Win-win zituazion

Team Läskikasa ei ole lähtenyt matkalle kielteisellä asenteella ja sen kyllä näkee ja kuulee niin rinteessä kuin vapaa-aikanakin. Jokaisella reissulla on syntynyt useita lentäviä lauseita tai pikemminkin "länkytyksiä". Niin tälläkin kertaa ja niistä käytetyin on ollut toistaiseksi "win-win-zituazion" (lausutaan niinkuin se itsekullekin parhaiten suuhun sopii).

Yleensä kaikki "saletisti natsaa" ja hyvin usein nautinta-aineet menevät "virman piikkiin".

Matkanjärjestäjämme on YouTravel (lauttasaarelainen matkatoimisto) ja täällä toimiva opas on nimeltään Sari. Hän on oikein pirteä eikä ihan vähästä hätkähdä...ei meidän kanssa täysin huumorintajuton pärjääkään. Sari asuu puolet vuodestaan täällä Val d'Iseressä ja toisen puolen Ruotsin Skånessa.

Meillä on ollut oikein hauskaa.

Tänään maanantaina oli aamusta vähän pilvistä, mutta iltapäivän puolella aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Olimme tänään Tignesin kylän rinteillä ja kävimme korkeimmillaan 3032 metrin korkeudessa. Kaikista korkeimmalle huipulle emme päässeet kovan tuulen vuoksi, mutta yritämme sinne huomenna uudelleen.

Nyt suihkuun ja sitten syömään.

Viikon luontoääni Ranskasta

Heti aluksi pahoittelut, että blogipäivitys on viipynyt, mutta täältä laakson pohjasta on aika heikot signaalit, joten nettiin pääseminen on ollut tuskallista.
Saavuimme lauantaina Val d'Isereen hyvissä ajoin heti puolen päivän jälkeen. Bussimatka Genevestä kesti kolmisen tuntia ja useimmille meistä maistui uni, koska olimme olleet hereillä jo aamun pikkutunneilta saakka.
Iltapäivän aikana peippailimme pittoreskissa kylässä, kävimme syömässä ja kas kummaa - Nukku-Matti kutsui jo klo 17-18 välillä!!!
Viikon luontoääneksi vahvistui kämppiksemme Jukan ultimatum-kuorsaaminen. Siinä on niiiiiiin hirveästi desibelejä, että se ylittää kaikki maailman työturvallisuussäännökset. Helena kävi kolme kertaa puistelemassa kuorsaajaa ja pyysi kääntymään kyljelleen. Tuloksetta. Jukka vain makasi selällään ja antoi palaa! Neljännen kerran Helena karjaisi "Jukka! Älä kuorsaa" niin kovaa, että Markku säikähti ja hyppäsi ylös, että mikä hätänä? Jukka ei ollut moksiskaan.
12-13 tunnin yöunien jälkeen suuntasimme rinteisiin. Matkanjärjestäjällämme on täällä nyt vain 13 vierasta, joista kaikki muut hiihtelevät omia latujaan. Ainoastaan meidän Team Läskikasa lähti Sari-oppaan kanssa rinteisiin.
Sunnuntaina ei ollut kovin hieno sää, mutta meidän pikkuporukkaa se ei haitannut.
Tänään maanantaina pitäisi iltapäivällä sään selvitä ja sitten auringonpaistetta kestäisi muutaman päivän. Juuri nyt näyttää heittelevän muutamia lumihiutaleita ja alppien huiput ovat pilvessä. Ei muuta kuin ulkovaatteet päälle ja menoksi.

Parlez vous francais?

Älä huoli, ei mekään puhuta ranskaa, mutta Ranskaan ollaan matkalla.



Itse asiassa lauantaina 29.1.2011 Team Läskikasa kokoontuu ennen kukonlaulua Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa nousemme Geneven koneeseen. Sieltä matkamme jatkuu aamuvarhaisella kohti Savoien maakuntaa Ranskan Alpeilla.

Tarkkaan ottaen viikonmittaisen hiihtolomamme päämäärä on Val d'Isere, joka yhdessä naapurinsa Tignesin kanssa muodostaa Espace Killy -yhteistyöalueen. Koko alueella on kaikkiaan noin 130 rinnettä, joissa kilometrejä kertyy yhteensä 300.

Val d'Iseressä järjestettiin vuonna 2009 alppilajien MM-kisat ja siellä taidetaan laskea vuosittain joku maailmancupin osakilpailu.

Val d'Isere on ranskalaisen kolmikertaisen olympiavoittajan (Grenoble 1968) Jean-Claude Killyn kotikylä.

Val d'Iseren yhdeksi plussaksi on mainittava kyläkorkeus (1785 m), joka takaa lumivarmuuden. Näinä ilmastonmuutosaikoina em. asialla on todella suuri merkitys. Alhalla sijaitsevissa kylissä voi huonoimmassa tapauksessa edelweissit kukkia helmikuussa eikä lumesta ole tietoakaan.

Team Läskikasa (Johanna, Antti, Jukka, Markku ja Helena) on taas vuosittaisen urheiluviikon kynnyksellä. Varsinaisesti emme ole tehneet aiemmin koko viikon kestävää hiihtomatkaa Ranskaan, sen sijaan olemme vierailleet päiväseltään Sestrierestä Montgenèvressä - josta jäi unohtumattomia muistoja: ääriolosuhteissa suoritettu siirtyminen takaisin Italian puolelle sekä legendaarinen Jukan alppijääkärin vala.

Ei muuta kuin laukkuja pakkaamaan.

Gott Nytt År!

Aloitimme matkailuvuoden 2011 risteilemällä läntisen naapurimaan pääkaupunkiin Tukholmaan.

Uudenvuodenaattona Helsingistä lähtenyt Viking Gabriella oli täynnä venäläisiä, jotka jäivät oletettavasti lomailemaan Ruotsiin. Paluumatkalla laivalla ei ollut tungosta.

Illastimme Food Gardenissa ja vuoden vaihtumisen kunniaksi nautimme pullollisen Taittinger-shamppanjaa --- muistelimme samalla kesäistä matkaamme ja vierailua mm. kyseisen shamppanjataloon.

Uusi vuosi valkeni Ruotsissa pilvisenä ja nollakelissä. Puoliltapäivin lähdimme kävellen keskustaan. Tukholmassa näytti myös olevan ihan riittävästi lunta, jalkakäytävilläkin siinä määrin, että käveleminen kävi kuntoilusta.

Palasimme laivaan takaisin liki 4 tunnin reippailun jälkeen jalat lumessa tarpomisesta ihan muroina, mutta posket punaisina. Sen päälle oli luvallista ottaa parin tunnin kauneusunet!

Matkailuvuosi on siis avattu. Seuraavaksi on vuorossa jokavuotinen laskettelumatka. Tänä vuonna kohdemaana Ranska ja ajankohtana tammi-helmikuun vaihde.