiin hengähtämään.
Iltapäivä kuluikin sitten sightseeing-kierroksilla niin keskikaupungilla kuin vähän kauempanakin.

Sää täällä Baijerissa oli erinomainen, lämpötila joka päivä keskimäärin +25 ja pilvetön taivas. Stimmungkin oli hyvä, tosin aika ajoin täyteen tupatut kulkupelit aiheuttivat hikeä ja tuskastusta.


Münchenissä ei voi käydä niin, ettei söisi Brezeliä ja mielellään suolaista sellaista! Ja siitä saa näyttävät kakkulat ;-D


perjantai 16. syyskuuta 2011

Syyslomanen arvuuteltavana


Edellisestä matkakokemuksesta on jo huolestuttavan pitkä aika. Luulin jo, että pääsen fiilistelemään Helsinki-Vantaalle hakiessani Markun kollegaa, mutta kuinka ollakaan lento oli niin paljon myöhässä, että Markku haki itse britin. Eli häkkilinnun kurjuutta pitää kestää vielä hetkinen.

Ennen matkustamisen autuutta järjestämme taas kaikille lukijoillemme arvuuttelukisan, jossa jokaisella on mahdollisuus voittaa. Tarvitaan vain hitunen tietoa ja runsain määrin onnea.

Kysymys kuuluu: minne matkaamme syyslomasen viettoon?

Viiden pisteen vihje: varhaisin tunnettu maininta kaupungista on vuodelta 1158
Neljän pisteen vihje: se on Saksan kuudenneksi laajin suurkaupunki
Kolmen pisteen vihje: kaupungin keskeisin aukio on nimeltään Marienplatz
Kahden pisteen vihje: kaupungissa 1972 järjestetyissä olympialaisissa suomalainen Lasse Viren kaatui, mutta voitti silti 10000 metrin juoksun
Yhden pisteen vihje: kaupungissa järjestetään vuosittain Oktoberfest, joka on maailman suurin kansanjuhla
Miinuspisteinen vihje: kaupungin nimi lausutaan Mynssen

Vain osallistumalla voi voittaa! Lähetä vastauksesi kommentoimalla tätä tekstiä nimelläsi tai tunnistettavalla nimimerkillä viimeistään 29.9.2011. Kerro kommentissasi, minkä vihjeen perusteella päätit vastata niinkuin vastasit.
Sähköpostitse, postitse, puhelimitse tai hihasta nykäisemällä jätetyt arvuuttelut eivät osallistu arvontaan.
Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan jotakin kohteelle ominaista.

Syyslomavisan voittaja on arvottu. Osallistujia oli niukanlaisesti, mutta kuitenkin sen verran, ettei Markun uuteen huopahattuun tarvinnut laittaa vain yhtä arvontalippusta.
Markku osti itselleen uuden huopahatun Andechsista ja arvonta suoritettiin siitä lauantai-iltana 1.10. hotellihuoneessamme.
Voittaja on nimimerkillä "Johannes Matero" osallistunut kisaaja. Onnea! Onnea! Onnea!
Hieno palkinto odottaa virallista luovutustilasuutta.

Oheisessa kuvassa uuden huopahatun omistaja on kuukahtanut S-bahniin vai onko niin, että kauneusunet eivät ole koskaan pahasta :)

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Suomen Manchester - Tampere

Suunnittelimme, että teemme viimeisellä lomaviikolla jonkun pienen lomamatkan, sillä ainaista matkahampaan kolotusta ei ole saatu eliminoitua.
Vaihtoehtoja oli neljä: Tampere, Tallinna, Tukholma tai ei lähdetä mihinkään! Näistä valikoitui päiväretkikohteeksi Tampere, nääs.
Oikeastaan meillä oli velvollisuuskin käydä Tampereella, koska olimme juhannuksena Turussa, joten eihän kummallekaan ikuiselle kiistakumppanille sovi antaa toista enempää suosiota.

Niinkuin kuvasta näkyy matka tehtiin junalla.
Heti perille saavuttuamme kävimme kevyellä lounaalla Scandicin Food Plazalla.
Sen jälkeen lähdimme pienelle nähtävyyskävelylle lähimaastoon. Ulkona oli läkähdyttävän paahteinen sää, huh huh.
Ensimmäiseksi suuntasimme Lars Sonckin suunnittelemaan Tampereen Tuomiokirkkoon, jonka freskot on maalannut Hugo Simberg. Kirkko on ulkoapäin näyttävä harmaagraniittinen  rakennus ja sisällä tekevät vaikutuksen juuri mainitut Simbergin maalaukset sekä hienot ikkunat.

Kirkosta käyskentelimme Tammerkosken partaalle. Aurinko porotti ja vaatteet liimautuivat kiinni ihoon. Oli pakko päästä virkistäytymään Finlaysonin alueella sijaitsevaan Plevna-panimon terassille.

Kirkon ja kapakan jälkeen kävimme oikeasti Tammerkosken rantamilla, ohitimme Keskustorin ja laskeuduimme Laukontorille. Ehdotin Markulle mustamakkara-snacksiä, mutta hän kieltäytyi, koska olisimme kohta menossa syömään ravintola C:hen.

Tampereen päiväretki päättyi erinomaiseen illalliseen vuoden ravintolaksi valitussa Ravintola C:ssä Rautatienkadulla http://www.hyvaaruokahalua.blogspot.com/

Matkailuhampaan kolotus helpottui hieman - toistaiseksi.

Pitkä, kuuma kesäloma 2011

Neliviikkoinen kesälomamme alkoi siitä, kun juhlimme anopin täysi-ikäisyyttä perjantaina 1.7.Sen jälkeen koitti vapaus ja toiveissa oli saada nauttia kiireettömästä, rentouttavasta, liikunnallisesta, aurinkoisesta ja mukavasta lomasta. Katsotaan, miten kävi.

Olimme päättäneet jo hyvissä ajoin, että lähdemme Helsingistä vasta ensimmäisen lomaviikon torstaina ja pidämme muutenkin torstaita aina "vaihtopäivänä" siirtyessämme paikasta toiseen.
Ekan viikon alkupäivät kuluivat kummipoikamme Eetun ja hänen kaksoisveljensä Aatun kanssa Helsingin iloissa ja riemuissa. Maanantaina oli päästävä Lintsille. Pakko.
Kaiken maailman härvelit ja vatkaimet sun muut kieputtimet piti kokeilla ja moneen kertaan. Loppujen lopuksi pojilla kävi kunnon munkki ruletissa: omankokoinen pussi sipsejä! Kylläpäs oli suu messingillä.
Torstaiaamuna oli aikainen herätys, koska päivän etappiimme Kuusamoon oli matkaa 830 km. Starttasimme Lauttasaaresta klo 6.20 ja takapenkki hiljeni samantien ja havahtui takaisin todellisuuteen Kuortissa ekalla tauolla.
Olimme perillä Kuusamossa klo 16.45, ja olimme pitäneet lounastauon Kuopiossa sekä pistäytyneet kahvilla Kajaanissa Samin ja Päivin luona.
Pojat jatkoivat kesälomamatkaansa vielä Kemijärvelle vanhojen kavereidensa luokse.

Me asetuimme mökkeilemään Kuusamo-järven rantaan Kokkokoskentien varteen.
Kävimme Kuusamon kirkolla (pitäisikö sanoa "kaupungilla") vain parina päivänä täydentämässä ruoka-,  juoma- ja lukemisvarastoja. 9.7. yritimme kesäteatteriin, mutta juuri ennen h-hetkeä kirkonkylän ylle nousi sadepilvi, joka esti aikeemme. Sen koommin emme enää vaivautuneet edes kokeilemaan kulttuurin äärelle.
Päivät kuluivat mökillä urheillen, rannalla istuskellen, korttia pelaten ja syöden.
Meillä on auton takakontissa kaikkiaan viisi (5) kahvakuulaa (8-24 kg), joiden kanssa kuntoilimme. Mummikin heilutteli kuulaa kuin vanha tekijä! Toisina päivinä teimme kävely- tai hölkkälenkkejä, mutta yllättävää kyllä, ilma oli niin kuuma, että juokseminen ei tuntunut kovin rattoisalle.
Yhtenä päivänä Markku vei minut autolla Puutteenkylään (17,8 km mökiltä kirkolle päin), josta hölkkäilin (kävelin mäet) takaisin mökille. Taipaleelle sattui pari ravakkaa sadekuuroa, joten ei ollut liian kuuma.

Uiminenkin on kuntoilua. Markku harrasti sitä kaikissa käänteissä eli jos oli vähänkin hiki, hän pulahti järveen. Minä tyydyin vilvoittelemaan vain saunasta.

Päivittäin kokeiltiin soisiko Ahti antejaan. Katiskassa ei ollut juuri mitään, vaikka se oli asennettu järveen everstiluutnantin evp antamilla ohjeilla. Verkoilla saatiin savustettava määrä muikkuja (herkkua) ja muutamia pulleita ahvenen körrejä.

Torstaina 14.7. pakkasimme kimpsumme, kampsumme ja kahvakuulat ja suuntasimme Volvon keulan kohti Temmestä, missä olimme varautuneet tekemään vaativan siivousurakan.
Perjantaipäivä meni vieraita kestitessä ja suunnitellessa varsinaista koitosta. Vaihtolava ilmestyi pihapiiriin jo tuolloin, mutta päätimme ryhtyä työhön vasta maanantaina. En kuitenkaan malttanut olla testaamatta, minkälaisen reaktion aiheuttaa teatraalisesti toteutettu ränsistyneen nojatuolin kantaminen vaihtolavalle. Ei vaikutusta, joten päättelin, että tästä voi tulla vielä hyvä juttu.

Lauantaiksi siunautui sadepäivä ja koko konkkaronkka pakkautui autoon ja ajeltiin Ylivieskaan kyläilemään. Vieraanvaraisessa kyläpaikassa saimme mahamme täyteen - ja sadekin loppui.

Siivousurakkamme pääasialliset kohteet olivat koko talon mittaisen ullakon ja vanhan saunan tyhjentäminen. Sitä ennen raivasimme pari isompaa komeroa ja kellarin tyhjäksi. Kaikenlaista maan ja taivaan väliltä on säästetty, mutta onneksi nyt talonväki antoi luvan hävittää tarpeettomaksi käyneitä tavaroita.
Ullakolta kertyi varmasti yli puolet vaihtolavan vetoisuudesta. Markku sanoi nousseensa ainakin 100 kertaa yläkerran  portaat (15 askelmaa) - se kävi hyvin päivän treenistä. Ei siellä ullakollakaan helppoa ollut - lämpötila liki +30C!
Keskiviikkoaamuna kaikki oli tehty.

Temmekselläkin liikuntaharrastukset jatkuivat. Markku puhkui kuuliensa kanssa ja juoksutti sijoituskoira-Jeriä. Minä yritin epätoivoisesti lenkkeillä, mutta painostava ilma vei parhaimman terän.
Tiistaina tutustuimme Oulun iltaelämään. Tapasimme tuttaviamme ja nauroimme sydämen kyllyydestä - niin, että kaupunki raikui.

Taas tuli torstai ja aika vaihtaa maisemaa, joka tällä kertaa olikin oma koti Helsingissä. Molempien toiveena oli se, että osa lomasta pitää voida viettää ihan vaan kotona.
Teimme pitkiä pyöräilylenkkejä, sauvakävelimme, kävimme kuntosalilla, chillailimme kaupungilla ja vain olimme. Markku kävi katsomassa uusimman Harry Potter-elokuvan ja teimme yhdessä päiväretken Tampereelle.

Loman päätteeksi nautimme perinteisen rapuillallisen ravintola Saaressa http://www.hyvaaruokahalua.blogspot.com/

Kesälomallamme 2011 paistoi aurinko melkein joka päivä, toki mukaan mahtui muutama sadepäiväkin, mutta pääasiallisesti saimme nauttia loistavasta kesäsäästä. D-vitamiiniä on nyt varastossa ja rusketusraidatkin löytyvät!
Loma oli kiireetön ja saimme rentoutua. Tämän loman aikana olemme liikutelleet itseämme enemmän kuin koskaan ennen - siltä ainakin tuntuu.
Onnistuneesta lomasta iloiten ja uutta odottaen.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Kyl määki Turuus

Päätimme lähteä juhannuksen viettoon Suomen Turkuun, jota edellisessä blogikirjoituksessa arvuuttelimmekin. (Arvonta on muuten suoritettu ja voittaja julkaistu arvuuttelutekstin yhteydessä.)



Turku on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä Tallinnan kanssa. No, se ei ollut päällimmäinen syy, miksi valitsimme Turun juhannusviikonlopun kohteeksemme. Pidämme Turkua niinkuin muitakin suomalaisia kyliä ja kaupunkeja mukavina kesäpaikkoina ja kaiken lisäksi rohkaistuimme uskomaan, ettei Turku tyhjene kokonaan juhannukseksi. Siinä me kyllä menimme vipuun. Täällä ei ole oikein mikään auki.

Turussa on joitakin erikoisuuksia, joihin kannattaa tutustua. Aloitimme juhannusaaton ulkoilusession Aurajoen rantamilta ja jokilaivoista. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta - mitä muuta voi keskikesälla odottaakaan. Täydellinen fiilis.
Jokilaivasta siirryimme Kaskenkatua muutaman askeleen ylöspäin ja tulimme Uusi Apteekki -nimiseen pubiin, joka on tuttu kaikille Vares-kirjojen lukijoille, samoin kuin sen vieressä nököttävä Mantun Grilli (joka ei ollut auki). Apteekin lisäksi ravintolana toimii myös entinen pankki (Old Bank), Puutorin Vessa ja koulu (Panimoravintola Koulu).
Jos olisimme viitsineet tallustella Aurajoen rantaa kohti satamaa, olisimme tulleet Förille, joka on Suomen ainoa kunnallinen jokilautta. Se on tarkoitettu kevyelle liikenteelle ja se ylittää joen noin 1½ minuutissa.
Mutta emmepä käyneet siellä saakka, vaan kiiruhdimme syömään. Valitettavasti juhannuksen ajaksi kuuluisat ruokaravintolat (Sergio's, Mami, Smör) olivat laittaneet lapun luukulle, joten asettauduimme majapaikkamme Hamburger Börsin Fransmanni-ravintolaan. Kyllä silläkin ruoalla nälkä lähti.

Juhannuspäivä alkoi yrityksellä Puutorin Vessaan. Suljettu. Talsimme tyhjän kaupungin keskustan läpi Panimoravintola Koulun terassille. Taas paistoi aurinko ja tunnelma oli kiireetön. Koulun pihalla oli chopaderos-pyörien näyttely.

Lounasta päätimme syödä Uudenmaankadun Koti-Pizzassa, jonka omistaa Markun nuoruuden aikainen kaveri pizza-Pertti. Matka Koululta Uudenmaankadulle oli sopiva lounaslenkki - vaativaa mäkikävelyä, historiallisia näkymiä Vartiovuorelle ja muuten vaan riittävän pitkä matka.

Sää on ollut tosiaankin parempi kuin osattiin odottaa. Lämpötila noin +20C, suurimmaksi osaksi puolipilvistä ja kevyttä tuulta.
Huomenna ajellaan takaisin pääkaupunkiseudulle ja palataan arkeen.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Mittumaarina matkoilla

Arvaapa missä aiomme viettää mittumaaria?
Viiden pisteen vihje: juhannusta kutsutaan noilla seuduin mittumaariksi ruotsin kielen "midsommar" (keskikesä) mukaan.
Neljän pisteen vihje: kohteen asukkaista 5,3 % on ruotsinkielisiä
Kolmen pisteen vihje: kaupunginvaltuustossa on 4 RKP:n edustajaa
Kahden pisteen vihje: kaupungin nimi on ruotsiksi Åbo
Yhden pisteen vihje: 2011 är staden Europas kulturhuvudstad tillsammans med Estlands huvudstad Tallinn
Kerro arvauksesi tai tietosi kommentoimalla tätä tekstiä nimelläsi tai tunnistettavalla nimimerkillä. Kerro myös millä vihjeellä pääsit jäljille.
Sähköpostitse, postitse tai puhelimitse jätetyt arvaukset hylätään - vain tämän tekstin kommentit hyväksytään.
Kommentit jätettävä viimeistään 23.6.2011 mennessä. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan jotakin.

Vi önskar er alla solig midsommar!


Juhannusvisa on ratkennut (oikea vastaus on Turku!) ja arvonnan voittaja arvottu: Aili Inkelin lippulappu nousi hatusta. Onnea! Kusti polkee ja tuo Aili Inkelille jotakin syntyjään turkulaista.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Päivämatka Berniin

Genèven vähäiset nähtävyydet nähtyämme hyppäsimme junaan ja matkasimme Sveitsin pääkaupunkiin Berniin. Matka-aikaa on vain 1h40min, joka taittuu nopeasti hulppeita maisemia ihallessa. Rata myötäilee Genève-järven rantoja aina Lausanneen saakka, joten siinä riittää silmänruokaa kylliksi.

Bern sijaitsee Sveitsin saksankielisellä alueella ja siellä on noin 123.000 asukasta, siis jotakuinkin Oulun kokoinen kaupunki. Bernin vanha kaupunki on UNESCOn suojelukohde, joten se taitaa olla aika vanha. Bernin sanotaan saaneen nimensä siitä, että joku aatelinen nimesi paikan sen mukaan, minkä eläimen hän oli metsästysreissullaan ensimmäiseksi kohdannut. Ja vastaan oli tullut KARHU (Bär)! Onneksi eka tuttavuus ei ollut vaikkapa villisika, jolloin pääkaupunki olisi nimeltään Wildschwein.

Yksi Bernin nähtävyyksistä on Zytgloggeturm (Zeitglockenturm), jonka astronominen kello soittaa pimputtaa aina neljä minuuttia ennen seuraavan täyden tunnin alkua. Onneksi en asu siinä nurkilla!

Sää on edelleen kesäisen paahteinen, suojapaikoissa taatusti +25C tai jopa enemmän. Siitä huolimatta me teimme rivakan kävelylenkin Aare-joen rantoja aina Bärengrabenille saakka. Luulimme, että siellä on joku monumentti tai jotain, mutta siellä olikin eläviä karhuja. Äitikarhu ja kaksi pikkukarhua nukkua tuuhottivat auringonpaisteessa ja iso uroskarhu makoili laiskanpulskeasti omassa aitauksessaan.

Näin nähtiin Bern ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen eli Genèveen.
Sveitsin junaliikenteestä on sanottu, että se toimii minuutin tarkkuudella. Seurasimme aamulla lähtiessämme, että toteutuuko tämä väite ja totesimme, että joku juna lähti 15 sekuntia myöhässä. Aika hyvä suoritus eikä meidän junakaan ollut myöhässä kumpaankaan suuntaan.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Terveisiä keväisen lämpimästä Genevestä

Tämänkertaisen viikonloppulomasemme kohteena on Sveitsin toiseksi suurin kaupunki Geneve, joka sijaitsee Sveitsin lounaiskolkassa Genevejärven länsipäässä. Sveitsin suurin kaupunki on Zürich. Genevessä on noin 185.000 asukasta ja katukuva näyttää yllättävän tummanpuhuvalle, mistä se sitten johtuneekaan. Harvaa vastaantulijaa voisi kuvitella syntyperäiseksi alppitorven töräyttelijäksi.
Päädyimme Geneveen sen takia, että Markulla on taas ensi viikolla Crans Montanassa (n 2 tunnin ajomatkan päässä Genevestä) kurssi eli saatiin samalla kertaa huvi ja hyöty. Tai minä saan vain leipää ja sirkushuveja - ja palaan Suomeen jo maanantaina.

Keski-Eurooppaa hetkellisesti hellivä lämpöaalto tuntuu myös täällä. Pilvetön taivas, pieni tuulenvire ja asteita noin +20C -voiko parempaa toivoa! Oikeastaan täydellinen kaupunkilomalle. Kevätkukat kukkivat ja ruoho viheriöi, mutta puissa ei ole vielä kunnolla lehtiä. Kaikkea ei voi saada.
Lähdimme puoliltapäivin tutustumaan, mitä Genevellä on tarjota turistille. Kaupungin kuuluisin nähtävyys on Jet d'eau, 140-metrinen suihkulähde, joka ruiskuttaa 500 litraa vettä sekunnissa taivaantuuliin. Vaikuttavan näköinen ilmestys.
Toinen, mutta ei välttämättä yhtä tunnettu, geneveläisten ylpeys on Kukkakello (The Flower Clock, L'Horloge Fleurie), joka symbolisoi sveitsiläistä kelloteollisuutta. Nyt kellosta puuttui tunteja osoittavat numerot - liekö koko hökötys istutettu ihan vastikään, joten se ei ole vielä lopullisessa muodossaan. Tai voihan olla, että tänä vuonna siinä ei olekaan numeroita.
Kävimme myös Pyhän Pietarin katedraalissa toteamassa, että kirkothan ovat kirkkoja. Kävelimme maileittain ja saimme kulumaan, lounas mukaanlukien, kaikkiaan 4½ tuntia ulkosalla.
Katsoimme lähistöltä jo valmiiksi intialaisen ravintolan illallista varten, mutta nyt vietetään vähän siestaa.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Let's go -meiningillä

Onko tuuli myötäinen vai vastainen? Minne tuuli vienee? "Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt..." Arvaapa minne olemme lähdössä viikonloppulomaselle lähiaikoina? Annamme yhden vihjeen: kohteen kuuluisin nähtävyys on 140-metrinen Jet d'Eau. Kerro arvauksesi tai tietosi kommentoimalla tätä tekstiä nimelläsi tai tunnistettavalla nimimerkillä. Kommentit jätettävä viimeistään 31.3.2011 mennessä. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan pieni tuliainen. Kannattaa ehdottomasti osallistua, vaikka oikea vastaus tulisi jo ehkä ekassa kommentissa. Myöhemmin matkakuulumisia paikan päältä.

Arvonta on suoritettu autenttisessa ympäristössä eli Genèvessä, jonka kuuluisin nähtävyys tuo arvuutettu suihkulähde on. Melkoinen truutta!
Markku toimi Rouva Fortunan sijaisena ja nosti hatusta Jukan nimellä varustetun lapun. Jukka on vastannut kysymykseen sähköpostitse, ja kaiken lisäksi oikein. Siispä Konalan Kasatonoville on postitettu Sveitsin tuliaisia! Onnittelut voittajalle ja kiitokset kaikille osallistujille.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Loistopäivä ikihonkien huminoissa

Tiistai 1.3. valkeni aurinkoisena, mutta kylläkin liki -20C pakkasessa täällä Kuusamon kirkolla. Nettisivut lupasivat Rukalle onneksi 15 astetta vähemmän eikä tuulikaan ollut enää eilisen kaltainen.
Ostin kolmen tunnin lipun ja olin ensimmäisten joukossa korkkaamassa kissattuja rinteitä. Aivan loistavaa mutkamäkeä verrattuna eiliseen sumun ja lumituiskun seassa rämpimiseen.
Minun suosikkirinteitä ovat Masto ja Pessari, jotka molemmat ovat yleensä hyvässä kunnossa, koska suuret väkijoukot eivät onneksi siirry niihinVuosselista tai Saaruasta lanaamasta :)

Nyt sain kuviakin, eikös olekin hienon näköistä? Kuvassa myös SkiBistron parakkiversio, joka stunttaa tulipalossa tuhoutunutta takarinteiden vakiokuppilaa (josta siitäkin oli tullut mielestäni viime vuosina sellainen liukuhihnabaari - persoonallisuus oli kadonnut!).

Iltapäivän ohjelmaan kuului Kuusamon ympärysladun hiihtäminen pertsa-tyylillä. Lähdin mummin kanssa tuolle reilun 18 km lenkille tavoitteena selvitä siitä noin 3 tunnissa. Maasto on aika helppo, pieniä laskuja ja nousuja on siellä täällä, mutta enimmäkseen mennään tasamaata (Kuusamossa!).
Sää suosi 2/3 reitistä, loppumatkasta tuuli kävi vastaiseksi ja muutenkin kai alkoi painaa jaloissa. Luulin jo, että latu vie auttamatta jonnekin Suomussalmen rajalle ... tai ainakin Sänkikankaalle, mutta onneksi maaliviiva olikin lähempänä.
Pappa jäi kotiin "OslonMM-kisojen kotikatsomoon" ja olikin siirtynyt Matti Heikkisen voiton myötä kisabaariin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Suomi sai kultamitalin ja minä hiihdin nivukset kipeiksi!

maanantai 28. helmikuuta 2011

Nyt kutsui mua Kuusamo

Lähdin pienelle hiihtolomaselle Kuusamoon.
Startti sunnuntaiaamuna klo 6.20 kotoa Lauttasaaresta ja edessä noin 820 km talvikelistä taivalta yksin ajettavana. Ensimmäisen sadan kilometrin aikana ajattelin, että näinköhän jaksan ajaa perille saakka ja pysynkö hereillä. Aikainen herätys siis painoi vähän silmäluomissa.
Kävin Kuortin ABC-asemalla keventämässä oloani ja ostin samalla energiajuomaa, josta sain oikeasti siivet. Sen avulla menin kevyesti Kuopioon saakka, jossa pidin seuraavan tauon. Taas hain kupillisen kahvia ja uuden energiajuomapurkin.
Ajellessa oli aikaa rupatella puhelimessa. Kilometrit vilistivät ohitse kuin huomaamatta.

Vähän pidemmän tauon paikka oli Kajaanissa, jossa poikkesin tapaamaan kummipoikaani, kummipojan poikaa, joka on myös kummipoikani sekä tietenkin Päiviä.

Olin perillä Kuusamossa klo 17.10. Täällä odotti lämmin ruoka ja sauna. Idolsin aikana alkoi pilkkiminen eli päivän urakka painoi ja uni tuli väkisin jo nojatuolissa.

Maanantaiaamupäivän olin Rukalla. Valitettavasti sää ei nyt suosinut. Kova tuuli (jopa 17 m/s) ja pilvinen sää eivät tehneet laskettelusta nautinnollista. Kamerastakin loppui akku, joten en saanut tähän yhtään kuvaa Rukan tykkylumisista puista, mutta yritetään huomenna uudelleen.

Päivän päätteeksi tein viiden (5) kilometrin perinteisen hiihtolenkin anopin kanssa Munakalla (kuvassa mummi kipuaa mäennyppylää ylös).

Oikein mukava ja sopivan vaativa lenkki tällaiselle sunnuntaihiihtäjälle (edellisestä hiiksimissessiosta on kulunut pari kolme vuotta). Menoni vauhdittamiseksi tarvittaisiin ehkä norjalaisten "astma"lääkkeitä, sen verran tukkoiselle se tuntui! Silti huomenna uusiksi.
Terveisin Helna
p.s. Markku on myös laskettelumaisemissa eli Sveitsissä, mutta ei valitettavasti taida ehtiä koulutukseltaan rinteeseen.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Viimeiset kiusaukset Val d'Iseressä

Viimeinen laskupäivä Ranskan Savoiessa valkeni selkeänä edellisen päivän Mont Blanc-huppuennustuksesta huolimatta. Pakkaslukemat alhaalla kylässä (-12C) lupasivat hienoa päivää. Perjantaina seuraamme liittyi taas Sari-opas, joka aikoi viedä meidät sellaisiin paikkoihin tai rinteisiin, joissa emme ole ehkä aiemmin viikon aikana käyneet. Ellei sitten vahingossa.
Lämmittelylaskuna otettiin pitkä vihreä rinne ja hissillä ylös äskeiseen lähtöpaikkaan. Seuraavaksi väriskaalassa ei seurannutkaan sininen tai punainen, vaan MUSTA La Face.

La Face-rinteessä lasketaan Maailman cupin miesten syöksylasku! Netissä rinteestä käytetään laatusanaa "notorious", jonka voi kääntää joko pahamaineiseksi tai kuuluisaksi ... ihan miltä lukijasta tuntuu. Kohureportteri M Ahosen mielestä se oli lähinnä kauhea, pystysuora, jäinen seinämä! Toisaalta rinnettä ei suositellakaan arkajaloille.

Sari (kuvassa) oli sitä mieltä, etta rinteessä on vain pari pahaa paikkaa ja muuten sen ihan laskettavassa kunnossa.
Ensinnäkin rinne on helevetin pitkä, toiseksi se oli jäinen ja kolmanneksi se sai polvet lyömään setsuuria koko loppupäivän. Hissistä katsottuna rinne ei näytä juurikaan pahalle, mutta jokaisen nyppylän reunalta oli vain suoraa pudotusta alas. Ja huippulaskijat tulevat rinnettä liki 150km/h alas!
Helenan vauhti oli maksimissaan 6km/h, mutta alas asti oli raahauduttava, vaikka kuinka kiroilutti.

Loppupäivän energiat oli kulutettu siihen. Onneksi aurinko paistoi ja maisemat olivat edelleen loisteliaat ... nautintoa siis riitti, vaikka puhti loppui.

Viikko oli pulkassa. Jäljellä oli enää laukkujen pakkaaminen, aikainen lähtö lentokentälle (klo 3.45) ja kotimatka.
Hyvästelimme mainion Sari-oppaamme Geneven lentokentällä ja palasimme sinivalkoisin siivin Helsinkiin.

torstai 3. helmikuuta 2011

Euroopan räystäällä

Käytiin tänään Euroopan räystäällä, koska katolle ei päästy! :-D
Kävimme Grande Mottella, joka on 3568 metrin korkeudessa.
Alla olevan Helenan kuvan taustalla (jossakin) näkyy muuten Mont Blanc, joka on Alppien korkein huippu (4810m).
Olimme toista päivää keskenään liikkeellä, koska Sari-oppaallamme oli eilen toimistopäivä ja tänään vapaapäivä.
Aamulla kylässä oli -13C ja aurinkoinen sää. Ylhäälläkin oli hieno sää eikä tuullut niinkuin eilen.

Kiertelimme ja kaartelimme ympäriinsä, oli pakko tehdä extra-kiemuroita, koska rinteissä oli aika paljon väkeä plus brittejä & lumilautailijoita, jotka lanaavat kaiken irtolumen puikkailtaviksi kasoiksi. Grrr.

Lounas päätettiin nauttia uudelleen Les Brévières -nimisessä kylässä, joka sijaitsee Tignes-de-lacin padon alapuolella. Pato on 180 metriä korkea rakennelma, joka näyttää kauempaa tosi vaikuttavalle. Ei olisi mukava olla padon alapuolella siinä vaiheessa, jos pato murtuu.

Nyt odotellaan illan ruokaa "Pierrade", jossa jokainen syöjä paistaa kuumalla kivellä lihoja (sian-, naudan-, kalkkunan- ja ankanlihaa). Lisukkeena tarjotaan perunagratiinia, salaatteja ja vihanneksia useilla kastikkeilla. Kuulostaa hyvälle.
p.s. ennustamme huomiseksi lumisadetta: Mont Blancin huipun ympärillä oli iltapäivällä "hattu", joka Sari-oppaan mukaan tarkoittaa lumisadetta .... tulikohan kyläpäivä kirjoittaa Mauno Ahonen

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Plussia, miinuksia ja suullisia huomautuksia

Neljän laskupäivän jälkeen on aika tehdä välintilinpäätöstä kohteesta ja vähän meistä itsestämmekin. Blogin kirjoittaja on saanut uuden tittelin "kohureportteri Mauno Ahonen". Lienenkö näytän kyseiselle hemmolle tai jutut ovat sitä tasoa, mene ja tiedä.

Olemme rekisteröineet Val d'Iseren plussiksi ystävälliset ihmiset ja heidän suhteellisen hyvän englannin kielen taidon, hyvän ruoan, alueen (Savoie) viinit, aurinkoisen sään, laajan rinnealueen, kylän julkisen liikenteen ja tottakai nätin kylän. Miinuksia tulee hintatasosta, pienistä ja kylmistä hotellihuoneista sekä kohteen etäisyydestä suhteessa lentokenttään.
Ranskalaisista on yleisesti sellainen käsitys, että he eivät ole kovin ystävällisiä, mutta täkäläiset ovat toista maata. Kaikki tervehtivät ja toivottelevat "Bonjour" tai muuta, samoin englannin kielen käyttö on yllättävän sujuvaa.

Markku sai toissapäivänä suullisen huomautuksen siitä, että hän ajoi liian läheltä Johannan suksenkärkiä. Antti on myös antanut kahdenkeskisen suullisen huomautuksen Johannalle oppaan edelle laskemisesta. Seuraava rangaistusaste on keltainen kortti, mutta siihen tarvittaneen jo järeämpiä rikkeitä.

Helenalle annettiin eilen suullista myönteistä palautetta siitä, että vauhtinappula löytyi vihdoinkin ja rohkeus palasi. Toim.huom. Palaute on annettu positiivisesti kannustusmielessä?

Meitä on onnistanut tällä hiihtoreissulla sään puolesta erinomaisesti. Sunnuntaina oli puoliksi pilvinen päivä, mutta sen jälkeen onkin ollut pelkkää auringonpaistetta. Tänään keskiviikkoaamuna oli kylässä -14C ja yläasemallakin -7C, mutta suojaisessa paikassa oli mukava paistatella päivää.

Lumitilanne ei sen sijaan ole mikään huippuhyvä, koska täällä ei ole satanut kunnolla lunta viikkokausiin. Paikka paikoin rinteet ovat vähän jäisiä ja iltapäivällä varsinkin lanaajat tai auraajat ovat saaneet kasattua kaiken irtolumen ikäviksi kasoiksi.

Sunnuntaina kävimme syömässä tex-mex-ravintolassa (Bananas) ja maanantai-iltana 1789-nimisessä pihviravintolassa, jossa söimme alkupalaksi sammakonreisiä - olemmehan Ranskassa. Markku veteli pääruoaksi siansorkkaa, me muut tavallisempaa sapuskaa.

Tiistaina illastimme majapaikan ravintolassa, koska tähän matkapakettiin kuuluu kaksi illallista viikon aikana. Eilen illalla oli tarjolla raclettea hieman erikoisemmalla tavalla kuin mihin olemme tottuneet, kun puhutaan racletesta. Lisukkeet olivat normaaleja: cocktailkurkkuja, hillosipuleita, kinkkua, perunoita, mutta raclettejuustoa ei sulatettu pikkukauhoissa, vaan juustoköntsä oli telineessä pöydässä ja siitä "veistettiin" sulanutta juustoa sitä mukaa kuin oli mitä kauhoa. Markku oli juuston kauhojamestari.

Tänä iltana aiomme saapastella Moris Pubiin ja syödä siellä hampurilaisia, jotka ovat kuulemma paikkakunnan parhaat. Jälkikirjoitus: ei käyty Moris Pubissa hampurilaisella kahdesta syystä a) ei ollut tilaa b) toisella yrittämällä ei ollut tarjolla hamppareita, vaan fish'n'chipsiä!!!

Eli Ranskassa kaikki hyvin. Naamat punoittavat alppiauringon paahtamina.
p.s. tänään olimme Pissailles-jäätiköllä yli kolmen kilometrin korkeudessa, mutta ei pissailtu.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Win-win zituazion

Team Läskikasa ei ole lähtenyt matkalle kielteisellä asenteella ja sen kyllä näkee ja kuulee niin rinteessä kuin vapaa-aikanakin. Jokaisella reissulla on syntynyt useita lentäviä lauseita tai pikemminkin "länkytyksiä". Niin tälläkin kertaa ja niistä käytetyin on ollut toistaiseksi "win-win-zituazion" (lausutaan niinkuin se itsekullekin parhaiten suuhun sopii).

Yleensä kaikki "saletisti natsaa" ja hyvin usein nautinta-aineet menevät "virman piikkiin".

Matkanjärjestäjämme on YouTravel (lauttasaarelainen matkatoimisto) ja täällä toimiva opas on nimeltään Sari. Hän on oikein pirteä eikä ihan vähästä hätkähdä...ei meidän kanssa täysin huumorintajuton pärjääkään. Sari asuu puolet vuodestaan täällä Val d'Iseressä ja toisen puolen Ruotsin Skånessa.
Meillä on ollut oikein hauskaa.

Tänään maanantaina oli aamusta vähän pilvistä, mutta iltapäivän puolella aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Olimme tänään Tignesin kylän rinteillä ja kävimme korkeimmillaan 3032 metrin korkeudessa. Kaikista korkeimmalle huipulle emme päässeet kovan tuulen vuoksi, mutta yritämme sinne huomenna uudelleen.

Nyt suihkuun ja sitten syömään.

Viikon luontoääni Ranskasta

Heti aluksi pahoittelut, että blogipäivitys on viipynyt, mutta täältä laakson pohjasta on aika heikot signaalit, joten nettiin pääseminen on ollut tuskallista.
Saavuimme lauantaina Val d'Isereen hyvissä ajoin heti puolen päivän jälkeen. Bussimatka Genevestä kesti kolmisen tuntia ja useimmille meistä maistui uni, koska olimme olleet hereillä jo aamun pikkutunneilta saakka.
Iltapäivän aikana peippailimme pittoreskissa kylässä, kävimme syömässä ja kas kummaa - Nukku-Matti kutsui jo klo 17-18 välillä!!!
Viikon luontoääneksi vahvistui kämppiksemme Jukan ultimatum-kuorsaaminen. Siinä on niiiiiiin hirveästi desibelejä, että se ylittää kaikki maailman työturvallisuussäännökset. Helena kävi kolme kertaa puistelemassa kuorsaajaa ja pyysi kääntymään kyljelleen. Tuloksetta. Jukka vain makasi selällään ja antoi palaa! Neljännen kerran Helena karjaisi "Jukka! Älä kuorsaa" niin kovaa, että Markku säikähti ja hyppäsi ylös, että mikä hätänä? Jukka ei ollut moksiskaan.
12-13 tunnin yöunien jälkeen suuntasimme rinteisiin. Matkanjärjestäjällämme on täällä nyt vain 13 vierasta, joista kaikki muut hiihtelevät omia latujaan. Ainoastaan meidän Team Läskikasa lähti Sari-oppaan kanssa rinteisiin.
Sunnuntaina ei ollut kovin hieno sää, mutta meidän pikkuporukkaa se ei haitannut.
Tänään maanantaina pitäisi iltapäivällä sään selvitä ja sitten auringonpaistetta kestäisi muutaman päivän. Juuri nyt näyttää heittelevän muutamia lumihiutaleita ja alppien huiput ovat pilvessä. Ei muuta kuin ulkovaatteet päälle ja menoksi.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Parlez vous francais?

Älä huoli, ei mekään puhuta ranskaa, mutta Ranskaan ollaan matkalla.



Itse asiassa lauantaina 29.1.2011 Team Läskikasa kokoontuu ennen kukonlaulua Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa nousemme Geneven koneeseen. Sieltä matkamme jatkuu aamuvarhaisella kohti Savoien maakuntaa Ranskan Alpeilla.

Tarkkaan ottaen viikonmittaisen hiihtolomamme päämäärä on Val d'Isere, joka yhdessä naapurinsa Tignesin kanssa muodostaa Espace Killy -yhteistyöalueen. Koko alueella on kaikkiaan noin 130 rinnettä, joissa kilometrejä kertyy yhteensä 300.

Val d'Iseressä järjestettiin vuonna 2009 alppilajien MM-kisat ja siellä taidetaan laskea vuosittain joku maailmancupin osakilpailu.

Val d'Isere on ranskalaisen kolmikertaisen olympiavoittajan (Grenoble 1968) Jean-Claude Killyn kotikylä.

Val d'Iseren yhdeksi plussaksi on mainittava kyläkorkeus (1785 m), joka takaa lumivarmuuden. Näinä ilmastonmuutosaikoina em. asialla on todella suuri merkitys. Alhalla sijaitsevissa kylissä voi huonoimmassa tapauksessa edelweissit kukkia helmikuussa eikä lumesta ole tietoakaan.

Team Läskikasa (Johanna, Antti, Jukka, Markku ja Helena) on taas vuosittaisen urheiluviikon kynnyksellä. Varsinaisesti emme ole tehneet aiemmin koko viikon kestävää hiihtomatkaa Ranskaan, sen sijaan olemme vierailleet päiväseltään Sestrierestä Montgenèvressä - josta jäi unohtumattomia muistoja: ääriolosuhteissa suoritettu siirtyminen takaisin Italian puolelle sekä legendaarinen Jukan alppijääkärin vala.

Ei muuta kuin laukkuja pakkaamaan.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Gott Nytt År!


Aloitimme matkailuvuoden 2011 risteilemällä läntisen naapurimaan pääkaupunkiin Tukholmaan.

Uudenvuodenaattona Helsingistä lähtenyt Viking Gabriella oli täynnä venäläisiä, jotka jäivät oletettavasti lomailemaan Ruotsiin. Paluumatkalla laivalla ei ollut tungosta.

Illastimme Food Gardenissa ja vuoden vaihtumisen kunniaksi nautimme pullollisen Taittinger-shamppanjaa --- muistelimme samalla kesäistä matkaamme ja vierailua mm. kyseisen shamppanjataloon.

Uusi vuosi valkeni Ruotsissa pilvisenä ja nollakelissä. Puoliltapäivin lähdimme kävellen keskustaan. Tukholmassa näytti myös olevan ihan riittävästi lunta, jalkakäytävilläkin siinä määrin, että käveleminen kävi kuntoilusta.

Palasimme laivaan takaisin liki 4 tunnin reippailun jälkeen jalat lumessa tarpomisesta ihan muroina, mutta posket punaisina. Sen päälle oli luvallista ottaa parin tunnin kauneusunet!


Matkailuvuosi on siis avattu. Seuraavaksi on vuorossa jokavuotinen laskettelumatka. Tänä vuonna kohdemaana Ranska ja ajankohtana tammi-helmikuun vaihde.