Kesäloma-arvonta suoritettu

Kiitos kaikille blogiamme kesäloman aikana kommentoineille!
Tällä kertaa onni suosi patsastelija-Anttia, jolle lähtee yllä näkyvä New York -aiheinen hiirimatto. Lämpimät onnittelut!

Jos josta kusta tuntuu, että aina samat nimet voittavat, syy ei ole samoissa nimissä, vaan siinä, etteivät muut kommentoi. Arvonta suoritetaan aina suljetulla lippuäänestyksellä ja äänestysastiana toimii Markun hieno huopahattu :)
Suosittelemme seuraavilla kerroilla osallistumista ja/tai kommentoimista. Joka kerta lahjusta on kannattanut tavoitella.

Kuusamo ja vähän Ranuaakin

"Kuusamo
Papapapapaapapa
papapapapapaa
papapapaaaaa
Kuusamo
papapapapaapaaaaaaaa
Paapapaapapapapapaaa.

Kuusamo
Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Metsän näen jämäkän,
ja vaaran sinertävän.
Kuusamo,
Nyt kutsuu mua Kuusamo.
Sieltä vaan mä rauhani saan."

Kesälomamme toinen sukulaisosuus sijoittuu aina Kuusamoon, jossa Markun vanhemmat asuvat ja jossa on kesäasuttava järvenrantamökki.
Kuusamon kunta on perustettu vuonna 1868 ja kaupunki se on ollut vuodesta 2000 lähtien. Kaupungistumisesta, so. liikennevalojen määrä on tuplaantunut, huolimatta me käymme edelleen mökiltä KIRKOLLA tai KYLÄLLÄ täydentämässä varastoja tai muuten ihmisten ilmoilla.

Kuusamon toki tuntevat kaikki eikä vähiten Rukan takia, mutta Kuusamossa muutakin kuin Ruka: mm. Julma Ölkky (kanjonijärvi Etelä-Kuusamossa), Kiutaköngäs (Oulankajoen koski), Karhunkierros (vaellusreitti) sekä KEV Kuusamon Erä-Veikot ja sitä edustaneet/-vat maineikkaat urheilijat (Kalevi Oikarainen, Pirkko Määttä, Pasi Saapunki, Anssi Koivuranta ja Markku T).
Rock-yhtye Zero Nine ja Kepa Salmirinne ovat myös kuusamolaista alkuperää, Kepa jopa pilkkinyt pikkupoikana ystävämme Jukan kanssa samassa jäätyneessä lätäkössä!!!
Inside-juttuna on vielä mainittava, että postimies Pätsin LeKissä pelaava jääkiekkomaalivahti on myös kotoisin Kuusamosta.

Meidän Kuusamo-osuus kului yksinomaan mökillä. Kävimme toki lenkilläkin, mutta enimmäkseen otimme löysin rantein.

Keskiviikkona Markku lähti KYLÄLLE kahvakuulaharjoituksiin sisarenpoikansa Tuomaksen kanssa ja minä lyöttäydyin mukaan. Jäin Puutteenkylässä pois kyydistä ja hölkkäilin sieltä KIRKOLLE (9,8 km).
Jos tätä nyt lukee joku, joka näki 18.7. illalla Koskenkyläntien varressa oudon kulkijan, se olin minä. Minusta nimittäin tuntui, että tiellä kulkeneiden autoilijoiden oli ihan pakko hiljentää kohdallani ja "vahata suu auki" kulkijaa.

Markku uida polskutteli tuon tuostakin ja varsinkin saunomisen yhteydessä, mutta minua ei enää kylmä vesi kiehdo.

Näkymä laiturinnokasta Kuusamojärvelle

Lomaviikon päätteeksi ajelimme vielä Ranualle, jossa järjestettiin Markun isänpuolen serkusten ensimmäinen tapaaminen.
Aikuisikään eläneitä serkuksia on ollut kaikkiaan 49, joista on nyt kuollut 4 henkilöä.
Arvatkaapas, montako oli paikalla Ranuan eläinpuistolla lauantaina 21.7.? Vastaus on: 29 serkusta. Se on paljon se. Kauimmainen eli Kaarina oli tullut Tukholmasta asti ja kyllä moni muukin oli tullut mukaan muualta kuin Ranualta.
Hauskaa oli yllin kyllin ja näyttäisi sille, että uutta tapaamista odotellaan jo kovasti.

Vielä nimeämätön jääkarhun pentu

Temmes

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
kuinka onnellinen voikaan olla hän,
joka täällä vain saa asustaa.
Maalaismaisemaa en saata unohtaa."

Noin kai voisi lauleskella Temmekselläkin, jossa vietimme Pohjois-Suomen kiertueemme ensimmäisen viikon.
Temmes on Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva kylä, joka oli itsenäinen pieni kunta vuoteen 2001 saakka, jolloin se liitettiin Tyrnävän kuntaan.
Temmes esiintyy historiankirjoituksessa jo 1500-luvulta lähtien, mutta itsenäinen kunta siitä tuli 1899.

Temmeksellä oli ennen muinoin useampia kansakouluja, kauppoja, pankkeja, huoltoasema, saha, mylly, meijerikin on joskus ollut ja kaikenlaista, mitä kyläläisten elämä vaati.
Temmeksellä asuu nykyään paljon ihmisiä, jotka käyvät Oulun seudulla töissä, koska täältä on vain puolen tunnin ajomatka Ouluun. Vaatiihan se elämä nykyisiltäkin temmesläisiltä yhtä ja toista, mutta ei täällä enää mitään palveluita ole. Laatikkomyymälä on ja sen yhteydessä asiamiesposti ja ABC-kylmäasema. Pankki otti ja lähti, ja lähin automaatti löytynee Tyrnävältä reilun 15 kilometrin päästä.

Jos kaikessa muussa Temmes on pieni, mutta suurempaa kirkon edessä seivovaa vaivaisukkoa saa Suomenmaasta etsiä - eikä löydy.

Meidän lomaviikko kului Temmeksellä puolipilvisessä säässä iäkkäitä vanhempia (myös appi-) kodin arkiaskareissa auttaen: niittomiehenä, metsurina, risujen kerääjänä, siivoojana, tiskaajana, järjestelijänä, kuskina ja vähän komentelijanakin. Vanhuksilla tahtoo joskus jäädä "levy päälle".

Nostalgiaa: kesälomamatkalla jossakin päin Suomea

Muistatko nostalgiset radiouutisten yhteydessä joskus 70- ja joskus vielä 80-luvullakin luetut kuulutukset: "Perhe Virtanen Helsingistä, joka on matkalla jossakin päin Suomea sinisellä Anglialla, pyydetään välittömästi ottamaan yhteyttä naapurin Maijaan."? Enää ei kuule sellaisia, koska jokaisella kulkijalla on kännykkä. Nyt soittaa rimpauttaa vaikka tunnin välein ja kysellä kuulumisia.

Me aloitamme kesäloman sukulaisosuuden ensin pohjoispohjalaisittain.
Tänä vuonna ei ole luvassa merkittäviä työleirimäisiä urakoita, vaan ehkä (paino sanalla ehkä) teemme pihapiirin ylläpitotehtäviä ja ihan varmasti kuntourheilemme. Joku päiväkeikkakin voidaan heittää sadan kilometrin säteellä, kenpä tietäisi sen.
Toivottavasti äitiliinin mantsikan mollukat ehtivät kypsyä!

Reissun toisen osuuden vietämme Koillismaalla ja toivomme tietenkin, että sääsket ovat kuolleet sukupuuttoon, joka sinänsä on täysin utopistinen toive.
Koillismaalla meistä tulee mökkihöperöitä, ellemme sitä jo ole. Kiusallisista hyönteisistä, ml. edellämainitut sääsket ja paarmat, huolimatta juoksentelemme mökkiteitä ja Markku ainakin ui jääkylmässä järvessä.
Varmuuden vuoksi pakkaamme kumisaappaat peräkonttiin, josko vaikka pääsisi hillasuolle!



Pysy kanavalla, niin tiedät missä mennään.
Muistathan, että kesälomatekstien kommentoijat (nimi tai tunnistettava nimimerkki) osallistuvat pienen lahjan arvontaan heinä-elokuun vaihteessa.

Pyöräretkellä ja lopuksi pää pyörälle Lintsillä

Lähdimme aurinkoisen lomapäivän alkajaisiksi reippaalle pyöräretkelle. Varustimme itsemme kameralla, rahapussilla ja vissyvedellä (2 ploa/hlö).

Retkemme alkoi kotoa Lauttasaaresta ensin kohti Ruoholahtea ja sieltä edelleen Kaivopuiston rantaan. Aurinko paistoi ja maisemat olivat satumaisen kauniit. Juomatauon paikka.



Kaivopuiston rannassa

Matka jatkui Olympiaterminaalin ohitse Kauppatorille, jossa sai olla tarkkana pyörätiellä poukkoilevien jalankulkijoiden sekä ryhminä pyöräilevien turistien* takia. (*Joidenkin ajotaito ei vaikuta ihan riittävälle, mutta pyöränsatulaan on vaan noustu!)
Kauppatorin reunassa jouduimme pysähtymään liikennevaloihin ja sillä kohtaa oli onni mukana. Liikennevalopylvään päässä istui lokki, jolla oli juuri sillä hetkellä kakkahätä. Se tähtäsi varmaan meidän päähän, mutta ähäkutti, eipä osunut.

Kauppatorilta jatkoimme Pohjoisrantaan ja sieltä edelleen Merihaan kautta Sörnäisten rantatielle. Näille paikkeille sattui suurin osa reitin tietöistä. Melkoista möykkelikköä, mutta onneksi vain lyhyitä pätkiä.

Seuraavaksi ylitimme Kulosaaren sillan ja pidimme juomatauon ennen kuin matka jatkui kohti Herttoniemeä.

Hertsikassa pitää puikkelehtia bussien, autojen ja jalankulkijoiden joukossa, kunnes löytää taas pyörätien pään.

Siilitielle pääsee ainakin kahta reittiä. Toisessa täytyy alittaa Itäväylä ja ajella autoliikkeiden kautta Siilitielle, mutta sinne pääsee myös suoraan Hirvitien kautta. Jälkimmäinen reitti on huomattavasti mäkisempi osuus - siis tiukkoja ylä- ja alamäkiä.

Tällä kertaa emme pitäneet lounastaukoa Siilinpesässä, vaan jatkoimme tauotta Siilitietä Viikintielle, jossa oli seuraavan juontitauon paikka. Siitä alkoikin piiiiiiiitkä alamäki kohti Viikkiä. Sieltä Lahdentien reunamia Koskelantien alkuun tai oikeammin hörppäsimme vissyt Vanhankaupungin kosken kohdalla.

Koskelantiellä pyörätiet kulkevat bulevardimaisesti ajoratojen välissä Mäkelänkadulle saakka. Ylitimme Mäkelänkadun ja poljimme Messuhallin ohitse väärää puolta tietä kohti Eläintarhan kenttää.
Matkanteko painoi jo kintereissä, sitä ei käy kieltäminen. Aurinko paistoi edelleen täydeltä terältä, joka sai hien virtaamaan ja nahan punoittamaan.

Vauhtitietä kohti Töölönlahtea ja sieltä Finlandia-talon takaa upouudelle Baanalle, joka on entisestä ratakuilusta pyöräilijöille ja jalankulkijoille rakennettu väylä. Baana on 1,3 km pitkä ja se kulkee Kiasmalta Ruoholahteen. Baana avattiin 12.6.2012.

Baana noin Marian sairaalan kohdalla

Ruoholahden jälkeen olikin enää Lauttasaaren sillan ylitys kotisaarelle.
Lenkkiin kului kaikkiaan 2 h 45 min, kilometreistä emme tiedä. Hikisen urakan päälle oli mukava mennä saunaan.

Kotisaari vasta-aurinkoon kuvattuna. Kotitalokin sieltä on tunnistettavissa!

Myöhään iltapäivällä otimme bussin keskustaan ja kävelimme uuden Musiikkitalon läpi ja sieltä edelleen Töölöön Mamma Rosaan lounaalle.
Illansuu kului Linnanmäen huvipuistossa. Markkukaan ei ostanut ranneketta, ja minulle riittää tunnestusti vain vanhan kunnon Vuoristoradan kyyti.
Enimmäkseen istuimme ja katselimme Suomea minikoossa - Lintsi on Suomen sulatusuuni kesällä!

Uusi nimi blogille

Muutin tämän blogin aikaisemman nimen (helenamarkku.blogspot.com) vastaamaan paremmin sitä aihepiiriä, josta blogissa enimmäkseen kirjoitetaan: matkailu, matkustaminen, maat, kaupungit, mielenkiintoiset kohteet, nähtävyydet ja kaikki muut matka-asiat.
Matkablogimme uusi nimi on siis www.menomonot.blogspot.com
Sitten ei muuta kuin lukemisiin ja kommentoimisiin! Terveisin Helena ja Markku