maanantai 26. heinäkuuta 2010

Hämeenlinna Tavastehus

Lauantaisen päiväretkemme kohteena oli Hämeenlinna. Edellisessä blogikirjoituksessa oli vihjeitä, joihin Eeva tiesikin oikean vastauksen.

Valtionrautatiet (lukemani mukaan liiketoiminnasta vastaa VR-konserni) vei meidät tunnissa Helsingistä tapahtumapaikalle. Sää ei ollut lähtiessä erityisen mieltä kohottava, mutta päivän mittaan saimme todeta edellisen illan ennustukset vääriksi. Oli puolipilvistä, muttei satanut niinkuin uumoiltiin ja lämpötila oli ihanteellinen kaupunkikäyskentelyyn.


Ensimmäiseksi tepastelimme Hämeenlinnan keskustaan, siis torille, jonka reunassa seisoo Pohjolan pikku Pantheoniksi kutsuttu Hämeenlinnan pyöreä kirkko. Markun mielestä kirkot on kirkkoja, mutta minä työnnyin sisään -- ja Markkukin tuli perässä. Olimmehan turistina Hämeenlinnassa. Olemme käyneet Rooman Pantheon-temppelissä ja kyllä sisätiloissa saattoi todeta, että vertaus on paikallaan.

Seuraavaksi torin poikki Laurellin kahvilaan (http://www.laurell.fi/). Herkkuja jo vuodesta 1947! Markun lihapiirakassa oli lihaa muussakin kuin nimessä ja minun fetaparsapiirakkapalaseni oli makoisa. Helsingin kahvilahintoihin verrattuna HALPAA.


Hämeenlinnassa ja juuri Hämeen linnan ympäristössä oli viikonloppuna rockfestarit, jonka vuoksi teimme pienen ylimääräisen kävelykierroksen ennen kuin pääsimme linnaan. Matkalla sattui silmään Sibeliuksen syntymäkoti ja Palanderin talo, joka ei liene Kalle Palanderin talo, vaan historiallinen museo tms.



Hämeen linna on yksi harvoista keskiaikaisista linnoista Suomessa. Tämän lisäksi keskiaikaisiin lukeutuvat tietenkin Turun ja Viipurin linnat sekä vähän nuorempi Olavinlinnakin.

Osallistuimme opastetulle kierrokselle (kesäisin päiväsaikaan tasatunnein, kesto n 45 min), jonka aikana linnan historia tuli riittävän selväksi. Alla kuva Kuninkaansalista.


Jos poikkeatte Hämeenlinnaan, niin käykää toki linnassa.


Nyt oli jo oltu liikenteessä monta tuntia, joten oli aika hakeutua ruokapatojen ääreen. Hämeenlinnassakin on useita mielenkiintoisia ruokaravintoloita, joiden joukosta valitsimme Piparkakkutalon (http://www.ravintolapiparkakkutalo.fi/). Nimensä ja nettisivuilla olevan kuvauksen mukaisesti Piparkakkutalossa on lämmin henki. Erittäin ystävällinen palvelu ja mikä parasta: maistuvaa ruokaa. Nam!
Suosittelemme ehdottomasti. Oikein mainio oman rahan ruokapaikka.


Tällainen oli meidän kesäretki kaupunkiin, jolle Pietari Brahe antoi kaupunkioikeudet v. 1639 ensimmäisenä suomalaisena sisämaakaupunkina. Siellä ovat syntyneet niin Sibelius, Vexi Salmi, Irwin Goodman kuin Matti "Fredi" Siitonenkin.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Kotimaan matkailua - arvaa missä?

"Pakko matkustaa on jonnekin,
Helsingistä pois matka vie.
On aivan sama minne kiirehdin,
kun vain pitkä on tie".

Ajattelimme harrastaa kotimaan matkailua. Syitä on monia. Yksi syy on kesä. Toinen syy on se,että suomalaiset paikkakunnat ovat parhaimmillaan juuri kesäisin. Kesällä on myös jotenkin helpompi lähteä. Kesäpäivänä viitsii kuljeskella ja tutkailla maailman menoa muuallakin kuin kotinurkissa.

Ensimmäiseen kotimaan päivämatkakohteeseen tutustumme lauantaina 24.7.
Mikä onkaan kohteemme? Ensimmäisenä oikean vastauksen blogiin tähän tekstiin jättänyt henkilö saa olla ylpeä tiedoistaan ja nopeudestaan :)

Vihjeet:
Kaupunki on perustettu vuonna 1639 ja se sijaitsee Vanajaveden rannalla.
Yksi kaupungin tunnetuimmista mäkilinnoista on ruotsinkieliseltä nimeltään Karlberg.
Tässä kaupungissa on syntynyt monia suomalaisia musiikkielämäntähtiä, mm. Sibelius ja Irwin Goodman.
Tähän kaupunkiin avattiin Suomen ensimmäinen rataosuus Helsingistä vuonna 1862.
Kaupungin kuuluisan jääkiekkojoukkuen kotiottelut pelataan Patria-areenaksi nimetyssä jäähallissa (aik. Rinkelimäen jäähalli).
Tämän kesän lämpöennätys tehtiin tähän kaupunkiin nykyään kuuluvalla Lammilla.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Tuliaiset arvottu

Tällaiset tuliaiset kertyivät arvottavaksi kaikkien kommentoijien kesken. Voittajien nimet julkaistaan tässä blogikirjoituksessa myöhemmin viikonlopun aikana. Sen jälkeen voittajien kannattaa tarkkailla postiaan.
Tuliaiset on arvottu lauantaina 10.7.2010 klo 20.20. Kaikkien kommentoijien nimet laitettiin Markun vihreään tirolilaishuopahattuun ja Helna toimi onnettarena.
Tulokset tummennettuna kunkin maan tuliaisen kohdalla.
Onnea kaikille. Tapaamisiin blogissa uusien matkojen myötä!

1. Saksasta vuoden 2011 pöytäkalenteri hienoilla Moselin rantamaisemilla

Kalenteri lähtee Helille!


2. Luxemburgista 6 kpl lasinalustoja paikallisilla kuva-aiheilla somistettuna

Lasinalustat omistaa tämän jälkeen Lissu työmaalta.


3. Sveitsistä Sveitsin muotoinen jääkaappimagneetti (pahoittelen huonoa kuvan laatua)

Jääkaappimagneetti toimitetaan Aijantekijälle. Toivottavasti sille on käyttöä aidanteossa!


4. Italiasta peperoncino piccante all'olio di oliva eli pikanttia peperoncinoa oliiviöljyssä. Todennäköisesti syötävää. (toim.huom. huono kuvanlaatu jatkuu)

Italialainen oliiviöljyyn säilötty peperoncino matkustaa ml ja reijos:lle. Pohjoiseen käy peperoncinon tie.


5. Monacosta avaimenperä, jossa lukee Monte Carlo

Ruhtinaskunnan avaimenperä kuuluu Aili Inkelille. Kävihän se tuuri :)


6. Ranskasta Taittingerin shamppajakellarista ostettu shamppajapullon korkki. Mihinkö sitä tarvitaan? No, jos et syystä tai toisesta lipitä koko shamppajapullollista kerralla, niin voit säilyä kuplat tällä korkilla. Ei takuuta, koska ei ole testattu.

Johanna voi yrittää säilöä kuplivaa juomaa tällä Ranskanmaan tuliaisella.


7. Belgiasta täystummasuklainen Manneken Pis. Poika on pakattu muovitötteröön.

Belgialaisen suklaan lumoihin voi jättäytyä Pena!


8. Hollannista perinteinen puukenkä, joka on otettu hyötykäyttöön. Se on korkinavaaja.
Puukenkämaamaisella korkinavaajalla avautuvat jatkossa Matun ja Jompen kruunukorkit.



9. Tanskasta Guld Barre -merkkistä suklaata pari pötköä.
Toivottavasti Lounastoveri Maija ei kuittaa lounastaan pelkästään näillä tanskalaisilla suklaapatukoilla :)



10. Ruotsista Dajmia. Tässä saattoi kyllä käydä niin, että valmistaja ei olekaan enää Marabou vaan senkin on ostanut joku globaali yritys. Sanotaanko, että yritys hyvä kymmenen. Ennen Dajm oli ruåtsalaista.

Kuinkas sattuikaan. Talar ni svenska? Dajm-pussi matkaa Sarille ja Rokkulle.

Euroopan turnee pähkinänkuoressa

- 24 päivää
- 7200 kilometriä
- 10 maata plus kotimaa
- lämpötilavaihtelut +1C (Grimsel Sveitsi) - +40C (Pariisi Ranska)
- uskomatonta vieraanvaraisuutta
- ennennäkemättömiä maisemia (Välimeri, Monaco, Sveitsi ja etenkin alppiosasto)
- uusia positiivisia kokemuksia (Pariisi, Bryssel, Norden)
- hyvää seuraa ja paljon hulpatusta
- matkan tunnusmusiikkina oli Eeli-Oskarin "levyttämä" laulu:
"Autolla ajetaan varo-varovasti,
ettei kaatuisi kallis lasti,
suoraa tietä, suoraa tietä
mäkiä matkan varrella.
Pois kaikki alta
tie näyttää kapealta,
mittari näyttää yheksääkymppiä,
jarrut on epäkunnossa!"

Viimeiset rutistukset

Tiistaiaamuna oli oltava ajoissa liikkeellä, koska tavoitteemme oli päästä mahdollisimman pitkälle Ruotsin puolelle, ettei keskiviikoksi jäisi enää kovin pitkää ajomatkaa Tukholmaan ja laivaan.

Edellisenä iltana Georg varoitteli meitä Bremenin ja Hampurin välisestä autobahnasta. Se on noin 80 km pitkä pätkä, joka on n 90 %-sesti tietöiden alla. Tie on erittäin vilkkaasti liikennöity ja tietöiden kohdalla vain kaksikaistainen. Yleensä vielä vasen kaista on vain 2 m leveä!

Varoituksen sanat olivat toki paikallaan, mutta onneksemme emme olleet ainakaan pahimmassa ruuhkassa liikkeellä. Toki tarkkana piti olla, koska rekat painavat toisistaan ohi siinä missä pikkuautotkin ja lähtevät tuosta noin vain vilkku päälle ja menoksi!


Tähän mennessä emme olleet nähneet suomalaisia rekkareita kuin yhden kerran Saksassa ja toisen kerran Italiassa. Tällä tieosuudella alkoi sitten jo ollakin suomipoikaa pyrkimässä kohti pohjoista.

Tanska ohitettiin ilman pysähdyksiä samaa reittiä, mitä oli tulomatkalla tultu.
Sen jälkeen ruvettiin mittailemaan karttaa, että mihinkäs asti ajetaan. Jönköping vaikutti olevan liian kaukana eikä Malmö-Landskrona-Helsingborg -akselille voinut jäädä seuraavan päivän takia.

Sovittiin, että katsotaan joku pikkupaikka ja tsekataan josko löytyy majatalo ja onko siellä mahdollisesti tilaa kulkijalle. Markaryd Helsingborgin ja Jönköpingin välimaastossa valikoitui seuraavaksi varikoksemme. Eikä huono paikka ollutkaan.
Stora Hotellet on suositeltava vaihtoehto (2 hh maksoi 795 kurnua inkl frukost). Siisti hotelli, jossa oli kelpo ravintola. Katsoimme syömisen lomassa Hollanti-Uruguay jalkapallo-ottelun. Naapuripöytään saapasteli kolme suomea puhuvaa miestä, jotka kuuluivat olevan urakkahommissa (maalaus) lähistön voimalassa. Eikä tässä kaikki: yksi oli kotoisin Pudasjärveltä, yksi Sodankylästä ja joukon hiljaisin mies Kempeleestä!


Keskiviikkona oli jäljellä viimeiset 480 km, jotka sujahtivat kuin siivillä ja hups! oltiin Tegelvikshamnissa! Takana liki 7200 km ja 24 päivää.

Torstaiaamuna Viking Gabriella rantautui Katajanokalle ja saavuimme kotimaan kamaralle.

Pohjanmeren rantamaisemissa Nordenissa

Ajelimme Amsterdamista koillisuunnassa kohti Pohjanmeren rannikkoa, jossa oli seuraava etappimme Norden.
Maisemat olivat kuvitellusti alavat, mutta siitä huolimatta omaleimaiset. Tuulivoimalat, joita on paljon Tanskassa ja Pohjois-Saksassa, olivat saanet jo menomatkalla lempinimen "Haakuraheikki". No, tällä etapilla Haakuraheikkejä oli riittämiin.
Kuriositeettinä kerrottakoon, että Nordenissa on Saksan vanhimmat Haakuraheikit (yli 30 v).


Majoittauduimme Hotel zur Postiin, jonka nimellä ei ole mitään tekemistä kirjoittajan työpaikan kanssa :) Hotelli on parhaat päivänsä nähnyt, mutta nukkumiseen aivan kyllin hyvä. Puhtaat lakanat, viileä huone ja rauhallinen ympäristö, jos se ympäristö Nordenissa voi rauhaton ollakaan.


Tuula ja Georg näyttivät kävellen meille kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Norden on 755 vuotta vanha kaupunki, asukkaita 25.000 ja suurin työllistäjä on naapurikaupungin (Emden) Volkkarin tehdas. Aikoinaan Norden on olut ikäänkuin eristyksissä muusta maasta ja sen takia alue on kuulemma vieläkin vähän? nurkkakuntainen. Meille Norden oli ystävällinen.

Turistikierros päätettiin Pohjanmeren rantaan. Mahtava maisema.


Nordenin edustalla Pohjanmeressä on Itä-Friisien saaret (Die Ostfriesischen Inseln 7 kpl), jotka sijaitsevat n 5-10 km etäisyydellä mantereesta. Jos ymmärsin oikein saaret on valittu Unescon maailman kulttuuriperintökohteiden joukkoon (en löytänyt aiheesta äkkiseltään netistä vahvistusta asialle).

Saaret ovat todella suosittuja matkailukohteita, niihin voi mennä päiväseltään tai oleilla pidempäänkin. Niihin pääsee lautoilla tai sitten laskuveden aikaan jalan!!! Tosin jalankulkua suositellaan vain oppaan johdolla.
Olimme rannalla juuri kun nousuvesi alkoi tulla kohti rantaa takaisin. Erityisen vaikuttavaa.


Päivän päätteeksi istuimme Tuulan ja Georgen pittoreskin talon terassilla ja nautimme herkullisesta grilliruoasta.

Oikein mukava ja antoisa päivä.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Iloinen Amsterdam

Laulun sanojen mukaan iloinen Amsterdam on tulppaaneita tulvillaan, mutta ei kuitenkaan heinäkuun alussa. Tulppaanisesonki taitaa olla aikaisemmin keväällä.
No, me joka tapauksessa tulla tupsahdettiin Rysselistä Amsterdamiin, matkaa noin 210 km. Yhden tankkauspysähdyksen ja vain yhden hotellin ohimarssin jälkeen olimme perillä n klo 14. Ohimarssi johtui tässä tapauksessa vain siitä syystä, että menosuunnassa olevalle ajokaistalle ei voinut pysäköidä, joten kävimme vekslaamassa autoa --- yllätys yllätys - Heinekenin panimon portilla. Volovo varmaan jo haistaa kaikki vähänkin alkoholille haiskahtavat paikat, koska on käyty konjakit ja shamppajat ja Moselin laaksot :)

Säätila Amsterdamissa on ihanteellinen ulkotiloissa. Lämpöä noin +25C, mutta todella vilvoittava tuuli. Sisätiloissa, niinkuin täällä kämpässä, lämpöä on varmaan +40C ja yksi pieni pörryytin pöydällä muka viilentämässä.

Teimme reilun tunnin kestävän kanavaristeilyn, joka kierteli ympäriinsä tässä kaupungin keskustan kanavissa. Sen jälkeen hyppy ratikkaan (Amsterdamissa on oivallinen raitiotieverkosto!) ja Dam-aukiolle, jossa paikallinen kuninkaanlinna tai oikeammin kuningattaren linna oli paketissa. Kuningatar Beatrix asunee jossakin muualla kuin Dam-aukion pytingissä. Itseasiassa ko. linna on rakennettu aikanaan kansalaisten käyttöön ja se on toiminut mm. kaupungintalona.

Paluumatkalla ihastelimme taas kerran erilaisen kaupungin profiilia ja elämisen malllia. Täällä kaikki ajavat polkupyörällä. Pyöriä on joka puolella tsiljoonia eivätkä ne ole mitään ultrahienoja maastopyöriä, vaan mummomallisia kunnon menopelejä. Niissä on melkein sellainen entisaikojen niittokoneen istuimen mallinen istuinkin :))))

Maanantaiaamuna siirrytään taas Saksan puolelle Nordeniin, jossa Helnan Tuula-serkku miehineen jo odottaakin meitä.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Muisto Brysselistä

Lauantaiaamuna 3.7. retkikuntamme otti Ranskanmaan Reimsistä suunnaksi Belgian kuningaskunnan ja Euroopan pääkaupungin Brysselin.
Säätiedot olivat luvanneet ukkoskuuroja ja niitä tulikin välillä. Tuuli repi puita ja vettä tuli, jos ei taivaan täydeltä, niin paljon joka tapauksessa. Hyvä puoli vesisateessa oli se, että Volovon tuulilasi saatiin puhtaaksi. Näilläkin kulmin tahtoo keula ja tuulilasi olla öttiäisistä kirjavana.
Lämpötila laski kertaheitolla melkein 10 astetta.

Brysseliin ajo olikin oma seikkailunsa. Tehtiin kunniakierros tai useampi. Risteykset ovat ihan hanurista ja ihmiset ajavat aivan miten sattuu. Sanoisinko, että melkein hulluin liikennekulttuuri.Onneksi hotelli kuitenkin löytyi ja parkkipaikkakin autohallista, jonne ajaminen vaati taas Helnan kapeankelin taitoja. Sisälle mentiin naarmuitta.


Hotellimme oli itseasiassa aivan keskustan tuntumassa, ehkä vajaan 10 min kävelymatkan päässä ytimestä. Eiku menoksi. Koska oltiin Belgiassa, niin tietenkin kuivastamisen ehkäisemiseksi oli saatava belgialaista olutta. Helena tiesi vanhastaan A la Mort Subite -nimisen vanhan oluttuvan, jota lähdettiin neljissä hengin metsästämään.

Menomatkalla sattui matkan ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen haaveri. Sateen jäljiltä katukivetys oli märkänä, jossa Helenan varvastossu lipesi niin, että varvas "ikäänkuin syöksyi ulos jalkineesta" ja suoraan katukiveen POKS. Tässä on tulos (kuvatti noin 24 h tapahtumasta).


Aluksi onnettomuus ei vaikuttanut pahemmin liikkumiseen, mutta illan mittaan särky paheni ja myöhemmin iltayöstä oli pakko turvautua lääkintähenkilökunnan apuun. (Aiheesta myöhemmin lisää lähetyksessämme.)

Kiersimme Brysselin tunnetuimmat nähtävyydet; Grand Placen, joka on vaikuttavan kaunis. Markkukin sanoi, ettei kuvitellut koskaan Rysselin olevan näin kaunis. Seuraavaksi todettiin Manneken Pisin pienuus. Patsaalle oli alkavan Ranskan ympäriajon (Tour de France) kunniaksi puettu kilpailun johtajaa kuvaava keltainen paita ja pyöräilijän lippis. Ja pissasuihku oli entisen mallinen.

Kokemuksiin kuuluu myös se A la Mort Subitessa käynti ja paikallisen erikoisuuden eli Lambic-oluen maistelu. Maistelimme sekä kirsikka- (Kriek) että vadelma- (Framboise) versioita.





Retkueemme miespuoliset jäsenet siirtyivät pubiin katsomaan Saksa-Argentiina jalkapallo-ottelua. Ella otti melkein kaikki papan rahat ja luottokortinkiin ja sitten sännättiin tuliaisostoksille. Kassit täyttyivät suklaasta, oluesta ja muista kulutushyödykkeistä - aikaa kului vain pikkusen reilu tunti. Ella on tehokas shoppailija, ehtii hypistellä melkein kaikkea ja myös ehtii melkein joka putiikkiin.

Päivän päätteeksi illastimme sopimuksen mukaisesti simpukkaravintolassa. Markku söi alkuruoaksi sammakonreisiä, joka sai Timon naamalle happaman ilmeen. Ei suostunut edes makupalaa ottamaan.


Illan mittaan vasemman takajalan isovarvas rupesi vihottelemaan enempänsä. Buranasta eikä liioin Fortodolista ollut mitään apua. Nukkumisesta ei tullut yksinkertaisesti mitään.
Soitin matkavakuutusfirmaan, mutta joska ollaan EU-alueella, Brysselissä ei ole sopimuslääkäriä, joten heidän suosituksensa oli hakeutua joko yksityiselle asemalle tai julkiseen hoitoon. Hotellin respa selvitti, että nurkan takana on julkinen ensiapuasema. Taksilla sinne. Annetussa osoitteessa ei ollut mitään. Kävelimme takaisin hotellille (matkaa onneksi vain 500 m).

Respapoika sanoi, että kyllä se on auki ja osoite on Rue de Marais tai jotakin. No, miksei voinut ekalla kerralla kertoa oikeaa osoitetta!
Uusi yritys. Nyt päästiin perille ja ilmoittauduin. Minua pyydettiin odottamaan kutsua rakennuksen ulkopuolella olevassa odotustilassa. Odotimme kaksi tuntia, mutta yhtään mitään ei tapahtunut!!! Kysyin pari kertaa, että kuinkahan kauan tässä menee. Ei osattu kertoa.
Kello oli jo 02, jolloin kävin sanomassa, että kiitti mulle riitti ja laahustimme uudelleen hotellille.


Noin neljän jälkeen aamuyöstä sain unen päästä kiinni, kun Markku ensin hoiti koipea ja sitten se syväjäädytettiin hotellin baarista saaduilla jääpaloilla.Jalka on kävelykunnossa, mutta pottuvarvas on vähän jäykkä eli juoksuaskelia ei voi ottaa.
Sattuuhan sitä savotassa, mutta tottuuhan siihen!


Tätä kirjoitettaessa olemme jo Amsterdamissa ja lähdemme kohtapuoliin kanavaristeilylle ja muita merkittäviä nähtävyyksiä töllistelemään. Damin kuulumiset myöhemmin.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Shamppanjaa ja vaahtokarkkeja

Lämpötila senkun nousee. Nyt jo muutkin kuin pappa etsii varjopaikkaa. Pariisista aamulla lähdettäessä auton mittari näytti klo 9 +23C ja Reimsiin saavuttaessa elohopea oli jo +30C!
Pariisin ja Reimsin välimatka on vaivaiset 150 km eli olimme täällä perillä hyvissä ajoin.

Varasimme oitis vilvoittelukierroksen eli klo 14.20 pääsimme Taittingerin (lausutaan tetaansäär) shamppajataloon kellareihin.
Taittingerilla on Reimsissä kaksi kellaria ja tässä, missä me kävimme oli kaikkiaan 4 km kellaritiloja ja siellä säilytetään yli 5 miljoonaa shamppajapulloa.

Paikka on historiallinen myös siinä mielessä, että se on alun alkaen ollut munkkiluostari.

Kävimme syvimmillään 20 metrissä maanpinnan alapuolella ja lämpötila oli +11C --- siis 30 asteen ero maanpinnalle!

Kierroksen ja selostusten jälkeen ei yhtään ihmettele miksi aito shamppanja maksaa niin paljon kuin se maksaa. Pulloja käännellään ja väännellään jos mihin malliin ja siirretään pullosta toiseen etc. Ja rypäleet poimitaan käsin.

Arvaatte varmaan, että tänä iltana syödään shamppanjan kanssa, vaikka menisi viimeiset siemenperunatkin.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Paahteinen Pariisi

Olemme viettäneet kaksi kokonaista päivää Pariisissa, joka kylpee helteessä. Jo aamutuimiin mittari näyttää +25C ja päivän mittaan lukemat ovat vähintään +35C jos ei enemmänkin. Meinaa keittää itsekullakin. Olemme yrittäneet lohduttaa itseämme, että a) emme ole ainoita hikoilijoita ja b) talvella kärvistellään taas pakkasissa, joten otetaan tämä sää sellaisena kuin se kunakin päivänä tulee.

Ensimmäisen illan tutustumiskohteena oli siis Notre Dame ja Pariisin Latinalaiskorttelit. Joka paikassa on väkeä kuin muurahaispesässä, mutta sekaan on vielä mahtunut.
Keskiviikon ohjelmassa oli käydä Sacre Coeurissa ja peippailla Montmartrella, joka on ollut ainakin aikanaan taiteilijoiden kotikulmia. Sacre Coeur on katolinen kirkko ja sijaitsee Pariisin korkeimmalla kukkulalla, josta on huikeat näkymät kaupungin ylle. Tosin näkymiä varjostaa sankka saastepilvi! Hieno paikka.
Montmartrella lounastettiin katukuppilassa ja jatkettiin matkaa Punaisen Myllyn (Moulin Rouge) ohitse Pigallelle, joka on ollut aikanaan punaisten lyhtyjen aluetta, mutta sekin bisnes on siirtynyt nyttemmin toisaalle.
Pigallelta hypättiin metroon ja ajettiin Trocadero-aukiolle, josta on erinomainen näkymä Eiffel-tornille. Eiffeliin on aina satojen metrien jonot, joten jätimme lähemmän tutustumisen tällä kertaa.
Pariisissa niinkuin kaikissa muissakin suurkaupungeissa turistinähtävyyksien lähistöllä hintataso on kiskurimaista. Noin puolen kilometrin päässä Eiffelistä pullollinen belgialaista Leffe-blondea maksoi 8,90 euroa ja majapaikkamme lähikaupassa saman tuotteen sikspäkki 4,25 euroa!

Torstaille jäi nähtävyyksistä Riemukaari ja Champs Elysees. Meistä on tullut tottuneita Pariisin metron käyttäjiä. Ajamme "omalla" 7-linjalla esim. Chatelet-asemalle ja vaihdamme siellä toiseen linjaan jne. Säästyy jalkoja, muttei hikipisaroita.



Mummilla ja papalla oli toivelistalla shoppailumahdollisuus. Opastimme heidät lounaan jälkeen Printemps- ja Lafayette -tavarataloihin ja piipahdimme itse siksi aikaa verestämään muistoja kahvilaan, jossa kävimme muutama vuosi sitten.

Ehkä shoppailuajankohta ei ollut paras mahdollinen, sillä täällä on alkanut juuri alennusmyynti ja väkeä on PALJON tai oikeammin LIIAN paljon. Muutama t-paita oli kuitenkin tarttunut haaviin.
Torstai-iltana ajoimme vielä Les Halles-alueelle syömään, mutta valitettavasti emme nauttineet siitä kovin paljon, koska ilma on oikeasti aika painostava eikä ravintolavalintakaan nyt oikein napannut.
Menomatkalla kyllä saatiin taas uusi kokemus: metro oli niin täynnä, että Helenasta jäi toinen takajalka ja vasen käsi metron oven väliin. Onneksi kuljettaja kuitenkin avasi ovet niin, että saatiin kaikki raajat samaan vaunuun. Siinä sitten seisottiin papan kanssa mahat vastakkain!
Huomenna taas kohti uusia seikkailuja.