Kotimatka on paras matka

Lähdimme kotimatkalle Balilta perjantaina 16.1. klo 12.45 paikallista aikaa.

Ensin lensimme Hong Kongiin (4h45min), jossa oli koneenvaihto ja ennen sitä tietenkin muutaman tunnin odottelu kentällä.

Sitten alkoi kaikkiaan 13h45min lento Pariisiin. Onneksi lento lähti klo 23.00 paikallista aikaa eli uni tuli silmään heti kohta ruokailun jälkeen ja nukuimmekin ruhtinaallisesti reilusti yli puolet lentoajasta.

Noin klo 4.15 lauantaiaamuna Suomen aikaa lentokone lensi Pietarin ohitse kohti Suomenlahtea - siis olimme niin lähellä kotia, mutta vielä piti käydä mutka Ranskassa ennen kuin pääsimme kotiin.

Pariisissa odottelimme taas 5 tuntia ennen kuin viimeinen rutistus sai alkaa.

Pariisissa vaihdoimme shortseista farkkuihin, mutta Helena sinnitteli varvassandaaleilla kotiin saakka. Muut kengät oli pakattu ruumaan :)

Pete oli meitä vastassa, joten olimme kotona Lauttasaaressa lauantaina 17.1. noin klo 16.30. Olimme matkanneet kaikkiaan yli 31 tuntia.

Sauna päälle, pari koneellista pyykkiä, sähköpostien tutkimista ja kotiinpaluupuhelut - siinäpä se.

Ayodya Resort, Bali

Vietimme lomamme kaksi viimeistä yötä Balilla Ayodya Resort -nimisessä lomakohteessa.
Kuivalla kaudella (maalis-lokakuussa) paikka on taatusti ihanteellinen. Todella suuri alue ja viimeisen päälle ylläpidetty. Henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä, kukaan henkilökunnasta ei tule sinua vastaan tervehtimättä ja hymyilemättä - ja sitä henkilökuntaa on paljon.
Tunnelma oli rauhallinen. Jotenkin tuntui, ettei sinne edes kuulu kiire tai meteli.
Tulomatkan hökkelikylä muuttui lomakohdealueen portilla aivan toiseksi eli tulimme vartioidulle alueelle, jonne tulevat autot tsekattiin poliisin toimesta.

Venäläiset ovat löytäneet tiensä sinne niinkuin muuallekin!

Sadekausi on nimensä veroinen. Vettä tulee aika ajoin rankasti, niinkuin saavista kaatamalla. Lämpötilaan sade ei vaikuta. Ilma on koko ajan tasaisen nihkeä. Huoneissa on tottakai ilmastointi, mutta se ei kuivata mitään. Herkempi ihminen olisi saanut jo jonkinlaisen allergiakohtauksen huoneessamme, joka mielestämme hajunsa puolesta muistutti pottukellaria! Hikiset vaatteet olivat hikisiä vielä seuraavanakin aamuna - ja tulivat sitten kosteina Suomeen asti.

Ayodya Resort on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka niinkuin muutkin siinä rannalla sijainneet lomakeitaat, mutta pitää valita toinen vuodenaika ja varautua jo etukäteen siihen, että meidän laukkuja ei tarvitse kantaa!

Farewell Australia

Oli aika siirtyä maanosasta toiseen - Australiasta Aasiaan eli matkamme viimeiseen kohteeseen Balille.
Noilla seuduin on tähän aikaan vuodesta sadekausi ja se kyllä tuntuikin iholla ja vaatteissa ja kaikessa. Kosteannihkeää.
Sadekausi ei anna oikeaa kuvaa seudun lumoavuudesta eikä Balin lumoavuutta lisännyt millään tapaa indonesialaiset maahantulomuodollisuudet sekä senjälkeinen hässäkkä laukunkantaja-armeijoineen ja heidän tippivaatimuksineen.

Indonesiaan vaaditaan turistiviisumi, jonka saa kätevästi passintarkastuksen yhteydessä (10 USD - toivotaan maksettavan juuri US-dollareina). Ensin oli siis sellainen tiski, jossa rahastettiin viisumimaksu ja annettiin vastineeksi kaksi paperilappua.
Seuraavaksi siirryttiin passintarkastukseen, jossa hymyilevä poika leimasi puolenkymmentä leimaa sinne ja tänne, varmaan osan pöytäänkin ja lopuksi liimasi passiin tarran.
Sillä välin matkatavaramme olivat tietenkin ehtineet tulla ja nostaa pois hihnalta ja kun pääsimme viimein niden luokse, niin jostakin pelmahti joukko miehiä, jotka kyselivät hanakasti, että mitkä ovat meidän laukkuja.
Miehet olivat pukeutuneet tasan samanvärisiin paitoihin kuin se passintarkastuslegioona, joten mistäs osaat päätellä, että ovatko nämäkin vielä jotakin viranomaisia vai eivät. Kauhea molotus vaan käy.
Ja kun olit päässyt sanomasta, että kyllä nämä ovat meidän laukkuja, niin jo niitä ollaan raahaamassa kohti uutta ratsausta. Kaikki muut pakaasit pääsivät seuraavasta ukosta ohitse paitsi minun (Helena) olkalaukku ja käsilaukku, jotka eivät olleet olleet "kannettavissa". Piti ikäänkuin muodon vuoksi mulkaista laukun sisältöön ja antaa sitten lupa mennä eteenpäin.

Tämän jälkeen meitä oltiin jo viemässä kohti rahanvaihtokoppia, jolloin meissäkin alkoi herätä joku epäusko. Sanoimme, että emme tarvitse paikallisia ränkylöitä, koska meillä on täysi ylöspito (joka ei pitänyt paikkaansa!). Mutta ukkokuoro sanoi, että pitää vaihtaa, koska heille pitää maksaa siitä laukkujen kantamisesta tippiä. Perkele, mistä kantamisesta. Eihän ne äijänketjakkeet meinanneet edes saada 25 kiloa painavaa matkalaukkua irti maasta.

Ennen kuin oltiin tehty vielä yhtään mitään, olimme maksaneet tippiä sille perskärpäsporukalle 30 euroa!

Toivoimme jo, että se loppuu siihen. Matkanjärjestäjän puolesta meillä piti olla vastaanottaja. Niin olikin, mutta hänelläkin oli autonkuljettaja. Sitten lähdettiin huristelemaan Denpasarin kansainväliseltä lentokentältä kohti Ayodya Resortia. Kadunvarsi näytti enemmän kuin epäluotettavalta. Pääasiassa hökkelikylää. Autonkuljettajamme puikkelehti valtavan moottoripyöräliikenteen seassa kahta kaistaa tuhatta ja sataa. Markku sanoikin, että kyllä tästäkin vielä pitää jotakin maksaa. Rahastu kyllä loppui, mutta tunnustan puristaneeni käsilaukun hantaakia suhteellisen tiukkaan ja vielä majapaikassakin silmät olivat kuulemma kuin pakojäniksellä.

Selamat tatang (=tervetuloa).

Hikiset oltavat

Olemme todellakin viimeisessa kohteessame Australiassa, siis Darwinissa. Kuten sanottua tama on tropiikkia ja saatila on sen mukainen. Kuuma, ei hellelukemia, mutta korkea ilmankosteusropsentti tekee olemisesta hikista.
Tama ei ole niinkuin turkkilainen sauna, koska taalla nakee, mutta ei tama ole huonosti lammitetty tavallinen saunakaan. Onpahan vaan tammonen omanlaisensa.

Darwin on pikkukaupunki, joka karsi II maailmansodassa pahoin japsien pommituksista. Itseasiassa kai koko kaupunki pantiin silloin sileaksi. Toisen kerran Darwin pyyhittiin maailmankartalta jouluna 1974 (tai 1973), jolloin syklooni (pyorremyrsky?) Tracey havitti kaiken, mita oli havitettavissa.
Yritimme eilen katsomaan parlamenttitalon kirjastossa esilla ollutta nayttelya Traceysta, mutta huonoksi onneksemme se oli juuri purettu. Toisesta maailmansodasta kertova nayttely alkaa vasta helmikuun puolivalissa ja niin kauan emme ajatelleet ollaa taalla :)

Nama viimeiset paivat ovat vahan jaahdyttelya. Ja varsinkin, kun sattuu tallaiseen pikkukylaan, jossa ei ole paljon muuta kuin kaksi katua ristissa.
Tanaan tiistaiaamuna kaytiin uimassa hotellin uima-altaalla, sitten postitettiin viimeiset postikortit (kaikkiaan 66 kpl on lahetetty!), shoppailtiin Markulle uudet s-hortsit ja uikkarit.

Juttelimme eilen illalla matkastamme, sen kohokohdista seka vahan pettymyksistakin. Matka on ollut onnistunut niinkuin korteissamme olemme kertoneet. Kaiken kaikkiaan tama on maksanut saastamisen vaivan.

Huippuhetkia ovat ehdottomasti olleet Uluru ja koko punainen keskusta. Semmoista ei ole missaan muualla. Jostakin kumman syysta siella oli tsiljoona karpasta ja sen takia piti pukea verkkohattu aina ulos mennessaan. Maisemien kannalta Illawarra Fly oli myos unohtumaton.
Sydney on myos vailla vertaa molempien mielesta ja sielta tehty Hunter valley -retki maksoi vaivan.
Auton vuokraaminen oli oikea ratkaisu. Vasemmanpuoleinen liikenne sujui kaikesta huolimatta hyvin alkumetreista lahtien. Jotenkin aika luontaisesti sita hakeutuu niin, etta keskiviiva on kuljettajan vieressa. Mina (Helena) hain muutaman kerran vaihde"keppia" oikean kaden puolelta (siis ovesta), kun se tietenkin oli vasemman kaden puolella.

Edellisesta reissusta on aika tarkalleen kuusi vuotta ja olemme sita mielta, etta tassa ajassa Australiakin on muuttunut. En muista, onko kerrottu, etta esim. Sydneyssa asuu nykyaan yli 2,5 milj aasialaista (yli 60 % koko kaupungin vakiluvusta) eika se voi olla nakymatta ja vaikuttamatta. Johtuneeko se siita vai mista, mutta jotenkin ihmisten kayttaytymisessa nakyy hivenen ei-niin-tyypillista-aussie-epaystavallisyytta.

Ehka Australia on nyt kuitenkin vahaksi aikaa nahty ja koettu.

Have a great time guys!
an aussie bloke and his sheila

Matkapaiva Ayers Rockista Darwiniin

Lahdimme toiveikkaina kirjautumaan ulos hotellista klo 7.30 sunnuntaiaamuna. Siella odotti kuitenkin tieto, etta lentomme Ayers Rockista Alice Springsiin oli myohassa kolme tuntia!!! Ja kun meilla oli jatkolento AS:sta Darwiniin vain 40 minuutin vaihtoajalla. Eli munilleen meni jo alkumetreilla tama patka.
Siina sitten ensin odoteltiin, etta paastiin hotellilta lentoasemalla (jonka rinnalla Kuusamon hieno uusi lentoasema on iso!). Sitten odoteltiin lentoasemalla ja kun viimein paastiin koneeseen, meita oli kaikkiaan 13 matkustajaa semmosessa normaalikokoisessa koneessa :)
Alice Springissa oltiin tietenkin menetetty jatkolento, mutta Qantas jarjesti meille uuden jatkon edelleen Darwiniin. Lento lahti klo 17.15 eli taas istuskelimme ja odotimme noin 3 tuntia ennen kuin paasimme Perthista tulleeseen koneeseen, joka toi meidat tanne Top Endiin eli Darwiniin.
Lopuksi odoteltiin viela taksia lentoasemalla! Meidan tuurilla taksijono hupeni juuri ennen meita ja ei muuta kuin odota. Siina meinas jo Torvisen poika ottaa lampoa.

Toisaalta sita lampoa oli jo kylla ulkoisestikin. Darwin on Australian trooppisella alueella ja taalla pitaisi kai olla sadekausi. Kuuma ja hikinen ilma taalla on ja siina taksia odotellessa paita kastui :)
Paasimme kuin paasimmekin vihdoin hotelliimme ja sen jalkeen oli beer o'clock (uusi ajan ilmaisu!) ja pizzatime.

Mitenkahan kuvailisi tata lampotilaa. Taalla on tietenkin asteita ties kuinka paljon ja ilman suhteellinen kosteus on varmasti 90%. Hiki tulee istuessakin ja koetapa sitten kavella maileittain, niin kylla keittaa.
Sovittiin kuitenkin, ettei valiteta. Tama on ainutkertaista ja johan noita vaatteita saa vaihdettua ja pestyakin sitten joskus.

Loman viimeinen viikko on siis pyorahtanyt kayntiin. Toisaalta mahtavaa, toisaalta haikeaakin. Mutta elama on laiffii.

Nyt mennaan taas hikoilemaan. Katsotaan milloin on taas beer o'clock ;-)!
p.s. em. kellonaika on aika usein aussien kellossa ;-)))
p.p.s. olemme testanneet farkuillamme, etta ne sopivat edelleen paalle ;-)))))

Uluru

Lauantaiaamuna meilla oli aikainen heratys, koska olimme ilmoittautuneet auringonnousuretkelle Ulurulle. Puhelinheratys tuli klo 4.00 ja retkibussi nouti meidat klo 4.45 hotellin edesta. Oli pilkkopimeaa - ja by the way, lamminta.
Auringonnousuaika oli tarkalleen klo 6.05. Oli jannittavaa seurata kuinka auringonkehra alkoi vahitellen ilmestya taivaanrannasta ja kullata hirvittavan suurta kivimohkaletta punaiseksi. Uluru on maineensa veroinen, todella suuri tai oikeastaan suuri on liian vahapatoinen ilmaus, mutta suuri se on.
Auringon noustua menimme aboriginaalien kulttuurikeskukseen, jossa abonainen (Judy) esitti meille aboriginaalien taitoja tehda esimerkiksi liimaa ja tupakkaa. Han oli hyvin tarkka siita, milloin hanta sai kuvata tai mita yleensa sai kuvata. Abojen kieli on ihmeellista, joten meilla oli apuna tulkki. Toki Judy osasi muutamia englanninkielisia sanoja.

Palasimme majapaikkaamme (Desert Gardens Hotel) noin klo 10.30 ja oli pikkutirsojen paikka.

Iltapaiva kuluikin sitten rasvaa karistaessa uima-altaalla. Todella paahteinen saa.

Soitettiin illansuussa Temmekselle 77-vuotisonnittelusoitto.

Oheisessa kuvassa Helena opettelee kantamaan kulhoa paansa paalla Judyn opastuksella. Markkukin nakyy taustalla keihaanheittoharjoituksissa verkko paassa.

Australian punainen keskusta

Perjantaiaamuna matkamme suuntautui kohti Ayers Rockia, joka on pienenpieni kylapahanen Uluru -monoliitin juurella. Toki lahistolla on myos The Olgas eli toinen samanlainen kiviroykkio, mutta kylla Uluru on tunnetumpi.
Maisemat ovat karut. Punaista, punaista ja punaista - jonkin verran jotakin akaasiansukuisia puita siella taalla ja aavikkoruohotupsuja aluskasvillisuutena.
Lentokoneesta ulos tultaessa kuumuus iski kasvoille. Aurinko on jotakuinkin zeniitissa eika pilven pilvea.

Lekottelimme hotellin uima-altaalla iltapaivan.
Hotellin infotaulu kertoi, etta paivan lampotila oli keskimaarin +38C.

10-vuotishaapaiva

Aamunavauksena urheilullinen reilu puolituntinen hotellin kuntosalilla.
Sen jalkeen korkkasimme skumppapullon ja juhlistimme 10-vuotishaapaivaamme.
Tanaan torstaina Sydneyssa on poikkeuksellisesti pilvinen saa, mutta lampotila kuitenkin yli +20C. Ihan sopivaa valkoihoiselle.
Lahdimme peippailemaan ydinkeskustaan, The Rocksiin. Se on oikeasti Sydneyn "synnyinpaikka". Taas otettiin muutama kuva Harbour Bridgesta. Kaiken kaikkiaan saimme taas kulumaan nelisen tuntia kavellessa ja katsellessa.
Kaytiin kirjakaupassakin. Hyvia kakkukirjoja.
Illalla on tarkoitus ruokailla jossakin seafood-ravintolassa.
Perjantaiaamuna lahdemme aikaisin lentokentalle ja Ayers Rockiin.

Hunter Valley

Olimme varanneet etukateen paivaretken Hunter Valleyyn. Tanaan aamulla klo 8.00 Australian Wild Escapes -firman auto kaartoi hotellin eteen hakemaan meita.
Saimmekin privaattiluonteisen retken, koska meidan lisaksemme matkalle osallistui vain amerikkalainen aiti ja poika (aiti oli kylla aasialainen syntyjaan).
Ja mika valloittavinta, meidan kuskimme Glenn Jarvenpaa oli puoliksi suomalainen. Isa oli muuttanut joskus 50-luvun loppupuolella Australiaan, tavannut taalla tulevan vaimonsa ja Glenn on syntynyt 10.1.1960. Isa oli kotoisin Tampereen suunnasta, mutta on kuollut muutamia vuosia sitten. Glenn ei ole koskaan kaynyt Suomessa, mutta aikoo toteuttaa unelmansa 50-vuotispaivansa aikaan eli ensi tammikuussa. Vaihdoimme tottakai yhteystietoja.

Hunter Valley on noin 2 tunnin ajomatkan paassa Sydneysta ja siella on kaikkiaan yli 100 viinitarhaa. Eka kohteemme oli Mount View Estate - ja kerrassaan muhvakkaita viineja. Seuraavaksi Glenn, joka oli itseasiassa melkoinen rallikuski, karautti Ivanhoe Wineryyn. Taas maisteltiin niin valkoisia kuin punaisiakin.
Ivanhoen jalkeen lounastimme Bluetongue Breweryssa, joka on samalla seka olutpanimo etta viinitila.
Lounaan jalkeen kavimme viela Pepper Treessa (pippuripuu) ja lopuksi kuohuviineja valmistavalla tilalla & suklaapuodissa.
Tulomatkalla koko autolasti Glennia lukuunottamatta nukkui ;-)

Tulomatkan aikana tuli tosi raju sadekuuro, jotka ovat taalla aika yleisia kuuman paivan jalkeen. Vetta voi tulla useita sentteja kerralla. Sydneyyn paastyamme taivas oli taas selkea eika ilma ollut juurikaan viilentynyt.

p.s. luettiin eilen, etta Sauli on parayttanyt naimisiin - Sale se on eri tekija!

Sydney

Tiistaiaamuna urheilimme hotellin kuntosalilla tunnin verran. Hullua hommaa. Ulkona sata astetta lamminta ja yhdet kayvat viela vapaaehtoisesti hikoilemassa punttisalilla ;)

Paivan ohjelmaamme kuului elaintarhareissu. Olemme edellisen kerran kayneet elaintarhassa varmaankin liki 15 vuotta sitten Lontoossa. Sydneyn Taronga Zoota kehuttiin mielenkiintoiseksi ja etenkin kauniiksi paikaksi. Se sijaitsee kuuluisaa oopperataloa ja Harbour Bridgea vastapaisella rannalla rinteessa.
Huh helletta. Lampotila on valehtelematta yli +30C, mutta siita huolimatta kiertelimme ja kavelimme elaintarhassa 2 1/2 tuntia. Naimme mm. kiraffeja ja efelantteja ja simpanssiserkkuja (lauseen verbi tahallisesti juuri noin niinkuin se on!).

Illaksi olemme varanneet Starlight Dinner Cruisen, joka lahtee klo 19.30 ja kestaa klo 22.00 saakka. On hienoa nahda kaupunki iltavalaistuksessa.

Huomenna 7.1. lahdemme paivaretkelle Hunter Valleyyn, joka on kuuluisa viininviljelyalue Sydneysta pohjoiseen. Retkesta lisaa myohemmin.

Terveisia kaikille sinne kylmaan pohjoiseen!

Hyva tiimi ja hyvat renkaat!

Maanantaiaamuna luovutimme motellihuoneemme tai oikeammin jatimme avaimen ohjeiden mukaan huoneeseen ja haivyimme vahin aanin. Suuntana Sydney ja matkaa nippanappa yli 100 km.
Edellisena iltana mina (Helena) olin lukenut Brettin karttakirjaa tarkkaan ja ottanut strategisista sivuista kopiot, joiden avulla meidan tuli selvita Kings Crossiin William Streetille. Hammastytin tietysti sunnuntai-illan vieraita osaamalla loppumatkan kadut ulkoa... bloody amazing.

Markku ajoi nyt rauhallisesti ja mittapuuni mukaan hyvin. Sydney (yli 4 milj. asukasta) siinsi edessamme. Matka taittui kasikirjoituksen mukaan ... President Av, Grand Parade, General Holmes, Eastern Distributor, mutta sitten...olisi pitanyt nousta eka kerran William Streetille ja joutua tietulliin.
Tapahtui jotakin, mita emme tallakaan hetkella tieda. Joko siina ei ollut viittaa tai me emme sita huomanneet ja me olimme Darlinghurst Streetilla, jolle olisimme joutuneet tulemaan tietullin jalkeen ja vasta sitten takaisin Williamille.
Nyt ei muuta kuin vilkku vasempaan ja olimme autovuokraamon edessa. ME TEIMME SEN. Bloody amazing, kirjoitti Brett, kun ilmoitimme heille paasseemme perille.

Aikaa kului pari tuntia, joka on ihan hyva suoritus sekin.

Hotellimme (Crowne Plaza Darling Harbour) sijaitsee siis Darling Harbourissa, Sydneyn toisessa keskustassa (toinen on Circular Quay).
Lepohetken jalkeen nousimme kaupunkikiertoajelubussiin, joka kiersi kaikki tunnetuimmat Sydneyn nahtavyydet. Keikka kesti parisen tuntia.

By the way, ME SHOPPAILIMME. Ostimme pienen vedettavan matkalaukun, jonka voi ottaa matkustamoon mukaan. Siihen sopii mainiosti koko kirjasto, mika meilla on mukana ja jotakin muuta, jota tarvitsee lennolla. Pienella matka-askilla on kayttoa muulloinkin.

Illalla kavimme syomassa (mm. kengurua) kelluvassa laiva-ravintolassa.

Sydney on lumoava kaupunki. Markun mielesta mina olen aivan hullaantunut tahan paikkaan. Taalla on jotenkin loistava tunnelma. Suurkaupunki, mutta silti ihastuttava. Jos viela joskus tulemme Ausseihin, niin kylla Sydney kuuluu kayntikohteisiin. Ehdottomasti.

Sen kunniaksi otimme oluet!

Shellharbour

Perjantaiaamuna Ford Focuksen nokka kaantyi Canberrasta kohti Tyynen meren rannikkoa. Valitsimme muun kuin Highwayn ja kyllapas olikin hienot maisemat. Valilla noustiin melkein pilvien korkeuteen ja sitten mentiin kovaa kyytia alaspain. Lampotilakin laski noin kymmenen astetta, oli siis vaivaiset +18C.
Paastyamme Batemans Bayssa Princess Highwaylle huomasimme olevamme keskella aussien kesaloma- ja viikonloppuruuhkaa. Seuraavaa 80 km ajettiin ehka 3 tuntia. Onneksi valilla oli kivoja pikkukaupunkeja, joita saattoi rauhassa tarkkailla autosta :) Tarkoitus oli pysahtya Ulladullassa, mutta emme loytaneet sopivannakoista paikkaa, joten teimme stopin Miltonissa (ei ollenkaan niin hauska paikan nimi!).
Lopulta tien vierella nakyi kyltti Oak Flats/Shellharbour ja kaarsimme sinne. Majapaikamme (Lakeview Hotel Motel) loytyi parin sakkokierroksen jalkeen. No, sanottakoon, etta olemme majoittuneet paremmissakin paikoissa, mutta yopymiseenhan se onkin tarkoitettu. Kuvassa oleva suihku ei ole lepoasennossa, vaan sita ei saanut "olemaan" muuten. Jos pesit jalkapohjia ja halusit sitten huuhdella ne, niin siinahan sitten pidat toisella kadella suihkua "normaali"asennossa ja yritat suihkutella tassuja puhtaaksi ;-))))

Motellin henkilokunta on todella ystavallista puutteellisista mukavuuksista huolimatta. Kysyimme tullessamme, josko voisimme syoda jossakin. Baarimikko neuvoi tilaamaan noutopizzaa ja syomaan sen siella heidan baarissaan. Juomat saattoi ostaa heilta ja antoivat haarukat&veitset talon puolesta. Ei onnistu Suomessa.

Lauantaiaamuna Karynin haettua meidat ajoimme Pictoniin, jossa katsoimme reilut pari tuntia rodeota. Mahtavaa. Helevetin suuria sonneja, mutta taitavia cowboyta.
Paiva oli ollut pilvinen, muttei kylma. Paikallisten mielesta olisi ollut syyta pukea joku takki tms, mutta me kuljimme sinnikkaasti t-paidassa.
Illalla menimme Shellharbouriin Ocean Beach Cafehen syomaan. Karyn ja Brett valitsivat valtavan seafood-lautasen, josta AirinK iloksi ohessa kuva (kuvassa on Helenan serkun tytto Karyn ja hanen miehensa Brett). Markku ja mina syotiin Oysters Kilpatrick, ostereita kuorrutettuna pekonilla + gratinoitu uunissa. Niin hyvaa, ettei sanotuksi saa.

Sunnuntaiaamuksi olimme sopineet treffit klo 9 motellin pihaan. Tarkoituksemme oli kayda katselemassa huikeita maisemia Illawarra Fly -nimisesta paikasta (googlailkaa!). Ja niin teimmekin. Aivan uskomattoman kaunista, etenkin kun tanaan paistaa taas arska. Tuuli onneksi vilvoittaa.
Karynin ja Brettin lapsista Brodie (100 metrin australialainen ja valkoihoinen olympiavoittaja joko Lontoossa 2012 tai myohemmin jossain muualla) ja Riley (kaikista liskoista ja kaarmeista kiinnostunut 8-vuotias poika) olivat mukana. Tytar Jessica (16 v) oli jaanyt aamulla hoitamaan hevostaan --- ja on siella koko paivan!

Olemme juuri nyt (su 4.1.2009 klo 14.15) Karynin ja Brettin kotona. Taalla jarjestetaan tanaan barbeque, jonne ovat tulossa myos Daphne (Karynin ottoaiti) ja Karynin veli David perheineen.

Huomenna maanantaiaamuna luovutamme huoneemme motellissa ja lahdemme etsimaan tieta kohti Sydneyn keskustaa. Meidan pitaa palauttaa auto klo 17 mennessa Kings Crossille, joka on kaytannossa keskusta-aluetta! Ajomatkaa on liikenteesta riippuen 1-2 tuntia, mutta meidan tapauksessa se voi olla pidempi ;-)

Markku, Helena, Karyn, Brett, Jessica, Brodie, Riley, Daphne, David, Jackie, Aron ja Liam lahettavat kaikille terkkuja!

Australian paakaupunki Canberra

Uudenvuodenpaivana tutustuimme kunnon turistien tapaan Australian paakaupunkiin Canberraan. Jalan.
Ekaksi suuntasimme askeleemme kohti Anzac Paradea, joka johtaa kohti sotamuistomerkkia. Taalla on siis yllattavan paljon erilaisia sotamuistomerkkeja ympari maata, vaikkei Australia varsinaisesti ole ollut koskaan ketaan vastaan sodassa. Osallistunut kylla mm. Korean sotaan 50-luvun alussa YK:n lipun alla.
Seuraavaksi tallustelimme kohti Royal Carillonia. Se on "instrumentti", jonka Ellu-kuningatar on lahjoittanut Canberralle sen 50-vuotispaivana. Se on yhdenlainen kellotorni. Eipa antanut Helenalle yhtaan lahjaa!
Jos et satu tietamaan, niin kerronpa sen nyt sinulle, etta Canberra on ollut Australian paakaupunki 80 vuotta. Sydney ja Melbourne kiistelivat paakaupunkiudesta eivatka paasseet yhteisymmarrykseen, joten upouusi paakaupunki rakennettiin kompromissina molempien puolivaliin keskelle-ei-mitaan. Taalla on siis kaikki uutta.
Parlamenttitaloon paasi sisalle ja teimme siella kierroksen. Kuvia on taas otettu kymmenia.
Olimme turistikierroksellamme kaikkiaan 4 1/2 tuntia, joten kaveltiin maileittain! Kyllapas me ollaan innokkaita.

Aurinko paistaa korkealta taivaalta. Onneksi kova tuuli vilvoittaa, mutta toisaalta se on myos petollista. Nahka palaa arvaamattoman nopeasti eika sita huomaa vilvoittavan tuulen takia. Lampotila on kaiketi jotakin +30C.

Huomenna perjantaina matka jatkuu Tyynen meren rannalle.