Roomaa ristiin rastiin

Perjantaita vasten yöllä oli satanut maahan asti. Minä en sateen ropinaa kuullut, koska nukuin kuin tukki. Roomassa ei sentään ole satanut lunta niin kuin vähän pohjoisempana Sveitsissä ja Baijerissa on tapahtunut. Aamusta näytti, että taitaapa tulla päiväksikin vesikeli, mutta toisin kävi. Aurinko pilkisteli aina silloin tällöin ja jos satoi, niin korkeintaan 10 tippaa neliömetrille.

Käänsimme nokkamme kohti Piazza del Popoloa eli Kansanaukiota, jonka takana sijaitsee laaja Villa Borghesen puisto. Tällä reissulla ei könköilty puistikkoon, vaan katselimme aukion ihmisvilinää kahvikupposen ääressä aukion laitaman kahvilasta ja kävimmepä taputtelemassa aukion suihkulähteen kissaeläimiäkin.

Perjantaina kepit liikkuivat vauhdikkaasti ja askellus tuntui jo kävelylle. Eli ei muuta kuin töppöstä toisen eteen ja kohti Piazza di Spagnaa ja Espanjalaisia portaita. Mielettömästi turisteja, koululaisryhmiä, aasialaisporukoita, saksalaisia, amerikkalaisia ja yllättävän paljon kuulee myös puhuttavan ruotsia.

Pakollisten nähtävyyksien lista sai ruksin myös Fontana di Trevistä, jonka keskiosassa on Neptunuksen patsas. Fontana di Trevillä ei ollut yhtään sen väljempää kuin muissakaan turistikohteissa, mutta niin vain kepittelin altaan reunalle heittämään kolikon olan yli suihkulähteeseen. Sen pitäisi taata paluu ikuiseen kaupunkiin.

Lounastauon jälkeen teimme vielä lenkin Piazza Venezialle mahtipontisen Il Vittorianon juurelle. Rakennuksen erikoisen muodon vuoksi sitä kutsutaan usein kirjoituskoneeksi tai hääkakuksi. Kuulin tuon jutun Amazing Racen jaksossa, jossa kilpailijat kävivät Roomassa.

Capitolinolta olikin jo aika tallustaa kohti majapaikkaa. Kuten sanottua, kävely sujui hyvin, mitä nyt kämmenet olivat hellänä. Ainoa liikkumistani hidastava tekijä Roomassa on mukulakiviset kadut, joita ovat kaikki sivukadut. Kivet on ladottu maahan nätisti, mutta niiden välistä on unohtunut tyystin täyteaines. Saa olla varovainen, ettei kepin pää osu koloon ja silloin on tasapaino koetuksella.