sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Soldeu, Andorra pakettiin

Laskettelematka Andorraan on nyt tehty, joten jäljellä on vain yhteenveto.

Soldeu ja Andorra oli käymisen arvoinen paikka laskettelun kannalta, vaikkakin rinneprofiili on enimmäkseen sinipunainen. Helenaa se ei haittaa, mutta muille ajoittainen lykkiminen taisi olla puuduttavaa.
Andorra on hankalasti saavutettava.  Matka Barcelonasta sinne kestää bussilla liki 4 tuntia, joka tarkoittaa aamuöistä saapumista sekä samoin ennen kukonlaulua tapahtuvaa lähtöä.
Soldeussa järjestetään 10.-12.2.2012 ensimmäisen kerran ikinä naisten maailmancupin suurpujottelu- ja pujottelukisa, joihin Tanja Poutiainenkin osallistuu. Pojat laskivat kisarinteen pariin otteeseen ja tuumasivat, ettei ole supervaikea, mutta toki jäinen ja tavalliselle taatiaiselle haasteellinen.

Team Läskikasaa vahvisti tänä vuonna keravalainen Anja, joka laski lujaa ja hyvin. Muutoin jengimme on entisellään hyvine ja huonoine puolineen - olisikin liian täydellistä, jos kaikki olisi tiptop.
Olkoon sokerina pohjalla oppaamme Michelle, joka oli aivan loistava tyyppi. Suurkiitokset YouTravelille, että heillä on upeita oppaita.

Blogin lukijakilpailun voittaja on arvottu. Onni suosi Aili Inkeliä, joka saa postitse katalaaninkielisen Andorra-kirjasen.
Hiihtolomaviikon herkullisista ruokakokemuksista voitte lukea myöhemmin Hyvää ruokahalua -blogista.
Soldeun kylä
Team Läskikasa vahvistettuna Anjalla
Team Läskikasa
Naisten maailmancupin suurpujottelu ja pujottelu Soldeussa 10.-12.2.2012
Cappuccino kermalla
Michelle

perjantai 3. helmikuuta 2012

Hiihtolomaviikon päätös

Viimeisenä laskupäivänä kokoonnuimme taas tavanomaiseen tapaan kabiinin ala-asemalle klo 9. Koolla oli oppaan lisäksi Anja ja meidän porukka.
Michelle lupasi olla kanssamme aamupäivän ja vetäytyä lounaan paikkeilla valmistelemaan huomista transfer-päivää.
Kylässä lämpötila oli -12,5C, joka tarkoittaa ylhäällä muutamaa lisäastetta. Onneksi aurinko paistoi, vaikkei siitä mitään iloa ollut ainakaan lämmön suhteen.

Laskimme pari laskua ja sitten oli pakko päästä lämmitelemään. Mittari näytti -14C ja pureva viima lisäsi asteita ainakin kymmenellä. Sormet, varpaat ja kaikki muutkin paikat olivat umpijäässä.
Michelle sai suosteltua meidät laskemaan suojainen rinne El Tarteriin, jonka jälkeen voisimme jo suunnata kohti lounaspaikkaa. No, se suojainen rinne oli kohtuullinen, mutta jouduimme sen jälkeen nousemaan huipulle asti --- ja siellä vallitsikin melkoinen myrsky!!!
Aurinko paistoi, mutta tuuli oli käsittämättömän kylmä. Jouduimme tosi hitaaseen hissiin, johon tuntui paleltuvan. Eikä siinä vielä kaikki: jouduimme tarpomaan vastatuuleen alas asti. Huh huh.

Sen jälkeen kaikki kääntyikin pelkästään myönteiseksi. Lounastimme jälleen kerran El Mercat del Pissä, jossa meitä palveli superihana argentiinalainen Jorge. Tavattoman ystävällinen ja sydämellinen herrasmies, joka on täällä töissä sesongin ajan ja palaa kesäksi kotiin Mendozaan Argentiinaan.

Tällä kertaa emme saaneet vakiopöytäämme alakerrasta, mutta sen sijaan Jorge ehdotti, että menisimme privaattiosastolle parvelle :)
Hän toi meille taas amuse bouchet, jonka jälkeen nautimme edellisen kerran tapaan iberico-kinkkua ja kuumaa camembert-juustoa tomaattihillolla. Nam nam nam.
Pääruoaksi valitsimme merellisen paellan, joka tarjoiltiin suuresta pannusta. Aivan super.

Ruokailun päätteeksi Jorge toi pieniä makeita amuse boucheja tai miksi kutsutaankaan ruoan jälkeen tarjottavia keittiönterveisiä. Loppujen lopuksi hän kiikutti vielä pöytään lasilliset cavaa - on the house.

Vaikka päivä oli edelleen aurinkoinen, sää ei kuitenkaan ollut lämmennyt ja seurueemme naisväki päätti laskea kylään ja välttää siten enemmät paleltumavammat.
Nyt odotellaan iltaruokaa ja sen jälkeen esitettävää ohjelmanumeroa.

Lauantaiaamuna klo 4.00 Michelle tulee hakemaan meidät kotimatkalle, ensin Barcelonaan ja sieltä takaisin Helsinkiin.

torstai 2. helmikuuta 2012

Pakkaspäivä Grau Roigissa

Michelle palasi taas ruoriin ja kymmenhenkinen ryhmämme (opas, Team Läskikasa, Anja, Kimmo-niminen herra sekä Heli&Yrjö-pariskunta) käänsi nokan kohti auringonpaisteista Grau Roigia.

Aamu oli valjennut kylässä pikkupakkasessa (-7C), mutta onneksi aurinkoinen paistoi. Se auttoi kestämään varjoisten paikkojen nipistelevän kylmyyden. Tosin auringonpaiste ei auttanut yhdessä loputtoman pitkältä tuntuneessa hississä, johon osui vielä pureva viima. Siinä meinasi koko sielu jäätyä.
Onneksi sen jälkeen oli vuorossa lounas panoramaravintolassa.

Päivän rinteet olivat pääosin loistokunnossa paitsi lounaan jälkeen laskettavaksi ajateltu musta rinne, joka olikin kiinni. Siitä ei ollut ylhäällä mitään varoitusta eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta kuin kiertää aita ja yrittää päästä jäinen pystysuora seinämä alas. Tunnustan, että sillä kohtaa kuului suomalaisia voimasanoja ja paljon. Kun sitten viimein pääsin mielestäni vapaammille vesille, annoin mennä --- ja pysyin kaikesta huolimatta pystyssä, mutta laskuhalut jäivät siihen.

Tänä iltana menemme Michellen kanssa katalonialaiseen iltaan. Jännittää, että mitähän siellä tarjotaan. Olemme antaneet itsemme ymmärtää, että ruokaa laitetaan avotulella, mutta muuten kaikki on yllätystä.

Hotellissamme ei ole meidän lisäksi muita suomalaisia, mutta sen sijaan on bussilastillinen belgialaisia, jotka pitävät iltaisin melkoisia karkeloita. Soittavat saksalaistyylistä marssimusiikkia, laulavat, tanssivat ja järjestävät erilaisia kisailuja. Eilen illalla meidätkin kytkettiin ilonpitoon: saivat kuulemma lisäpointseja ulkomaalaisten tanssittamisesta!
Tästä innostuneena päätimme näyttää belgialaisille ihmispyramidin suomalaiseen tapaan (=läskikasa), mutta Jukka vetäytyi ennen esitystä yöpuulle eikä suostunut palaamaan pelipaikalle. Lupasimme belgeille, että perjantai-iltana näkevät spektaakkelin.
Oletamme heidän odottavan jotakin taidokasta akrobatiaa, mutta eivätpä tiedä mitä tuleman pitää.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Omatoimipäivä



Keskiviikkona Michelle-oppaalla oli pyykkipäivä niinkuin oppailla tapaa olla ainakin kerran viikossa. Varmaan hän teki toimistotöitäkin tai oli itsekseen rinteessä, kuka tietää.
Meille hänen pyykkipäivänsä merkitsi oma-aloitteista toimintaa, mutta hyvin selvisimme. Anja kysyi alkuviikosta, että huolimmeko hänet mukaamme tänään ja tottahan toki huolimme. Hän sanoi, ettei uskaltaisi yksin matkustavana lähteä omin päin tulkitsemaan rinnekarttoja ja parhaita reittejä.

Taas kabiinilla ylös ja aluksi muutamia lämmittelylaskuja oman kylän puolella. Olipas hohdokasta pyyhältää koskemattomilla  "kissan" jäljillä. Minä vähän ahnehdin, kun tuntui suksi luistavan --- ja kas, kohta otin tuntumaa andorralaisten kotimaahan. Latupartio (Markku&Jukka) olivat välittömästi paikalla, mutta se oli vain "mukava muksahdus", ei vakavampaa.

Lounasajan lähestyessä siirryimme kohti El Tarteria, jossa olimme lounastaneet sunnuntaina El Mercat del Pissä. Paikka oli niin viehättävä, että sinne oli päästävä uudelleen.
Jorge pani tänäänkin parastaan: aluksi hän tarjoili ilmaiseksi sunnuntaiseen tapaan pienet tapas-tyyppiset amuse bouchet ja lounaamme päätteeksi taas makeita suupaloja.
Ibericoa ja tomaattisalsaa
Kuumaa camembertia ja tomaattiHILLOA

 Palvelu on ensiluokkaista, ruoka äärettömän hyvää eikä hintakaan ole huikea, vaikkakin hiihtokeskusluokkaa keskieurooppalaisittain.

Aamupäiväksi oli luvattu lumisadetta, mutta sitä kesti koko päivän. Lumisade ei kuitenkaan haitannut näkyvyyttä ja jopa aurinko pääsi paistamaan ohuen pilviverhon läpi. Itseasiassa lounastauon ajan oli kaikista kauneinta tänään!

Hyvä ilma, suurenmoinen tiimi, paljon rinnekilometrejä ja rasittuneet jalat - mitä muuta voi onnistuneelta päivältä odottaa.