Ohutta yläpilveä

Kolmas laskupäivä valkeni pilvisenä, vaikka sääennusteen perusteella odotimme muuta. Onneksi lumisade oli hyvin heikkoa, joten suuntasimme reippaasti kohti kabiiniasemaa.
Markku investoi uusiin laskettelulaseihin, koska vanhojen lasien pesu ei tuottanut toivottua tulosta: näkyvyys liki nolla. No, nyt hänellä on angrybird-tyyliset lasit ja näkyvyys monta merimailia.

Andorra sijaitsee Pyreneillä, joka tarkoittaa että rinteiden profiili on paljon Alppeja "pyöreämpi". Siitä aiheutuu taas se, että täällä on paljon sinisiä "jollottelurinteitä" ja aika paljon lykittäviä osuuksia. Jos ne hyödyntää oikein, saa hyvää harjoitusta yläselälle :) Toisaalta rinteet ovat aika pitkiä, joten reidet huutavat melkolailla hoosiannaa.

Oppaamme Michelle laskee laudalla ja menee muuten melko lujaa. Antti telluilee sutjakkaasti, Johanna tyylittelee, Jukka-poika tuulettaa kädet levällään, Markku on kuin tankki ja Helena varmistelee jokaisen käänteen --- eikä aina niin tyylikkäästi. Olemme saaneet Team Läskikasaan vierailevan jäsenen, Anjan, joka tuuttaa ikäisekseen semmoisella vauhdilla, että pois alta oksat ja männynkävyt.

Koko aamupäivä mentiin ilman välivesitaukoa, joka kostautui lounaan jälkeisenä lässähtämisenä. Pidämme normaalisti aamupäivällä ennen lounasta yhden tauon, mutta tänään porukasta tuntui, että lasketaan niin kauan kuin on näkyvyyttä. Ja me laskettiin.
Lounastauko venähti sen takia liki parituntiseksi, jonka jälkeen olisikin voinut jäädä sinne. Niinpä laskimme vain pari kolme rinnettä ja palasimme kylään. Tämänpäiväiset rinteet eivät olleet maailman parhaassa kunnossa: paikka paikoin oli jäätä, jonka päälle oli noussut irtokiviä pyörimään.

Eli tämmönen päivä tällä kertaa.

Anja ja Jukka

Pas de la Casa

Kun kurkisti toisen lomapäivän aamuna verhon raosta, ei voinut pidätellä hymynaamaa. Taivas oli pilvetön ja kylässä klo 9 vielä noin -5 astetta pakkasta. Täydellistä.
Tapasimme Michellen kabiinin ala-asemalla, josta suuntasimme vakioporukalla kohti Pas de la Casan aurinkoisia rinteitä.

Sunnuntaina Soldeuun saapui bussilasteittain brittejä, joiden sonnustautuminen varusteisiin ja sen jälkeen vaikkapa hissiin herättää hilpeyttä ja osin myös sääliä. Päivän he kiemurtelevat rinteissä pitkinä letkoina hiihdonopettajan perässä ja --- aiheuttavat kauhua ainakin meissä. Okei, on täällä aika paljon saksalaisiakin ja kaikkien matkailijoiden keski-ikä on mieluummin +60 kuin vähemmän.

Me siis vietimme maanantaipäivän Pas de la Casassa, jossa myös lounastimme (El Madison). Se ei mennyt ihan putkeen. Ensin päätimme (koko Michellen porukka) istua terassilla. Ihan ookoo, mutta toisten niskaan tippui vettä jostakin yläilmoista. Siirsimme pöytiä metrin kauemmas vesitipun alta, mutta siihen kohtaan kävi tuuli. Nyt vaihtoehtona oli enää siirtyä sisätilaan eli joten sinne.
Markku tilasi spagetti carbonaran, Antti "the same" ja Johanna kotitekoista lasagnea, jossa oli vuohenjuustoa ja pinaattia. Jukka valitsi myös lasagnen, mutta sepä kestikin. Jukalla meinasi jo mennä hermo, että "lähetettiinkö sitä vuohenjuustoa lypsämään".

Vuohenjuusto-pinaattilasagne

Minullakaan ei ollut yhtään kummempi tuuri: tilasin kanajuustopekoni-hampurilaisen, joka tarjottiin ensin jostakin muusta kuin kananlihasta. Seuraava versio oli broileria, mutta jätetty raa'aksi eli ei muuta kuin takaisin. Lopulta sain lounaani - lihapalasesta oli leikattu paksuin kohta pois!

Aivan täydellinen päivä huolimatta pienoisesta lounasflopista huolimatta! Nyt suunnittelemme illastuspaikkaa.
Huomenna taas uudet kujeet.

Penalty-päivä Pyreneillä

Jokavuotinen laskettelulomamme suuntautui tällä kertaa Espanjan ja Ranskan rajalla sijaitsevaan lilliputtivaltioon eli Andorraan.
Lensimme lauantai-iltana Barcelonaan, josta oli uuvuttava bussimatka määränpäähän eli Soldeun kylään. Olimme perillä sunnuntaiaamun puolella klo 01.10. Ei muuta kuin unta palloon, että aamulla olisi tikissä. Majapaikkamme on kylän pääkadun varrella sijaitseva Xalet Montana, jossa saamme niin aamiaisen kuin illallisenkin.


Oppaamme Michelle odotti reippaana klo 10 kabiinin ala-asemalla. Päivästä ei valitettavasti näyttänyt tulevan kovin houkutteleva, koska edellisenä päivänä alkanut lumisade ei osoittanut laantumisen merkkejä.
Säätä uhmaten nousimme kuitenkin ylös ja kahlasimme koko päivän lähirinteissä. En sano nauttineeni kovin paljon. Piti oikein miettiä, että mitä näitten suksien kanssa pitäisi tehdä. Lumisateen lisäksi tuuli juoksutti irtolunta varmuuden vuoksi häiritsemään näkyvyyttä. Toisin paikoin tuuli oli niin jäätävä, että meinasi naama jäätyä.


Lounastimme El Tarterissa erittäin viehättävässä rinneravintolassa (El Mercat del Pi). Ei missään tapauksessa liukuhihnapaikka alppipaikkojen tyyliin. Katalonialainen keitto (kasviksia ja erilaista lihaa), paella ja musta riisi tekivät kauppansa.


Otsikon penalty-päivä johtuu siitä, että Team Läskikasan jäseniä voidaan rankaista mm. huonosta käytöksestä. Ensimmäisenä päivänä langetettiin yksi ehdonalainen tuomio: välivedellä vain vettä!

Majapaikkamme Xalet Montana, Carretera General 2 s/n, Soldeu

Lasketellen Grand Valirassa Andorrassa

Jokavuotinen lasketteluloma lähestyy! Kolmen viikon kuluttua ensimmäinen laskupäivä on jo illassa. Niin se vain menee.
Etukäteisvalmisteluina olemme huollattaneet suksemme, Markku osti uudet sauvat vanhojen Kerma Turbojen tilalle ja vaatevarastoakin on hieman päivitetty. Meillä ei ole hetkenkään tuntumaa suksilta tälle sesongille, mutta kaipa sitä aina alaspäin pääsee.

Tämänvuotinen kohteemme on Grand Valiran laskettelualue Andorrassa, tarkemmin Soldeun kylässä Pyreneillä. Andorra on yksi Euroopan lilliputtivaltioista, joka sijaitsee Ranskan ja Espanjan välissä. Maata hallitsevat Urgellin piispa ja Ranskan presidentti eli joka paikkaan se Sarkozykin ehtii.
Andorra on muuten Euroopan korkeimmalla sijaitseva valtio, keskikorkeus lähes 2000 metriä ja Soldeun kyläkorkeuskin on 1800 m.

Soldeu on yksi lumivarmimmista hiihtokeskuksista, tosin lunta taitaa olla nyt ihan mukavasti kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Andorra ei kuulosta kovin tyypilliselle talviurheilupaikalle. Todennäköisesti se on kuitenkin hyväksi havaittu, sillä viikko meidän jälkeen Soldeussa lasketaan ensimmäistä kertaa naisten maailmancupin osakilpailu. Eli Poutiaisen Tanjakin kurvailee niillä rinteillä meidän jälkeen.

Me emme tietenkään lähde hiihtelemään kaksistaan, vaan tämä on perinteinen, jokavuotinen Team Läskikasa-matka. Tällä kerralla Jukka-pojallakin on ihan oikea oma sänky, ettei tarvitse punkata missään kokoontaitettavassa hetekassa.
Lennämme lauantaina 28.1. Helsingistä Barcelonaan ja sieltä bussikyydillä (n 3 h) perille. Paluu seuraavana viikonloppuna samaa reittiä.

Julistan jo nyt tavanomaisen kisan avatuksi: kaikki lomaviikon aikana (29.1.-3.2.) blogikirjoituksiamme omalla nimellä tai tunnistettavalla nimimerkillä kommentoineet osallistuvat pienen tuliaislahjan arvontaan.
Ensimmäinen postaus  tapahtuu todennäköisesti juuri tuolloin sunnuntaina 29.1.

Kiitos kaikille blogin lukijoille ja erikoiskiitos kommentoijille!!! On aina jännittävää tsekata, onko kukaan käynyt lukemassa kuulumisemme tai antamassa palautetta.
Lukijakilpailun palkinnoksi hankittiin katalaaninkielinen Andorrasta kertova kirjanen. Jos teksti ei avaudu voittajalle ihan heti, niin ainakin siinä on kivoja kuvia katseltavaksi. Ja voittaja on Aili Inkeli!!!