Lauantaiaamuna meilla oli aikainen heratys, koska olimme ilmoittautuneet auringonnousuretkelle Ulurulle. Puhelinheratys tuli klo 4.00 ja retkibussi nouti meidat klo 4.45 hotellin edesta. Oli pilkkopimeaa - ja by the way, lamminta.
Auringonnousuaika oli tarkalleen klo 6.05. Oli jannittavaa seurata kuinka auringonkehra alkoi vahitellen ilmestya taivaanrannasta ja kullata hirvittavan suurta kivimohkaletta punaiseksi. Uluru on maineensa veroinen, todella suuri tai oikeastaan suuri on liian vahapatoinen ilmaus, mutta suuri se on.
Auringon noustua menimme aboriginaalien kulttuurikeskukseen, jossa abonainen (Judy) esitti meille aboriginaalien taitoja tehda esimerkiksi liimaa ja tupakkaa. Han oli hyvin tarkka siita, milloin hanta sai kuvata tai mita yleensa sai kuvata. Abojen kieli on ihmeellista, joten meilla oli apuna tulkki. Toki Judy osasi muutamia englanninkielisia sanoja.
Auringonnousuaika oli tarkalleen klo 6.05. Oli jannittavaa seurata kuinka auringonkehra alkoi vahitellen ilmestya taivaanrannasta ja kullata hirvittavan suurta kivimohkaletta punaiseksi. Uluru on maineensa veroinen, todella suuri tai oikeastaan suuri on liian vahapatoinen ilmaus, mutta suuri se on.
Auringon noustua menimme aboriginaalien kulttuurikeskukseen, jossa abonainen (Judy) esitti meille aboriginaalien taitoja tehda esimerkiksi liimaa ja tupakkaa. Han oli hyvin tarkka siita, milloin hanta sai kuvata tai mita yleensa sai kuvata. Abojen kieli on ihmeellista, joten meilla oli apuna tulkki. Toki Judy osasi muutamia englanninkielisia sanoja.
Palasimme majapaikkaamme (Desert Gardens Hotel) noin klo 10.30 ja oli pikkutirsojen paikka.
Iltapaiva kuluikin sitten rasvaa karistaessa uima-altaalla. Todella paahteinen saa.
Soitettiin illansuussa Temmekselle 77-vuotisonnittelusoitto.
Oheisessa kuvassa Helena opettelee kantamaan kulhoa paansa paalla Judyn opastuksella. Markkukin nakyy taustalla keihaanheittoharjoituksissa verkko paassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti