Promenade des Anglais

Ensimmäisen kokonaisen Nizzan päivän ohjelmassa oli Baie des Angesin (suom. Enkelten lahti) rantaa myötäilevän rantabulevardin eli Promenade des Anglaisin kävely päästä päähän edestakaisin.
Mittaa kyseisellä rantakadulla on reilu 7 kilometriä.

Promenade des Anglais lentokentän suuntaan

... ja tämä kuva lentokentältä päin kohti keskustaa

Haistelin hotellihuoneen ikkunasta ulkoilmaa ja totesin,että aika lämmintä on. Haistelu ja asian todentaminen olivat eri asia. Joku apteekin mittari näytti kelpolukemat: +24C. Onneksi pukeuduin niin, että saatoin sitoa ylimääräiseksi osoittautuneen hupparin vyötärölle ja sitten menoksi.
Lahdenpohjukkaan kävi mitä melkoisin tuuli, joten menomatkani lentokentän suuntaan sujui varsin helposti. Paluumatkalla sai ottaa reilun etukenon vastatuuleen!

Rantabulevardi tai tuttavallisemmin Prom kuhisee turisteja, hölkkääjiä, rullaluistelijoita ja ties ketä. Uimarannat ovat pyöreiden kivien peittämiä ja osa niistä on yksityisiä, joille päästäkseen on maksettava pääsymaksu. Tänäänkin rannoilla oli auringonpalvojia ja jopa uimareita, vaikka meri velloi tosi voimakkaasti.

Jean-Michel Wilmotten suunnittelemia sinisiä tuoleja, joilta voi ihailla sinisenä välkehtivää Välimerta

Promin varrella on belle epoque-arkkitehtuuria edustava palatsihotelli Negresco, johon minun farkuissa ja tennareissa tuskin olisi ollut asiaa.

Olin ollut jo pari tuntia liikkeellä, mukanani vain ½ litran pullon vettä. Nälkä kurni suolissa, janotti ja olihan se vähän vessahätäkin. Kurvasin Nizzan vanhaan kaupunkiin menemättä kuitenkaan ihan ytimeen saakka, koska vanhan kaupungin vuoro on vasta sunnuntaina. Rekisteröin hetikohta kadunvarressa Le Frog -nimisen ravintolan, mutten mennyt sisään, koska sen nimi viittaa sammakkoon! Ajattelin, ettenhän minä sammakoita syö.
Tein pienen lämmittelykierroksen ja löysin kuin löysinkin itseni lounaalta juuri siitä Le Frogista! Enkä syönyt sammakonreisiä tai muuta eksoottista, vaan Nizzan salaattia (Salade Nicoise).

Salaattia, oliiveja, artisokkaa, tomaattia, purjoa, retiisiä, keitettyä kananmunaa, tonnikalaa ja anjovista

Vielä ennen pientä lepotaukoa kävelin Poste Thiersiin ostamaan postimerkkejä! Olin kai niin eksyneen näköinen siellä postisalissa, että Monsieur Postivirkailija tuli kysymään, että voiko hän auttaa. Ja puhui englantia! Minä sen sijaan söpötin tarvitsemani postimerkkimäärät ranskaksi (olin opetellut "douze timbres pour la Finlande, s.v.p.) - tädää!
Punatiilinen postirakennus on Nizzassa harvinaisuus, josta syystä on luultu, että se olisi tarkoitettu Lilleen. Mene ja tiedä.
Nyt rupean kirjoittamaan niitä kortteja.