Pakettimatka päivänpaisteeseen

Kohta on aika nostaa kytkintä ja lähteä lämmittelemään vanhoja luita kauas pois, sinne missä on lämmin...
Sitä ennen pitää kuitenkin polkaista perinteinen blogin kommentointikisa käyntiin.

Me emme ole Markun kanssa olleet ns. aurinkolomalla sitten marraskuun 2007, jolloin vietimme 1½ viikkoa Aruballa Karibialla. Se olikin loma vailla vertaa: huippuhotelli, hyvät safkat, hienohiekkainen ranta ja turkoosinvärisenä välkehtivä meri. Täydellistä luksusta (jos ei halua muistaa niitä rannalla päivystäneitä iguaaneja!).

Viime keväänä Markku totesi haluavansa all inclusive -matkalle jonnekin, missä paistaa aurinko ja palvelu pelaa. Ajankohdaksi muotoutui joulunjälkeiset pari viikkoa, koska sen verran perinteisiä olemme, ettei ihan joulunpyhiksi kuitenkaan haluttu lähteä kinkkujamme paistamaan :-D
Haluttu täysihoitopaketti olisi ollut saatavilla sopivana ajankohtana esimerkiksi Meksikosta, mutta pidemmän korren veti kuitenkin suomalaisten nykyinen Kanarian saaret, jossa me emme siis ole koskaan aikaisemmin käyneet. All inclusivea sinne ei saanut, mutta eiköhän me jakseta tepastella joskus hotellialueen ulkopuolellekin syömään tai viihdyttämään itseämme.

Mutta missä on lämmin ja niin paljon elävämmin loistaa tähdet ja kuu?

• kohde sijaitsee saarella Andamaanien meressä Malakan niemimaan länsipuolella
• saaren pääkaupunki on samanniminen kuin saari
• saarella on lukuisia aurinkolomakohteita kuten Patong Beach, Karon Beach, Kata Beach ja meidän valitsema biitsi, joka ei ole kuvien perusteella lainkaan niin kamala...

Mikä maa, mikä valuutta? Entäpä se kohde?



Tämän tekstin julkaisemisesta lähtien 14.1.2014 saakka omalla nimellä tai muuten tunnistettavalla nimimerkillä tätä blogia kommentoineet osallistuvat jälleen kerran pienen tuliaisen arvontaan.

Arvaus voi olla oikea tai väärä tai jotakin siltä väliltä, sillä kaikki kommentoijat osallistuvat arvontaan.

Tässä tekstissä julkaistun kommentointipalkinnon voittivat Matu ja Jorma!.

Onnea voittajapariskunnalle! Heillä on satumainen tuuri! 

Arvonta suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä Markun villapiposta.

Kiitos kaikille kommentoijille runsaasta osallistumisesta!

Ranskan Rivieran tuliainen arvottu

Lomanen Ranskan Rivieralla on jo historiaa.
Ennen matkalle lähtöä julkaistun perinteisen kommentointikisan armonaika päättyi viime viikonloppuna.
Markun vihreä huopahattu oli taas merkittävässä roolissa, kun varsin laadukkaan tuliaispalkinnon voittajaa arvottiin.

Markku ei toiminut Rouva Fortunana, vaan Herra Onnenpoikana ja veti hatusta Matun nimen!!! Kusti polkee Kalajokilaakson pikapuoliin.

Kiitän kaikkia kommentoijia ja henkisesti menossa mukana olleita. Suurkiitos jokaisesta kommentista. Minusta on tosi ihana, kun joku lukee omia sattumuksia ja kuulumisia.

Arvonnan palkintona oli tällä kertaa Nice (Nizza) -aiheinen pyöreä käsipyyhe, joka kuvituksensa (oliiviöljy) puolesta toimii esimerkiksi keittiöpyyhkeenä

 

 

 

 

La Villa Nice Victor Hugo

Kirjoitan poikkeuksellisesti hotellista, jossa majoituin synttärilomaseni aikana Nizzassa Côte d'Azurilla.
Varasin majoituksen www.booking.com kautta niin kuin aika usein teen. Määrittelin vähimmäistähtitason sekä edellytin aamiaista ja wifi-yhteyttä.
Aamiaisedellytys sen takia, että en löytänyt mistään eepoksesta tarinaa siitä, että Nizzassa olisi esimerkiksi berliiniläistä tapaa saada aamiaista kaikista kulmakunnan kuppiloista ja jopa iltapäivään asti.

Valitsin Hotelli La Villa Nice Victor Hugon, joka sijaitsee neljän korttelin päässä Promenade des Anglaisilta ja liki saman matkan päässä Place Massénalta eli ihan pelipaikoilla. Booking.comin sivuilla joku suomalainen mieshenkilö oli antanut hotellista myönteistä palautetta, joka sekin osaltaan puolsi ratkaisuani.
Likietuinen sijainti on mainio myös sen kannalta, ettei tarvitse ottaa taksia lentokentältä, vaan nousta bussiin ja jäädä Congrés/Promenade -pysäkillä pois ja kävellä perille. Sama toimii myös toiseen suuntaan. Hintaa lystille tulee kuusi (6) euroa (2013) per suunta.

Hotellirakennus taitaa edustaa belle epoque -tyyliä, jota Nizzassa on viljelty laajalti

Hotelli on käsittääkeni yksityisomistuksessa ja omistajilla on Reimsin lähellä viinitila, joka tuottaa Ployez-Jacquemart -shamppanjaa, jota saa ostaa hotellin baarista vaikkapa kotiin vietäväksi tai vain lasikaupalla paikan päällä maisteltavaksi. Hinta ei ollut kova, mutten silti lähtenyt raahaamaan pulloa matka-askissa - muutenhan en olisi sitä saanutkaan turvatarkastuksesta läpi.

Huoneeni oli rakennuksen kuudennessa (6.) kerroksessa, jonne kertyi kaikkiaan 132 porrasta. Käytin hissiä vain kahdesti: tuloiltana ja lähtöpäivänä matkalaukun kanssa, muulloin kävelin rappuset reippaasti puuskuttaen ylös ja alas.
Huone oli siisti ja rauhallinen, vaikka ikkuna antoi vilkkaalle Boulevard Victor Hugolle.

Pesutilatkin olivat riittävänkokoiset. Ainoan miinuksen annan WC-istuimen lorinasta. Jos en painanut huuhtelunappia riittävän kauan, vesi jäi lorisemaan ikiajoiksi. Lorinan lopettamiseksi pitikin sitten tehdä töitä. Kolmantena päivänä jo hallitsin homman.

Hotellin aamiainen tarjoiltiin pohjakerrokseen sisustetussa, tosi viehättävässä tilassa. Vaihtoehtoina oli pieni petit-déjeuner (6 e) tai Le petit-déjeuner buffet (12 e), joista ensimmäiseen kuului vain kuuma juoma (kahvi, tee tai kaakao), lasillinen mehua ja kaksi pientä croissanttia.
Puhvetti tarkoitti koko pöydän antimien hyödyntämistä: kahvia/teetä, mehua, leipää, croissantteja, keitettyjä kananmunia (piti itse keittää laitteessa!), juustoja, kinkkuja, hedelmiä ja jugurttia. Taisi siinä olla vielä kakunpalasiakin, mutta ei tietenkään viipalettakaan tomaattia tai kurkkua tai salaattia. Maassa maan tavalla.

Hotellin henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja mikä parasta, he puhuivat kaikki tosi hyvää englantia.

Suosittelen kaikille Nizzan kävijöille Hotel La Villa Nice Victor Hugota. Hotellin osoite on 19 Boulevard Victor Hugo, 06000 Nice.

Vanhan kaupungin kierros ja se on siinä

Jätin Nizzan loman viimeiseksi päiväksi tutustumisen vanhaan kaupunkiin (Vieux Nice), joka on muiden vanhojen kaupunkien (Tukholma, Tallinna, Praha, Lyypekki) tapaan kapeakatuinen ja sokkeloinen osittainen turistirysä. Kaikki aukiot on nakitettu täyteen katukuppiloita ja matkamuistomyymälöitä.

Suunnistin ensin Cours Saleyalle, jonka keskellä on kukka-, hedelmä ja vihannestori. Varsinaista värien yltäkylläisyyttä. Ostosten lomassa voi lepuuttaa jalkojaan torin reunaman ravintoloissa, jos siltä tuntuu. Minusta ei tuntunut, sillä olinhan ollut liikenteessä vasta puolisen tuntia.

mausteita

erilaisia suoloja

saippuoita

Kun saavuin Nizzan katedraalin (Cathédrale Sainte-Réparate) aukiolle huomasin, että katukahvilan listalla oli pissaladièreä, joten minulla olikin yllättären nälkä.
Tämä pissaladière ei ollut ihan sitä, mitä luulen sen olevan, sillä sipulipiiraasta puuttui oliivit ja anjovis. Annan silti arvosanan kohtalainen.

Pissaladièren ulkonäkö ei ole välttämättä kaikista houkuttelevin

Kuten aluksi totesin Nizzan vanha kaupunki ei poikennut muiden kaupunkien vanhoista kaupungeista, mutta ymmärrän toki, että se on hieno valttikortti muuten kaavamaisen rakentamisen rinnalla. Meillä Helsingissä puuttuu juuri tuo ässä hihasta.
Suunnitelmissani oli ajella ratikalla, mutta kun huomasin seuraavan kohteeni olevan parin korttelin päässä, luovuin julkisen liikenteen käytöstä siltä osin ja keräsin pisteitä urheilusuoritusplakkariin. Siis kävelin.

Tämä kuutiopää on nimeltään Tête Carrée, jonka sisällä sijaitsee paikallisen kirjaston hallinto. Kuution kanssa samalla alueella on myös Nizzan nykytaiteen museo MAMAC. Kiersin museot ja kirkot ulkopuolelta.

Ennen varsinaista pizzalounasta Rue Massénalla kameran silmään tarttuivat vielä Place Massénan tankojen päässä polvillaan olevat patsaat.

Nizzan linnakukkula ja satamanseutu

Nizzassa on yllättävän paljon näkemistä ja jos ei halua laukata pää kolmantena jalkana edestakaisin ja paita märkänä, on hyvä suunnitella väljä päiväohjelma ja edetä sen mukaan. Kaikkea ei ehdi kuitenkaan näkemään ja kokemaan.
Minä suunnistin lauantaina ennen puoltapäivää kohti Linnakukkulaa (Colline du Château), josta on aivan upeat näkymät eri puolille Nizzan rantoja.

Alunperinhän Nizzan ovat perustaneet kreikkalaiset (Nikaia), sitten tulivat roomalaiset. Provencen kreivit ovat kuulemma rakennuttaneet linnan, jonka Savoijin hallitsijasuku valtasi. 1800-luvun alussa Nizza kuului Sardinian kuningaskuntaan ja 1860 se liitettiin Ranskaan. Että semmoinen historiapläjäys.

Minäkään en olisi halunnut kulkea paita hiestä märkänä, mutta minkäs teet, kun soijaa pukkaa. Edellisöisestä ukkosesta huolimatta tai uudesta uhkaavasta rajuilmasta johtuen lämpömittari näytti +25C ja taivas oli meren päällä pilvetön, sen sijaan Alpeilla päin oli tummanpuhuvia pilviä. Linnakukkulalle kiivetessä vesipullo ja nenäliina olivat kivoja kavereita, mutta silti keitteli vankasti.
Istuin hetkisen sypressien varjossa ennen kuin lähdin laskeutumaan alas Nizzan sataman puolelle. Aluetta on kuvattu pittoreskiksi, mutta ei se minusta niin kummoinen ollut. Onhan talot satama-altaan reunoilla värikkäitä, mutta siinäpä se onkin.

Lounaspaikaksi olin päättänyt etsiä Chez Pipo -nimisen legendaarisen socca-ravintolan. Esitteissä sanottiin, että sinne on pitkät jonot, mutta kannattaa silti odottaa. Jonoa ei ollut, mutta soccaa sai odottaa ehkä 15-20 minuuttia. Ei suinkaan kuivin suin tai ilman mitään suupalaa.

Tapenadea ja paahdettuja patonginpalasia soccaa odotellessa - nam

Socca on nizzalaisten välipala (snack), joka valmistetaan kikherneistä (-jauhoista), oliiviöljystä ja vedestä. Socca on pannukakun oloinen ohut lätty, jossa on ihanan rapea kuori. Se oli oikeasti suussasulavaa ja oikein hyvä välipala.

Istuessani Chez Pipon kadunvarsiterassilla panin merkille ranskalaisen tavan pysäköidä. Ei onnistu Suomessa tai voi onnistuakin, mutta sakot saa varmasti. Kuvassa olevan Rellun edessä on Smart tai joku muu koppero, joka on myös parkkeerattu suojatielle. Täällä saa muutenkin olla varuillaan esimerkiksi liikennevaloissa. Vaikka jalankulkijalle palaa vihreä valo, siihen ei kannata luottaa. Joku jean-baptiste voi ajaa sata lasissa rellullaan päin punaisia ja painaa äänimerkkiä mennessään.

Kiinnitin huomioni siinä terassilla istuessani vastapäisen rakennuksen punaiseen katutasoon. Siinähän lukee, että Jouni. Lähtiessäni kävin tirkistelemässä ikkunoista sisään, että onkohan tämä se miksi sitä luulen: suomalaisen (lue: kuusamolaisen) Jouni Törmäsen entinen ravintola.
Ikkunoissa oli paksut punaiset verhot, ikkunalaudoilla muutamia kellastuneita ravintolaoppaita ja iso shamppanjapullo. Ikkunaan oli teipattu joogakurssimainos. Jäljistä päätellen oli tullut avopäinen lähtö.

Tsekkasin asian netistä ja kuinka ollakaan, Jouni Törmäsen menestyksekkäästi luotsaama Atelier du Gout on sijainnut juuri tuossa paikassa. Sittemminhän hän perusti Nizzaan myös toisen ravintolan, joka ei ollutkaan suksee ja menestystarina päättyi siihen. Nyttemmin taitaa enimmäkseen joogata.

Promenade des Anglais

Ensimmäisen kokonaisen Nizzan päivän ohjelmassa oli Baie des Angesin (suom. Enkelten lahti) rantaa myötäilevän rantabulevardin eli Promenade des Anglaisin kävely päästä päähän edestakaisin.
Mittaa kyseisellä rantakadulla on reilu 7 kilometriä.

Promenade des Anglais lentokentän suuntaan

... ja tämä kuva lentokentältä päin kohti keskustaa

Haistelin hotellihuoneen ikkunasta ulkoilmaa ja totesin,että aika lämmintä on. Haistelu ja asian todentaminen olivat eri asia. Joku apteekin mittari näytti kelpolukemat: +24C. Onneksi pukeuduin niin, että saatoin sitoa ylimääräiseksi osoittautuneen hupparin vyötärölle ja sitten menoksi.
Lahdenpohjukkaan kävi mitä melkoisin tuuli, joten menomatkani lentokentän suuntaan sujui varsin helposti. Paluumatkalla sai ottaa reilun etukenon vastatuuleen!

Rantabulevardi tai tuttavallisemmin Prom kuhisee turisteja, hölkkääjiä, rullaluistelijoita ja ties ketä. Uimarannat ovat pyöreiden kivien peittämiä ja osa niistä on yksityisiä, joille päästäkseen on maksettava pääsymaksu. Tänäänkin rannoilla oli auringonpalvojia ja jopa uimareita, vaikka meri velloi tosi voimakkaasti.

Jean-Michel Wilmotten suunnittelemia sinisiä tuoleja, joilta voi ihailla sinisenä välkehtivää Välimerta

Promin varrella on belle epoque-arkkitehtuuria edustava palatsihotelli Negresco, johon minun farkuissa ja tennareissa tuskin olisi ollut asiaa.

Olin ollut jo pari tuntia liikkeellä, mukanani vain ½ litran pullon vettä. Nälkä kurni suolissa, janotti ja olihan se vähän vessahätäkin. Kurvasin Nizzan vanhaan kaupunkiin menemättä kuitenkaan ihan ytimeen saakka, koska vanhan kaupungin vuoro on vasta sunnuntaina. Rekisteröin hetikohta kadunvarressa Le Frog -nimisen ravintolan, mutten mennyt sisään, koska sen nimi viittaa sammakkoon! Ajattelin, ettenhän minä sammakoita syö.
Tein pienen lämmittelykierroksen ja löysin kuin löysinkin itseni lounaalta juuri siitä Le Frogista! Enkä syönyt sammakonreisiä tai muuta eksoottista, vaan Nizzan salaattia (Salade Nicoise).

Salaattia, oliiveja, artisokkaa, tomaattia, purjoa, retiisiä, keitettyä kananmunaa, tonnikalaa ja anjovista

Vielä ennen pientä lepotaukoa kävelin Poste Thiersiin ostamaan postimerkkejä! Olin kai niin eksyneen näköinen siellä postisalissa, että Monsieur Postivirkailija tuli kysymään, että voiko hän auttaa. Ja puhui englantia! Minä sen sijaan söpötin tarvitsemani postimerkkimäärät ranskaksi (olin opetellut "douze timbres pour la Finlande, s.v.p.) - tädää!
Punatiilinen postirakennus on Nizzassa harvinaisuus, josta syystä on luultu, että se olisi tarkoitettu Lilleen. Mene ja tiedä.
Nyt rupean kirjoittamaan niitä kortteja.

Perillä Côte d'Azurilla

Syntymäpäiväni iltana saavuin perille lämpimään Côte d'Azurin pääkaupunkiin Nizzaan.
Nousin lentoasemalla kaupungin keskustaan menevään bussiin, joka oli täynnä kuin Turusen pyssy. Olin lukenut etukäteen, että bussilla 98 matka kestää noin puoli tuntia, mutta mielestäni olimmekin Congrés/Promenade -pysäkillä nopeammin.
Kävelin neljä korttelia Rue du Congrés -katua Boulevard Victor Hugolle ja olin perillä. Ilman sakkokierroksia tai edes kartan tutkimista (olin maalannut karttaan reittini!).

Hotellini, josta kerron matkan päätteeksi enemmän, on ihan pelipaikoilla ja on tosi viihtyisä. Henkilökunta on hyvin ystävällistä ja kaikki puhuvat loistavaa englantia, joka ei ole kaikille ranskalaisille  tyypillistä.

Perjantai valkeni puolipilvisenä, mutta edelleen hyvin lämpimänä. Ihmiset kulkevat paitahihasillaan ja shortseissa. Oikein sopiva keli kaupunkiin, jossa parhaita ajanvietteitä ovat oleilu ja kuljeskelu.
Minun ohjelmassa on tänään Promenade des Anglais -kävely. Rantabulevardi on kuulemma seitsemän (7) kilometriä pitkä, joten jos käyskentelen sen jokseenkin päästä päähän, saan oikein oivan treenin.

Hotellihuoneen ikkunasta avautuu tällainen näkymä

L'Église Réformée de Nice -kirkko hotellin kulman takana

Synttäripäivän kunniaksi nautittu yömyssy

Suomalaisten paikannimien kirjoa

Heti kättelyn jälkeen kerron, että tähän tekstiin on koottu vain pienenpieni osa piristävistä paikan- tai teiden nimistä, joita suloisessa Suomessamme esiintyy. Kaikkia mielenkiintoisia kesälomamatkalla silmän verkkokalvolle piirtyneitä viittoja ei yksinkertaisesti ehtinyt kuvata.
Joskus ihan liikenneturvallisuussyistä ei voinut painaa jarrua ja ruveta zuumailemaan opasteita.

Tämän jutun aihe syntyi alunperin mökkitiemme tuunatusta viitasta. Luotettavien lähteiden mukaan Muikkutien viitan kirjoitusasu muokataan kuvan esittämään muotoon tuhkatiheään ... ja yhtä usein se palautetaan oikeaan asuunsa siksi kunnes taas joku valopää sotkee sen.

Muikkutie Kuusamossa
 

Mökkitiemme varressa heti kohta Oravalansuoran jälkeen on hieno postilaatikkoteline. Pökkelöniemi-nimen kohdalla voi sanoa, ettei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.

Joku Oulun Yliopiston tutkija on tehnyt Kuusamon Törmäsenvaaran Pökkelöniemessä kivikautisen asuinpaikan kaivauksia ja sieltä on löydetty kaksi kiviesinettä: kirves ja kynsitaltta.

 

 

Kesälomamatkamme kaarsi Kuusamosta Posion kautta Ranualle. Matkan varrelle jää mm. Vasaraperä (ei kuvaa), jota jotkut myös Työkaluperäksi kutsuvat.

Kun Posion ja Taivalkosken väliseltä tieltä käännytään  kohti Ranuaa, tulee viitta Lauhkealle.

Mielestäni se on leppeä nimi - ei äksy, vaan lauhkea.

 

Viittä vaille ohilaukaus

Korouoma on Posion kunnan alueella sijaitseva rotkolaakso ja luonnonsuojelualue, joka on  suosittu retkeily- ja patikointikohde. Liekö saanut nimensä alueen pinnanmuodostuksen mukaan vai miksi, mene ja tiedä.

 

 

Tämä ei ole tuluksien iskussa irtoava hehkuva hiukkanen, vaan Pudasjärven KAUPUNGIN kylä nimeltään Kipinä.

 

 

Oulussa olisi voinut kuvata Hönttämäen ja nelostien varressa vaikka Tupoksen, mutta jäivät seuraavaan kertaan.

 

Temmeksellä tein tikusta asiaa ja kävin nappaamassa valokuvan Möllökankaalle (tai -perälle) johtavan Möllötien opasteesta. Siellä  ei asu ketään Möllö-nimisiä!

 

 

Tiedän Temmeksellä pari muutakin varsin persoonallista nimeä, mutta valitettavasti niistä ei ole saatavissa todistusaineistoa. Kävin tarkistamassa asian ja samalla ajoimme Rantsilan kautta takaisin lähtöpisteeseen. Kas vain, matkalle sattui Nakkulan Grilli. Nakkula on myös aika hauska nimi.

 

 

Lomamatka jatkui kohti lokkien sotkemia Kalajoen hiekkoja, tosin me emme joutuneet kärsimään moisesta siivottomuudesta, koska majoituimme Kalajoen keskustassa.

Kantatie 86 varrella heti Paavolan kylän jälkeen oli viitta Pökkylän tilalle, mutta ohi mentiin ja vauhdilla.

Vähän ennen Oulaisia, Piipsjärvellä oli ennen vanhaan viitta, jossa luki Kohmelo. Epäilin, että näinköhän on enää nykyholhousyhteiskunnan aikaan. Olin itse suitsissa, joten hölläsin kaasujalkaa ja tarkkailin maastoa. Ja kuinkas ollakaan, kohde löytyi.

 

Entinen Kohmelo-viitta on siirtynyt nykyaikaan

Tässä tapauksessa nimen historiasta löytyy Kohmelo-niminen tila, ei alkoholin käytön jälkeinen epämiellyttävä olotila.

 

Ja mitä se olisi matka Kalajoelle ilman, että napataan kuva Tyngästä, jonne suomalaisten paikannimien humoristinen pläjäys päättyy tällä kertaa. Myöhemmin kotimatkalla silmiin osuivat myös mm. KEISARI, HIPPI JA POJANLUOMA Etelä-Pohjanmaalla, mutta niitä ei ole ikuistettu.

 

 

 

Tuliainen Berliinistä

Lomamatka Saksaan on nyt takanapäin ja ennen matkalle lähtöä julkaistun perinteisen kommentointikisan armonaika on päättynyt ja palkinnon voittaja selvillä.

Kiitettävästi taas kävitte seuraamassa edesottamuksiamme. Suurkiitos jokaisesta kommentista. Bloggaajalle ja miksei kanssamatkustajillekin on erittäin tärkeää, että matkantekomme kiinnostaa.

 

Tämänkertaisen arvuuttelukisan palkintona oli Berliini-aiheinen käytännöllinen kangaskassi. Jos ei nyt ihan kymmentä maitopurkkia sovi, mutta varakassina varmasti GENAU.

Arvonta suoritettiin sunnuntaikeskiviikkoiltana 26.6.2013 suljettuna lippuäänestyksenä. Arvonta-astian virkaa toimitti taas Markun vihreä huopahattu.

 

Voittajalapussa luki MARITA!

 

Palkinto on toimitettu kuriiripostina voittajalle. 

 

 

Urlaub in der Nussschale (loma pähkinänkuoressa)

Matkustimme Saksaan ensimmäistä kertaa matkustaja-rahtilaivalla. Matka kesti 28½ tuntia eikä laivalla ole juuri mitään tekemistä. Buffet-ruokaa on ylistetty maasta taivaaseen, mutta ei se mielestäni ollut mitään erikoista.
Siispä ajelen mieluummin Ruotsin ja Tanskan läpi, jos ja kun Keski-Eurooppaan käy tieni.

 

 

Matkan pääasiallinen kohde oli Berliini, jossa saimme majoittua yksityisasunnossa Prenzlauer Bergissä. Erittäin mukava vaihtoehto. Saa tulla ja mennä omaan tahtiin. Tosin niinhän saa tehdä hotellissakin, mutta silti.

Berliinissä on oivallista se, että siellä saa aamiaista pitkälle iltapäivään ja varteenotettavia kuppiloita on joka nurkalla. Saksalaisen hintatason vuoksi ei kannata ruveta lomallaan kotona kokkailemaan ja toisaalta unikeotkin saavat evästä.

 

Berliinissä olopäivinä siellä vallitsi superhelle. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama oli samaan aikaan kaupungissa ja oli kuulemma heittänyt pikkutakin pois jonkun puheen aikana. Me emme Obamaa nähneet emmekä siitä erityisesti haaveilleetkaan. Helikoptereita pörräsi normaalia enemmän pääkaupungin taivaalla.

Helle aiheutti se, että kaikista innokkain kävely- ja exkursiohalu hiipui päivän ensimmäisten tuntien aikana. Julkisissa kulkuvälineissä oli kuuma kuin ryssän helvetissä, joten aamulla vaihdetut puhtaat vaatteet olivat iltapäivällä hiestä märkänä.

 

Ylempi lukema näyttää ulkolämpötilaa ja alempi sisäoloja

 



 

U2 Richtung Ruhleben

S-Bahn Alexanderplatzilla

 

Strassenbahn tai Tram (myös Saksassa!)

 

Teimme päiväretken Potsdamiin, kiertelimme parissa museossa, tutustuimme Reichstagin hienoon kupoliin ja kävimme Fernsehturmissa. Helteellä oli pakko pysähtyä juomaan ja syömäänkin. Iltaruokapaikoiksi valitsimme toisistaan poikkeavia anniskeluravintoloita eri puolilta kaupunkia.

 

Holocaust Denkmal



Reichstagin kupoli

Fernsehturm

Brandenburger Tor Potsdamissa

Sanssoucin linna Potsdamissa

Yksityiskohta itäsaksalaisesta propagandasta Stasi-museossa

Checkpoint Charlien liepeillä

Juhannusaattoaamuna siivosimme jälkemme ja otimme suunnaksi Cellen kaupungin Ala-Saksissa lähellä Hannoveria. Kaupungista emme tienneet mitään muuta kuin netistä surffailtu tieto, että se on rankattu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi ja sitä se oli. Todella pittoreski nähtävyys. Meille se oli välietappi matkalla Hampuriin.

Schloss Celle

Viimeiset pari yötä vietimme Hampurissa, jota voisi kutsua rujoksi kaupungiksi. Berliini on maailman kaupunki, vähän ehkä jäyhäkin, kun taas esimerkiksi München on iloinen ja pursuileva oma itsensä.
Hampuriinkaan emme olleet tehneet mitään etukäteissuunnitelmaa pakollisuuksista, vaan lähdimme kartta kourassa kohti uusia seikkailuja. St.Paulin kaupunginosa ja siellä Reeperbahn olivat oikeastaan ainoat, mitkä oli pakko käydä tsekkaamassa.

Beatles-Platz Reeperbahnilla

Kestimme toisiamme tosi hyvin, yhtään kahakkaa ei edes saatu aikaiseksi. Tilannekomiikka jylläsi muutamaan otteeseen siihen malliin, että meinasi lirvahtaa pissa housuun. Esimerkiksi Ruotsissa pojat suunnittelivat vuorosanoja, kun menevät varaamaan hotellihuonetta:

"Har ni färdiga rooms här?"

"Har ni ett enskilda room och ett tvåskilda room?"

"Vilken otur!"

"Skojar du mig?

 



Markus filmasi uutterasti kaiken mahdollisen, mitä yleensä ehti tai mihin kamerassa riitti akku, erikoistumiskohteena vessanpöntöt. Tässä muutamia otoksia ilman WC-istuimia:

Markus ottaa kuvan siitä, kun minä kuvaan Stasi-museon kylttiä

Hieno kirjoituskone Stasi-museossa

Valokatkaisija em. paikassa

Tämä on hieno kuva Stausta matkalla Berliinistä kohti Hannoveria

Hotel Celler Hofin pelastautumisreitit ja hälyyttimet

Helena juo kaljaa Viking Gabriellan takakannen baarissa

Kuvaajan oma sormi ruokapöydässä

Muu maa mustikka, oma maa mansikka.

Eri asia on sitten se, mistä marjasta pitää. Minä pidän mansikoista tuoreena ja sama pätee kyllä mustikoihinkin.



Ampelmännchen