Pakkaspäivä Grau Roigissa

Michelle palasi taas ruoriin ja kymmenhenkinen ryhmämme (opas, Team Läskikasa, Anja, Kimmo-niminen herra sekä Heli&Yrjö-pariskunta) käänsi nokan kohti auringonpaisteista Grau Roigia.

Aamu oli valjennut kylässä pikkupakkasessa (-7C), mutta onneksi aurinkoinen paistoi. Se auttoi kestämään varjoisten paikkojen nipistelevän kylmyyden. Tosin auringonpaiste ei auttanut yhdessä loputtoman pitkältä tuntuneessa hississä, johon osui vielä pureva viima. Siinä meinasi koko sielu jäätyä.
Onneksi sen jälkeen oli vuorossa lounas panoramaravintolassa.

Päivän rinteet olivat pääosin loistokunnossa paitsi lounaan jälkeen laskettavaksi ajateltu musta rinne, joka olikin kiinni. Siitä ei ollut ylhäällä mitään varoitusta eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta kuin kiertää aita ja yrittää päästä jäinen pystysuora seinämä alas. Tunnustan, että sillä kohtaa kuului suomalaisia voimasanoja ja paljon. Kun sitten viimein pääsin mielestäni vapaammille vesille, annoin mennä --- ja pysyin kaikesta huolimatta pystyssä, mutta laskuhalut jäivät siihen.

Tänä iltana menemme Michellen kanssa katalonialaiseen iltaan. Jännittää, että mitähän siellä tarjotaan. Olemme antaneet itsemme ymmärtää, että ruokaa laitetaan avotulella, mutta muuten kaikki on yllätystä.

Hotellissamme ei ole meidän lisäksi muita suomalaisia, mutta sen sijaan on bussilastillinen belgialaisia, jotka pitävät iltaisin melkoisia karkeloita. Soittavat saksalaistyylistä marssimusiikkia, laulavat, tanssivat ja järjestävät erilaisia kisailuja. Eilen illalla meidätkin kytkettiin ilonpitoon: saivat kuulemma lisäpointseja ulkomaalaisten tanssittamisesta!
Tästä innostuneena päätimme näyttää belgialaisille ihmispyramidin suomalaiseen tapaan (=läskikasa), mutta Jukka vetäytyi ennen esitystä yöpuulle eikä suostunut palaamaan pelipaikalle. Lupasimme belgeille, että perjantai-iltana näkevät spektaakkelin.
Oletamme heidän odottavan jotakin taidokasta akrobatiaa, mutta eivätpä tiedä mitä tuleman pitää.