Vanhan kaupungin kierros ja se on siinä

Jätin Nizzan loman viimeiseksi päiväksi tutustumisen vanhaan kaupunkiin (Vieux Nice), joka on muiden vanhojen kaupunkien (Tukholma, Tallinna, Praha, Lyypekki) tapaan kapeakatuinen ja sokkeloinen osittainen turistirysä. Kaikki aukiot on nakitettu täyteen katukuppiloita ja matkamuistomyymälöitä.

Suunnistin ensin Cours Saleyalle, jonka keskellä on kukka-, hedelmä ja vihannestori. Varsinaista värien yltäkylläisyyttä. Ostosten lomassa voi lepuuttaa jalkojaan torin reunaman ravintoloissa, jos siltä tuntuu. Minusta ei tuntunut, sillä olinhan ollut liikenteessä vasta puolisen tuntia.

mausteita

erilaisia suoloja

saippuoita

Kun saavuin Nizzan katedraalin (Cathédrale Sainte-Réparate) aukiolle huomasin, että katukahvilan listalla oli pissaladièreä, joten minulla olikin yllättären nälkä.
Tämä pissaladière ei ollut ihan sitä, mitä luulen sen olevan, sillä sipulipiiraasta puuttui oliivit ja anjovis. Annan silti arvosanan kohtalainen.

Pissaladièren ulkonäkö ei ole välttämättä kaikista houkuttelevin

Kuten aluksi totesin Nizzan vanha kaupunki ei poikennut muiden kaupunkien vanhoista kaupungeista, mutta ymmärrän toki, että se on hieno valttikortti muuten kaavamaisen rakentamisen rinnalla. Meillä Helsingissä puuttuu juuri tuo ässä hihasta.
Suunnitelmissani oli ajella ratikalla, mutta kun huomasin seuraavan kohteeni olevan parin korttelin päässä, luovuin julkisen liikenteen käytöstä siltä osin ja keräsin pisteitä urheilusuoritusplakkariin. Siis kävelin.

Tämä kuutiopää on nimeltään Tête Carrée, jonka sisällä sijaitsee paikallisen kirjaston hallinto. Kuution kanssa samalla alueella on myös Nizzan nykytaiteen museo MAMAC. Kiersin museot ja kirkot ulkopuolelta.

Ennen varsinaista pizzalounasta Rue Massénalla kameran silmään tarttuivat vielä Place Massénan tankojen päässä polvillaan olevat patsaat.