Baijerissa ja Itävallassa etenkin palveluammateissa olevilla ihmisillä on tapana vastata pyyntöön GERRRRRRRNE, siis niin että ärrä pärisee kurkunpään tietämillä pitkään ja hartaasti.
Saavuimme viime kesänä pitkän ajomatkan jälkeen Seefeldin majapaikkaamme, jossa Markku pyysi tarjoilijalta oluen. GERRRRRRNE. Sitten hän pyysi jotakin muuta ja aina pärisi GERRRRRRNE. Olimme kuolla nauruun, koska sillä hetkellä koko päivän ajon jälkeen olimme rättiväsyneitä. Siinä tilanteessa ei tarvitse olla kummoinenkaan juttu, niin pissat on housussa.
Ja niinhän siinä kävi, että GERRRRRRNEä rupesi kuulumaan Lufthansan lennolla Müncheniin. Suupieliä nyki, koska viimekesäinen hepulikohtaus palautui mieleen niin elävästi. Samalla päätin, että yksi otsikko sisältää GERNEn.
Tuxin hiihtoloman ensimmäiset kaksi päivää sujuivat kommelluksitta. Gerne. Maanantaina oli aurinkoista ja ylärinteet olivat hyvässä kunnossa. Gerne. Matalammalla lumi sohjoontui ja aamulla lumisena olleissa kylärinteissä näkyi ruohikko.
Maanantain aamunäkymä hotellihuoneen ikkunasta näytti tältä:
Wälivesitauolla keli oli aurinkoinen:
Iltapäivällä kylätasolla oli jo sitten laidunmaat näkösällä. Kuvassa Markun oranssit sukset ja minun uudenkarheet Atomicit kabiinin kyljessä matkalla yläilmoihin.
Tiistaiaamuna majapaikan ikkunasta avautui harmaampi maisema. Säätiedotus lupasi reipasta lumisadetta ja kyllä sitä tulikin. Varmasti joku 25-30cm, mutta onneksi se oli kevyttä höttöä, jossa minäkin mennä viiletin koko päivän kuulemma niin, että lumi pöllysi.
Minulla on nyt niin hyvät sukset, että laskeminen on vaivatonta ja pupu menee pöksyyn vain korvien välin takia.
Tiistaipäivän päätteeksi sattui matkan traaginen osuus. Liukastuin märällä - ei lumisella eikä jäisellä - puulattialla ja sääriluu rapsahti poikki.
Tiesin heti, että nyt kävi pahasti. Uskomaton paine ja kipu sääressä. Käskin Markun vetämään laskettelumonon pois jalasta (varren lukot olivat vain sen verran kiinni, että monoilla pystyi kävelemään), jonka jälkeen jalkaterän sain suoraan. Kipu hellitti heti vähäsen.
Minut vietiin ambulanssilla Mayrhofeniin SportClinic Zillertaliin tutkittavaksi ja parin tunnin kuluttua olin jo leikkauspöydällä. Vajaan neljän tunnin kuluttua tapahtumasta heräsin klinikalla ja kuulin, että minulle on tehty salpaydinnaulaus, jossa sääriluuhun on ujutettu 345 mm/9mm naula polvesta nilkkaan.
Tämä vaihtoehto on paras keino, jos se on mahdollista tehdä. Minulla se onnistui ja olen äärimmäisen tyytyväinen.
Näkymä klinikan huoneen ikkunasta:
Viivyin reilun vuorokauden klinikalla, jossa oli exklusiivinen palvelu. Käyn siellä vielä ennen kotiinpaluuta tarkastuksessa, vaikka olenkin jo saanut "Fit to fly" -todistuksen.
Tässä kohtaa korostan vielä sitä, että matkavakuutus on aina oltava! Eurooppalainen lähetti heti samantien klinikalle maksusitoumuksen, rupesi järjestelemään paluulennolle tilavaa paikkaa, kehotti ottamaan taksin Lanersbachista Müncheniin ja opasti kääntymään välittömästi Pohjola Sairaalan puoleen jatkohoidon varmistamiseksi.
Kaikki on käynyt kuin tanssi paitsi, että tällä koivella ei tanssita.
Keskiviikkona muu seurue oli Hintertuxin jäätiköllä, jossa oli ollut lentokeli. Mielikuvissani olin siellä mukana ja päätin, että ensi vuonna tulen uudelleen Tuxiin tapahtuneesta huolimatta. Tämä on mukava pieni kylä, jossa on mukavia rinteitä lähietäisyyllä.
Alkuviikosta puhuimme, että teemme viraabeli-läskikasan ja julkaisemme kuvan somessa, mutta se jäi eikä minusta ainakaan ole nyt läskikasailuhommiin. Team Läskikasan legendaarisia edesottamuksia on kerrottu uusille tuttavuuksille ja myös omia muistoja on virkistetty.
Torstaina oli sadepäivä ja kuulosti vähän siltä, että hyvin harva oli lähtenyt kastelemaan vaatteitaan rinteisiin. Markku tuli hakemaan minut pois klinikalta, kävimme apteekissa ja muutimme jalkapuolelle kätevämpään huoneeseen Hotel Jägerissä.
Uudesta hotellihuoneesta näkyy tällainen maisema, joka oli kuvanottohetkellä pilvinen, mutta kirjoitushetkellä aurinko paistaa ja olen kuulevinani avoimesta ikkunasta räystäiden tippumista.
Sain klinikalta tällaiset kätevät kylmävesipussit, joihin laitetaan jääpaloja ja kylmää vettä. Toimivat hyvin turvonneen jalan hoidossa.
Samoin alemmassa kuvassa olevat kepakot ovat elintärkeät kaverit vähintään seuraavat 6 viikkoa.
Näihin tunnelmiin päätän tämän kirjoittelun.
