Howth, Bray ja Stillorgan

Syntymäpäiväni kunniaksi Dublin näytti parhaat puolensa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli liki kesäinen.

Aamusella sateli onnitteluita niin tekstareina kuin puhelimitsekin. Laulut kajautettiin Temmekseltä ja Kajaanistakin, vaikka Kainuun Carusolla olikin ollut etukäteen hienoista rimakauhua. Mutta niin vaan kajahti "Pienen pieni veturi" ja numerolaulu eetteriin. Kummitustäti on aina otettu moisesta tavasta muistaa.

Hitaan heräilyn ja aamukahvin jälkeen hyppäsin DART-nimiseen junaan, joka ajaa noin tunnin edestakaista reittiä Dublinin kohdalla rannikolla. Otin ensin suunnaksi Howthin kalastajakylän, joka osoittautui kivaksi päivä- ja kävelykohteeksi. Tein siellä reippaan lenkin, jopa niin että hiki irtosi auringonpaisteessa. Pasteerauksen päätteeksi nautin tuplaespresson ja synttärin kunniaksi lasillisen kuivaa valkoviiniä.

Howthista ajoin suoraa keskustan kautta Brayhin, joka sijaitsee etelään Dublinin keskustasta ja on enemmän rantakohde. Sanovat sitä viktoriaaniseksi kyläksi. Se oli kyllä sanan varsinaisessa merkityksessä pittoreski, mutta valitettavasti minua alkoi jo vähän väsyttää enkä oikein jaksanut hakeutua pääkatuja syvemmälle Brayssa.

Irlannin meren rantamaisemat ovat todella kauniit. Turhaan ei sanota, että Irlanti on kaunis maa. Jo tällä hyvin lyhyellä visiitillä, joka oli enemmän kaupungin keskustan kartoitus, vakuutuin kerrotusta.

Paluumatkalla keskustaan otin junassa nokalliset, niin paljon päivän ulkonaolo oli verottanut voimia.

Olin sopinut tuttavaperheen rouvan kanssa treffit hotellin aulaan klo 18. Hän tuli ja houkutteli minut kahdenkeskisen ravintolaruoan sijaan heille kotiin Stillorganiin, joka on Dublinin eteläisiä lähiöitä. Ajoimme heidän pienen pienellä kakkosautolla, jossa minusta tuntui pullalta rusinassa :)
Menomatkalla tsekkasimme niin vanhimman tyttären koulun kuin vanhempien työpaikankin liikuntakeskuksessa (rouva on osteopaatti ja opettaa Alexander-tekniikkaa ja mies on osteopaatti).

Perheen lapset ovat kasvaneet sitten viime näkemän (3 vuotta). Vanhin tytär on kohta 17, perheen ainoa poika 15, seuraava tytär 12 ja kuopus 9 v. Nuorin sanoi viimeksi tavatessamme, että hänestä tulee ísona prinsessa, mutta nyt ammatinvalinta oli muuttunut: valokuvaaja.

Vietin oikein mukavan illan perheen kanssa. Kunniaksi poksautettiin kuohujuomapullo!

Dublinissa monta on ihmeellistä asiaa...

Onhan täällä varmaan monta ihmeellistä asiaa, mutta nämä kaksi minua jaksavat huvittaa. Ensimmäinen kummastuksen aihe on lavuaarin vesihana. Näillä kulmin ei tavanomaisesti ole "sekoittajaa", vaan kuuma ja kylmä vesi tulee eri rööreistä.
Tässä hotellissapa onkin vain yksi rööri, mutta kaksi hanikkaa, joista väännetään joko kuumaa tai kylmää. Minun vähäisellä (lue: olemattomalla) insinööriälyllä veden siis pitäisi sekoittua siinä vaiheessa, kun se putkahtaa ulos putkesta. Täällä ei. Toiselta reunalta putken päätää tulee kuumaa vettä ja toiselta kylmää. Valitettavasti älykkyysosamääräni ei riitä siihen, että kuinka saisin käteni pestyä polttamatta näppejäni. Edestakainen liikekään ei tuota sopivaa lopputulosta. Onneksi sentään suihkuhanasta tulee sekoitettua vettä :)

Toinen hassu, ehkä hieman nostalginen juttu on hotellin hissi. Se on kuin Lontoon Underground, jossa tylsistyneen kuuloinen naisääni jankuttaa "Mind your steps" tai "Mind the gap" -varoituksia aina kun ovet avautuvat. Täällä hissin koneistoon majoittunut naisääni (käheä) muistuttaa, että "Door is opening" tai "Door is closing", jos ei sattuisi tajuamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tällaisia asioita olen rekisteröinyt Dublinin matkallani. Aili Maltta Inkeli kyseli, että olenko puhellut kenenkään kanssa vai ihanko hiljaa olen ollut. Kerrankin? No, itse asiassa olen hoitanut vain pakollisia tilaamisia ja ostamisia & sen semmoista ääneen. Äänetikin näyttää pärjäävän. Tänään varmaan kuitenkin puhun, koska tapaan illansuussa tuttavamme.

Dublin jalan ja bussikyydillä

Aamuaskareiden jälkeen suoriuduin ulos. Ei muuten satanut! Käppäilin Temple Barin läpi enkä voinut välttyä poikkeamasta yhteen tai toiseen Dublin-rihkamakauppaan. En ostanut mitään eli etsin vieläkin seinäkalenteria vuodelle 2011, mielellään Dublin-aiheista.

Joskus klo 14 paikkeilla hyppäsin viimeinkin Dublin Tour -bussiin, joka kiertää kaikki mahdolliset ja mahdottomat nähtävyydet (23 kpl). Lippu on voimassa 48 h ja kyytiin voi hypätä missä ja milloin vain. Kun pääsin kyytiin, rupesi satamaan, joten en hyppinyt ulos ennen kuin saavuimme Guinness Storehouseen. Siellä vietinkin liki parisen tuntia - ihan oikeasti lukien faktoja Guinness-oluen panemisesta etc.

Tiesitkö sinä muuten, että Guinness ostaa 2/3 osaa kaikesta Irlannissa kasvatetusta ohrasta!!! Siis varsinaista lähikaljaa.

Kierroksen päätteeksi Gravity Barissa sai nauttia tuopillisen Guinnessia ... eikä se maistunut paskemmalle :) Tässä kohtaa ei kannattane väittää, että "mitään en oo ottanu".

Päivän päätteeksi ajoin kiertoajelubussilla O'Connell Streetille, jonka eileniltainen taksikuski sanoi olevan Euroopan widest street, siis levein katu. Epäilin jo kuulemaani ja vielä nähtyänikin uskallan epäillä taksisuharin väitettä. Leveähän se on, mutta kyllä Champs Elysee on myös aika leveä eikä Unter den Lindenkään juuri kapeampi ole, puhumattakaan Esplanaadista! No, ainahan pitää vetää kotiinpäin.

Alla kuva GPO:sta (General Post Office), josta kävin ostamassa postimerkkejä.

Päivä on kulunut kliseisesti kuin siivillä. Ennen tämän kirjoittamista kävin syömässä ihan kulman takana Gertrude's -nimisessä kuppilassa eikä sillä mielestäni ollut mitään tekemistä Saksan kanssa. Hyvää ja edullista ruokaa - alku- ja pääruoka sekä kaksi fingerporillista punaviiniä, yhteensä 32 euroa. Kutsun tässäkin tapauksessa viinilasillisia fingerporeiksi, koska joka puolella Euroopassa viini tarjoillaan ihmeellisistä munakupeista!

Tästä juontuukin mieleeni kesän 2009 Amerikan matkan viimeinen etappi Boston, jossa yhtenä iltana valitsimme ruokapaikan sen perusteella minkälaiset lasit niillä näytti olevan. Saatiin kyllä hienot viinilasit, mutta ruoka ei ollut lasien väärtti! Sen siitä saa.

Huomenna sunnuntaina eli syntymän vuosipäivänäni aion lähteä Dublinin rantamaisemiin. Matkustan DART-junalla joko Howthiin tai Brayhin tai todennäköisesti molempiin. Taksikuskin mukaan Bray on mielenkiintoisempi viktoriaaninen ja pittoreski kylä. Howthista olen itse lukenut, että siellä on viehättävät maisemat.

Illansuussaa tapaan Dublinissa asuvan tuttavaperheen rouvan.

Maanantaille ei jää muuta kuin kotimatka.

Dublin, Irlanti

Tervehdys Dublinista, Irlannin pääkaupungista, jonka viikingit perustivat vuonna 840. Kaupungissa on puolisen miljoonaa asukasta, siis suurinpiirtein Helsingin kokoinen paikka. Kaupunkikuvaa hallitsee Liffey-joki sekä muutamat merkittävät rakennukset, kuten Trinity College -yliopistoalue, GPO (General Post Office) ja Dublin Castle. Sää on juuri niin oikukas kuin se täällä Brittein saarilla voi olla. Koskaan ei voi tietää, sataako vai ei, mutta sataa joka tapauksessa.

Saavuin Dubliniin (hotelliin) perjantai-iltana paikallista aikaa klo 23.45 (Suomen aikaa klo 1.45). Matkustin Frankfurtin kautta, joten matka-aikaa kului kaikkiaan kuutisen tuntia. Linnuntietähän tänne ei ole niin pitkä matka, mutta Lontoon kautta yhteydet eivätkä lentojen hinnat natsanneet suunnitelmiini.
Lentokentällä sain pikaisesti taksin, jossa olikin todella ystävällinen kuljettaja. Ensinnäkin ymmärsin melkein kaiken hänen puheestaan ja olin jo hetken aikaa varma, että hän keikkailee oppaana, koska hän osasi kertoa yhtä ja toista Dublinista ja sen historiasta vuosilukuineen kaikkineen eikä se jäppinen ollut edes mikään historiankirja iältään.
Hän suositteli minulle kohteita ja tekemisiä näille parille päivälle, jotka täällä vietän.
Oikein mukava alku lomaselle!

Tänään lauantaiaamuna aamiaisen jälkeen vietin hiljaisen hetken Veikko-serkkuni muistolle. Hänen siunaustilaisuutensa alkoi Temmeksellä tänään lauantaina klo 11 Suomen aikaa. "Ihminen kuolee - muisto elää".

Hotellissa on langaton verkkoyhteys, mutta heikonlainen, joten en saanut huoneesta yhteyttä ulkomaailmaan. Piti tulla tänne ala-aulaan kirjoittelemaan.
Tämän jälkeen alan valmistautua päivän ohjelmaan: osallistun hop-on, hop-off -kaupunkikierrokselle, josta nimensä mukaisesti hyppelen pois ja takaisin sen mukaan mikä paikka milloinkin kiinnostaa. Pari kirkkoakin (St Patrick Cathedral ja Christ Church) taidan katsastaa ja ehdottomasti Guinnessin panimon, vaikkei Guinness-juoma lukeudukaan suosikkijuomiini. Viskitislaamossa en aio käydä, koska se on vielä vähemmän lähellä makutottumuksiani.
Liffey-joen rantamaisemia pitää myös tutkailla ennen hämärän laskua sekä tuossa nurkan takana olevaa Temple Bar -aluetta, joka on ikäänkuin Dublinin vanha kaupunki kapeine kujineen ja tuhansine turisteineen. Alueella on tietty myös lukematon määrä pubeja (illallinen taksikuski sanoi, että täällä ei kerrota taksille osoitetta minne ollaan menossa, vaan esimerkiksi "Graingers' pubin" tienoille, kiitos!). Siistiä.

Tämä tällä kertaa ja seuraavalla päivityskerralla jo autenttisia kuviakin.
Helena