Gutes neues Jahr

Wienin matkan kommentoijien kesken arvottu tuliainen arvottiin lupauksen mukaisesti jo 9.10., mutta olen ollut laiska enkä ole saanut kirjoitettua liioin tätä tekstiä, saati postitettua palkintoa.

Arvonta-astiana toimi jälleen Markun vihreä huopahattu, joka on ostettu Andechsin luostarikaupasta kerrallisella Münchenin matkalla. Kommentoijia olikin tällä Wienin reissulla runsain määrin, kiitos siitä. Joukossa jopa ensikertalaisiakin. Hienoa. On mukava, kun luette kirjoituksia. Tuntuu, että olette mukana matkalla.

Vuoden 2017 Wien-aiheinen pöytä- tai seinäkalenteri lähtee postitse Juha Torviselle Etelä-Lappiin. Onnittelut! Kalenteri on ollut postitusvalmiina arvonnasta lähtien, mutta kuten totesin, en ole saanut aikaiseksi kävellä postin kautta. No, ehtiipä tämä vielä, uuteen vuoteenhan on vielä aikaa. 

Seuraavaa matkaa ja uusia kokemuksia odotellessa toivotan kaikille lukijoille Gutes neues Jahr!

Sightseeing Wienissä ... jalan

Kotiinlähtöpäivän aamu oli aurinkoinen. Meillä oli yli puoli päivää aikaa koluta kuuluisia nähtävyyksiä ja miksipä emme sitä olisi tehneet, vaikka sää oli kolea. Auringonpaiste voittaa kaikki muut säätilat.

Meillä oli vielä vähän aikaa 72 tunnin lipustamme, joten ensin rallatimme sen loppuun U-bahnissa ja ratikassa. Riittaa kyllä totesi jossakin kohtaa, että hän ei juokse punaisia päin joutuaksemme ratikkaan. Eipä tarvinnutkaan, koska ratikalle vaihtui punaiset valot.

Wien ja Itävalta ovat tunnetusti lukemattomien säveltäjien ja muiden musiikinalan taitajien synnyin- tai kotimaa. Asuimme Johann Strauss -nimisessä hotellissa ja Stadsparkissa on kyseisen hemmon kullattu patsas.

Wolfgang Amadeus Mozart on esiintynyt ensimmäisen kerran (6-vuotiaana) Palais Collaltossa Wienissä ja Burggartenissa on hänen patsaansa.

Opernringiä edetessämme - jalan- kadun molemmin puolin on mittaamaton määrä historiallisia kohteita. Hofburg (keisarillinen palatsi), Maria Theresia -aukio, jonka molemmin puolin oli kulttuuri- ja luonnonhistorialliset museot, Volksgarten, josta löytyi Sissin patsas, Parlamenttitalo ja Raatihuone. Kaikki melkoisen pompöösejä, mutta sopivat hyvin miljööseen.

Jos oli kävelykierroksemme historiallinen ja vanhahtava, lounaspaikka oli sitäkin trendikkäämpi. 

Gourmet burger -ravintola Rinderwahn. Nyt kelpasi lähteä kotimatkalle massu täynnä.

Nyt lukijoilla on vihonviimeinen tilaisuus kommentoida näitä Wienin kokemuksia. 

Tarpeelliseksi luokiteltava tuliaispalkinto arvotaan sunnuntaina 9.10.2016.

Vain elämää Wienissä: Riitan ja/tai Helenan päivä

Keskiviikkona toteutui molempien matkalaisten toive. 

Riitta oli toivonut saavansa nauttia aitoa Sacher-kakkua aidossa ympäristössä eli Hotelli Sacherin kahvilassa. Muuten kaikki meni loistavasti, mutta itse kahvilaan oli kymmenien metrien jono ja vettä vihmoi. Naapuriovesta pääsi Sacher Stubeen eli aivan samanlaiseen kahvilaan kuin "se kahvila". Menimme sinne. Nautimme matkamme kalleimmat kahvit, proseccot ja leivokset (á 21 e/hlö). 

Toive on täytetty ja sillä siisti. Näitä ei kukaan muista muistopuheissa.

Minä en ole käynyt aiemmilla Wienin reissuillani Naschmarktilla eli paikallisella torilla, joka pullistelee herkkuja jos jonkinlaisia plus myös jonkin verran matkamuistoja ja vaatetta. Nyt käynnistä tuli totta.

Yleisvaikutelma oli etninen, mutta herkullisella tavalla. Jos en olisi syönyt aamiaista hetkeä aikaisemmin, en olisi voinut pidätellä itseäni.

Silmääni viehättävät myös värikylläisyys ja esillelaitto.

Riitta oli nähnyt jo Belvederen, mutta halusin hänen kokevan myös Schönbrunnin linnan puistoineen, joten ajelimme sinne U4:lla. Sää oli aurinkoinen, mutta kolea ja tuulinen. Linna puistoineen on kaunis ja kukkapenkit olivat vielä kukoistuksessaan. Ainoa miinusmerkki tuli siitä, että linnanvastaisella kukkulassa sijaitseva Gloriette oli korjauksessa eikä näin ollen päässyt oikeuksiinsa.

Nyt oli jo aika päästä istumaan ja kahvihammastakin kolotti. Linnan alueen portilla oli kahvila, jota pidin ensin kalliina, jota ei ollut.

Puhelias tarjoilijamiekkonen myi meille kahvin kanssa Sturmit eli uuden sadon itävaltalaisviinit. Kysyin, että onko se samaa kuin ranskalainen Beaujelois, johon tarjoilija totesi, että ranskalainen on oikeaa viiniä, Sturm ei.

Valkoinen Sturm oli makeampaa kuin punainen, mutta kumpikaan ei ollut ällömakeaa.

Schönbrunnin jälkeen vuorossa oli Praterin 250-vuotias huvipuisto ja ennen kaikkea kuuluisa Riesenrad. Kyllä on hulppeat näkymät ympäriinsä.

Taas on yksi päivä pulkassa iltaruokailua vaille. Riitta nukkuu kauneusunia. Minun pitäisi nukkua sata vuotta, että sillä olisi jotakin vaikutusta.

Wienervalssia vesisateessa

Vielä viikkoa aiemmin säätieteilijät olivat povanneet Keski-Eurooppaan noin +20 asteen lämpötilaa ja auringonpaistetta, mutta ensimmäisen lomapäivän aamutaivas oli paksun harmaan pilviverhon takana. Vettä ei tullut kaatamalla, mutta sen verran kuitenkin, että ensimmäisen kävelytunnin jälkeen housunlahkeet olivat polvia myöten märkänä.

Riitan kahdesta (2) etukäteistoiveesta toinen oli Belvederen linna puistoineen. 

Sehän sijaitseekin kivenheiton päässä majapaikastamme, joten suunnistimme sinne heti alkajaisiksi.

Palatsi on rakennettu alunpitäen prinssi Eugen Savoijilaiselle, mutta myös Sarajevossa murhattu kruununperillinen Frans Ferdinand asui palatsissa kuolemaansa saakka.

Hulppea lukaali ja varmasti vielä hulppeampi silmälle aurinkoisella säällä.

Alla kuvissa Oberes Belvedere.

Belvederestä otimme suuntiman kohti Stadtsparkia, jossa on Johann Straussin kultainen patsas, mutta jotenkin minun navigaattoriin tuli ohjelmistovirhe ja löysimmekin itsemme Karlsplatzilta, jonka läheisyydessä oli Beethovenin ja Brahmsin ja muiden musiikkimiesten patsaita.

Sovimme, että katsastamme Straussin myöhemmin.

Päiväkahvilla Riitta antautui houkutukselle ja nautti Apfelstrudelin, joka ei lukeudu hänen etukäteistoiveisiinsa, mutta on hyvänä lisänä kokemuspankissa.

Belvederen ja Stadtsparkin lisäksi päivän agendalla oli myös Schönbrunnin linnan puisto, mutta ikävä kyllä vesisade karkoitti innostuksen lähteä sinne vielä enempäänsä kastumaan. 

Joten Pyhän Tapanin tuomiokirkon (Stephansdom) ohimarssin jälkeen hyppäsimme U-bahniin ja ajoimme hotellille kuivattelemaan housunlahkeita.

Aamulla lähtiessämme jätimme hotellin respaan pyynnön varata meille pöytä illaksi Figlmülleriin, joka on yksi kuuluisimmista wienerschnitzel-ravintoloista Wienissä.

Valitettavasti pöytävaraus ei ollut mahdollista. Ovat kuulemma täyteen buukattu jo ties kuinka pitkäksi aikaa. No, mitä muuta tänään sitten syötäisiin?

Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko naapurin meksikolainen Santos tai hasardiyritys keskustaan johonkin ravintolaan. Jälkimmäinen voitti ja arvaatteko mitä? Vesisade oli lakannut.

Teimme pienen sightseeing-kierroksen ratikalla Hundertswasserhausille, jossa on puolen sataa eri väreillä maalattua asuntoa. Talon ulkomuoto ei vastaa perinteistä käsitystä asuntorakentamisesta.

Jos ei päästy Figlmülleriin, onhan niitä muitakin paikkoja, joista saa wienerschnitzeliä Wienissä. Yksi sellainen on mm. Gasthaus Pöschl Weihburggassella. Meillä meinasi usko loppua sen löytämisessä, joten käännyin yhden koiranulkoiluttajan puoleen. Hän katsoi minua ihmetellen, mutta kaivoi taskustaan älypuhelimen ja naputteli siihen Pöschlin nimen. Siinähän se oli liki seuraavasta ovesta sisään.

Herkullista schnitzeliä vasikanlihasta ja perunasalaattia, josta ei ole kuvaa.

Summa summarum: vesisateesta huolimatta hyvä päivä kaikkinensa. Huomenna on uusi päivä.

Oon mä juonu viinii Wienissä...

...ja muuten vain yhden pitkän kylmän Lyypekissä joskus takavuosina.

Monivuotinen perinteeni matkustaa merkkipäiväni aikoihin johonkin eurooppalaiseen kohteeseen saa taas jatkoa. Tänä vuonna kohteena on Itävallan pääkaupunki Wien, jonne lennähdän entisen, en vanhan, työkaverini kanssa.

Wien eteni kohdevaihtoehtojen joukosta finaalikaksikkoon ja Riitta sai päättää matkustammeko Skotlannin Edinburghiin vai Wieniin. Muita esillä olleita kohteita olivat mm. Kööpenhamina, Brügge, Malaga ja München, mutta Wien veti pisimmän korren.

Wien ei välttämättä lukeudu Euroopan trendikkäimpien kaupunkien joukkoon. Se on monien mielestä vähän vanhanaikainen. Siellä syödään vain Sacher-torttua ja Wiener Schnitzeliä, kuunnellaan Wienin filharmonikkoja ja istutaan hevosvetoisissa vaunuissa.

Nooooo, on Itävallan pääkaupunki muutakin. Se on historiataustansa takia tietysti täynnä toinen toistaan upeampia nähtävyyksiä, kaupungin laitamilla melkeinpä ratikkamatkan päässä on Heuriger-viinitupia, siellä on kohta 120-vuotias Riesenrad-maailmanpyörä, kaupungin halki virtaa Tonava, jota pitkin pääsee vaikkapa Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan ja ties vaikka mitä.

Meille Riitan kanssa riittää rauhallisempi ja vanhanaikainenkin meno, koska tuskin löydämme itseämme mistään discopallojen välkkeestä.

Me lähdemme sinne avoimin mielin ilman minuutin tarkkuudella tehtyä suunnitelmaa. Kummankin on ollut tarkoitus miettiä kaksi (2) asiaa, jotka haluaa kokea, nähdä, maistaa, tuntea, aistia tällä lomasella. Toiveet paljastuvat vasta paikan päällä.

Minä olen käynyt kahdesti aiemmin Wienissä ja vieläpä majoittunut samassa hotellissa molemmilla aiemmilla kerroilla. 

Pysy kanavalla ja kommentoi. Jos synttärimatka on perinne, niin sitä on arvontakin blogikirjoitusten kommentoijien kesken.