Vaihteeksi Vatikaani

Säätiedotus lupasi lauantaille ja sunnuntaille auringonpaistetta ja se piti paikkansa.

Lähdimme liikkeelle normiaikaan eli noin klo 11, ylitimme Tiberin ja vaelsimme varjossa kohti Vatikaania. Varjossa sen takia, että meillä molemmilla on antibioottikuuri päällä flunssan takia ja etenkin minulle huomautettiin "palovaarasta", jos olen liiallisesti auringossa.

Eilinen pitkähkö kävely tuntui nyt käpälässä. Toivottavasti kuitenkin terveellä tavalla eli lihaskipuna.

Heti kohta Tiberin ylityksen jälkeen oli kuvattavana Castello Sant'Angelo, joka on alunperin rakennettu keisari Hadrianukselle mausoleumiksi ja se on toiminut myös paavin residenssinä. Linnoitukseen olisi päässyt sisään ja yläilmoihin katselemaan maisemia, mutta me pitäydyimme maajalassa.

Piazza San Pietro on Pietarinkirkon edustan aukio, jota reunustaa pylväiköt, jotka johtavat kirkon sisäänkäynnille. Pylväiden huipulla on 140 pyhimyspatsasta - ei kuitenkaan Simon Temple-patsaita.

Siinä on sitten Pietarinkirkko, jonne oli satojen metrien jono. Me kävimme kirkossa sisällä edellisellä reissulla, joten nyt ei tarvinnut asettua jonon hännille.

Ihmisiä on näillä paikoilla miljoona ja niin on kaikenlaisia kauppiaitakin. 

Vatikaanista palatessa lounastimme (=pizzaa) pikkutrattoriassa, jossa ruoka oli OK, mutta palvelu ynseää. 

Hieno ilma näkyi katukuvassa. Jokaisella pikkukujalla oli vierivieressä kuppiloiden tuoleja ja pöytiä ulkona. Ihmiset naukkailivat viiniä ja jotakin pikkupurtavaa ... ja elämä näytti hymyilevän.

Roomaa ristiin rastiin

Perjantaita vasten yöllä oli satanut maahan asti. Minä en sateen ropinaa kuullut, koska nukuin kuin tukki. Roomassa ei sentään ole satanut lunta niin kuin vähän pohjoisempana Sveitsissä ja Baijerissa on tapahtunut. Aamusta näytti, että taitaapa tulla päiväksikin vesikeli, mutta toisin kävi. Aurinko pilkisteli aina silloin tällöin ja jos satoi, niin korkeintaan 10 tippaa neliömetrille.

Käänsimme nokkamme kohti Piazza del Popoloa eli Kansanaukiota, jonka takana sijaitsee laaja Villa Borghesen puisto. Tällä reissulla ei könköilty puistikkoon, vaan katselimme aukion ihmisvilinää kahvikupposen ääressä aukion laitaman kahvilasta ja kävimmepä taputtelemassa aukion suihkulähteen kissaeläimiäkin.

Perjantaina kepit liikkuivat vauhdikkaasti ja askellus tuntui jo kävelylle. Eli ei muuta kuin töppöstä toisen eteen ja kohti Piazza di Spagnaa ja Espanjalaisia portaita. Mielettömästi turisteja, koululaisryhmiä, aasialaisporukoita, saksalaisia, amerikkalaisia ja yllättävän paljon kuulee myös puhuttavan ruotsia.

Pakollisten nähtävyyksien lista sai ruksin myös Fontana di Trevistä, jonka keskiosassa on Neptunuksen patsas. Fontana di Trevillä ei ollut yhtään sen väljempää kuin muissakaan turistikohteissa, mutta niin vain kepittelin altaan reunalle heittämään kolikon olan yli suihkulähteeseen. Sen pitäisi taata paluu ikuiseen kaupunkiin.

Lounastauon jälkeen teimme vielä lenkin Piazza Venezialle mahtipontisen Il Vittorianon juurelle. Rakennuksen erikoisen muodon vuoksi sitä kutsutaan usein kirjoituskoneeksi tai hääkakuksi. Kuulin tuon jutun Amazing Racen jaksossa, jossa kilpailijat kävivät Roomassa.

Capitolinolta olikin jo aika tallustaa kohti majapaikkaa. Kuten sanottua, kävely sujui hyvin, mitä nyt kämmenet olivat hellänä. Ainoa liikkumistani hidastava tekijä Roomassa on mukulakiviset kadut, joita ovat kaikki sivukadut. Kivet on ladottu maahan nätisti, mutta niiden välistä on unohtunut tyystin täyteaines. Saa olla varovainen, ettei kepin pää osu koloon ja silloin on tasapaino koetuksella.

Rooma kahden kepin taktiikalla

Maaliskuun alussa murtunut oikea jalka ei estänyt jo vuosi aiemmin suunniteltua Rooman matkaa. Viikko ennen matkalle lähtöä sain luvan varata loukkaantuneella jalalla ja se sinetöi lopullisesti matkamme ikuiseen kaupunkiin.

Olemme olleet kerran aiemmin Roomassa, mutta siitä on jo yli 17 vuotta. Tämänkertaisen matkan minä annoin Markulle 50-vuotislahjaksi vuonna 2016. Markku sai valita mihin haluaa matkustaa pitkäksi viikonlopuksi ja hän valitsi Rooman. Ei huano.

Majapaikkamme, Hotel Navona Colors, sijaitsee keskeisellä paikalla roomalaisten perusnähtävyyksien kannalta.

Aloitimme torstain kävelykierroksen läheiseltä soikeanmuotoiselta Piazza Navonalta, joka toimi alun alkaen kilparatana ja stadionina. 

Piazza Navonaa hallitsee Fontana dei Quattro Fiumi eli neljän joen suihkulähde, jonka ympärillä tsiljoonat aasialaiset häärivät selfie-tikkuineen.

Torstain sään piti olla säätiedotuksen mukaan sateinen, mutta toisin kävi. Toki taivas oli pilvessä aika ajoin, mutta saimme nauttia myös paahtavasta auringonpaisteesta. Pienen kävelylenkin ja aamupäiväkahvin jälkeen verestimme vanhoja muistoja Pantheonissa, tuossa keisari Hadrianuksen rakennuttamassa temppelissä, jonne on muuten vapaa pääsy. Se on mielestäni ennenkuulumatonta nykyaikana! 

Tässä kohtaa on muuten pakko todeta, että viimeaikaiset ihmismassoihin kohdennetut terroristiteot on otettu täälläkin huomioon. Aukioiden, joita Roomassa riittää, laidoilla on rynnäkkökiväärein varustettuja sotilaita tuhka tiheään. Hyvä niin.

Pantheonilta kaarsimme kohti parlamenttitaloa, jonka tienoossa näytti olevan jonkinlainen mielenosoitus. Liekö ollut joku Italia ensin -juttu vai mikä, mutta ei jääty sitä sen enempää töllistelemään.

Erinomaisen pizzalounaan jälkeen jaloittelimme vielä kotikulmilla Tiberin ylittävällä Ponte Umberto I -sillalla, josta on kaunis näkymä kohti Vatikaania ja Pietarinkirkkoa.

Edellisellä Rooman matkalla opastin Markkua tilaamaan pystybaarissa caffe cornetton italian opintojeni pohjalta. No, Markku sai espresson ja croissantin. Olisi pitänyt tilata caffe CORRETTO, espresso jollakin tiukalla viinalla.

Tällä kertaa Markku oli itse tietoinen asiasta ja osasi tilata wälivedellä itselleen caffe correton, nyt sambucalla.

Lounaan päätteeksi Markku tilasi espresson ja grappaa, joka kuulemma poltti kieleen reiän. Sen siitä saa.

Espressokuppi oli kiva kannellinen versio.