Loma Toscanassa numero sette: traffico rallentato

Loma Toscanassa on nyt täyttä totta, mutta olkoon tämä liikenteellinen johdatus loman huikeisiin tunnelmiin.

Aivan ensimmäiseksi kuitenkin muistutan ja kannustan kaikkia lukijoita kommentoimaan ahkerasti kirjoituksia, koska arvomme myös tämän loman päätteeksi jonkin autenttisen tuliaisen kaikkien kommentoijien kesken. Arvontapalkinnot ovat aina ja iänkaikkisesti ilahduttaneet voittajien mieltä.

Lähdimme Markun 50-vuotislahjalomalle Turusta Viking Gracella. Samalla matkalla olivat risteilemässä minun vanhin ja nuorin kummipoikani, joista toinen on poika ja toinen isä. Siinäpä arvuuttele, kuka on kukin.

Arvoimme Turun lähtösatamaksi sen vuoksi, että paatti on satamassa jo klo 6.30 lokal tid, joka antaa reilun kolme tuntia etumatkaa Helsingin botskiin nähden. Olimme varanneet kaiken lisäksi ns. paalupaikan, joka takasi meille nelosruudun startissa.

Grace oli satamass klo 6.30 ja ekan kerran tsekkasimme aikarautaa Nackan tunnelissa (klo 6.40). Paalupaikasta kannatti maksaa muutama kymppi. 

Ruotsin läpi on mukava ajaa, hienot maisemat, hyväkuntoiset tiet ja kunnioittava liikenne. 

Alla kuva Öresundsbrosta Ruotsin ja Tanskan väliltä.

Nälkä kurni suolessa ja heittelimme kinttaita ilmaan, että syödäänkö Rødby-Puttgarden -lautalla vai maissa joko Ruotsin puolella vai Tanskassa. Päädyimme hampurilaisiin Piberhusissa Tanskassa.

Meillä kävi ilmiömäinen tuuri, kun saavuimme Rødbyhyn. Maksoimme lauttamaksun ja menimme jonon jatkoksi. Olimme varmoja, että seuraava 45 min odotetaan, mutta katinkontit. Käsky kävi ja olimme viimeinen auto, joka otettiin paattiin. Yhtiömme kiitti.

Saksan puolella oli seuraavaan yöpymiseen vielä reilun 3 tunnin ajomatka, joka taittui Hampurin sumppua lukuunottamatta vaikeuksitta. Päivän päätteeksi Hildesheimissa pikainen ruokailu kelpomeksikolaisessa ja sitten pää tyynyyn.

Perjantaiaamuna lähdimme kohti uusia seikkailuja. Kuuluisat Kasselin mäet vaikuttivat. Mielestäni me olimme alasmeno-osuudella verrattuna vastaan tulevaan liikenteeseen. Saksan teillä on muuten ihan mahdottomasti raskasta liikennettä ja se näkyy teiden kunnossa.

Matka jatkui mallikkaasti, kunnes alkoi STAU. Seisoimme 10 kilometrin ruuhkassa yli 2,5 tuntia. Etenimme 300 m kerrallaan, jonka jälkeen odotimme seuraavaa siirtoa 10 min. 

Kun loppujen lopuksi pääsimme pälkähästä, teimme omatoimisen kiertomatkan päätyen uuteen ruuhkaan Würzburgin kaupungin keskustassa. Ei naurattanut. Nälkäkin oli.

Kaikkien jonotusten ja kurvailujen jälkeen olimme lopulta perillä majapaikassamme Seefeldissä. Hotellin ja ravintolan henkilökunnan ystävällisyys sai kaikki päivän paskafiilikset pyyhittyä pois.

Lauantaiaamuna oli edessä viimeinen huikonen ennen kuin olisimme perillä lomakohteessamme Monte San Savinossa Toscanassa.

Alkumatka Seefeldistä Innsbruckin ja Brennerin kautta sujui kuin rasvattuna, mutta noin parikymmentä kilometriä ennen Firenzeä alkoi tietyömaa, joka hidasti liikenteen nollaan. Siinä meinasi keittää yli.

Selvisimme kuitenkin, vaikkakin liikennekulttuuri on täällä täysin toisia kunnioittamatonta ja röyhkeää.

Aivan loppumetreillä teimme ylimääräisen sakkokierroksen, mutta kuin taikaiskusta löysimme kuitenkin sen, mitä etsimme: Orange Housen ihanine isäntäväkineen.

Summa summarum: kaikesta huolimatta tekisin matkan uudelleen. Annan kuitenkin kaikille lukijoille ja matkaa suunnitteleville vinkin, että kannattaa varata matkalle hyvät hermot, riittävästi aikaa ja matkustajille juotavaa autoon sekä (ehkä) mainion pidätyskyvyn.

Hampurista alkoi kotimatka

Maanantaiaamuna oli tavallista aikaisempi herätys (klo 7.15!), koska edessä oli pitkä ajomatka tai ainakin niin suunnittelimme. Meillä oli laivaliput tiistai-illaksi Tukhokmasta Helsinkiin emmekä halunneet tehdä tiistain osuudesta minuuttipeliä.

Aamiaisen jälkeen starttasimme Lange Reihelta ja Moonikalle annettiin koordinaatit Puttgardenin satamaan.
Jos joku ei muuten tiedä, kuka tai mikä Moonika on, kerrottakoon, että se on meidän navigaattori tai namiskuukkeli tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan. Moonika sen takia, että valisemallamme naisäänellä on hienoisesti etelä-helsinkiläinen (viro) korostus puheessaan. Yleensä Moonika on ihan rauhallinen ja kertoilee, että "erkanemiskaista tulossa" tai että "käännös vasemmalle tulossa kahtensatan metrin jälgen", mutta kyllä se saattaa hermostuakin. Jos kaikki ei mene niinkuin se on piirrellyt tai suunnitellut, se komentaa tekemään U-käännöksen, jos mahtollista.
Cellessä Markku ajoi vikasuuntaan, ja silloin Moonikalla meni hermot. Se oikein parkaisi, että "KÄÄNNY TAKAISIN, JOS MAHTOLLISTA". Koko autokunta hätkähti moista tunteenpurkausta.

Moonika on nähnyt maat ja mannut niin täällä vanhalla mantereella kuin suuressa lännessäkin ja aina se on tunnollisesti vienyt matkaajat perille.

Moonikan mukaan meillä piti olla 1h45min -ajomatka Puttgardeniin, joten laskeskelimme joutuvamme klo 10.30 lähtevään lauttaan. Kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin Strömsössä. Matelimme hitaammin kuin etana kaupungin halki ja ihmettelimme, että onpas Hampurissa ruuhkaista. Loppujen lopuksi, noin 7 km ja tunnin jonottamisen jälkeen selvisi, että moottoritielle johtavalla rampilla oli kaatunut rekka, jonka nosto-operaatio sotki aamuliikenteen totaalisesti.

Kun siitä selvittiin, tie oli auki ja olimme lauttarannassa klo 10.55. Seuraava yhteys Rödbyhyn oli lähdössä klo 11.15 ja kuin onnenkauppana pääsimme kyytiin.

Tanska ja Etelä-Ruotsi hurahtivat yhden pysähdyksen taktiikalla. Emme olleet varanneet viimeisen yön majapaikkaa etukäteen, vaan päätimme kokeilla onneamme ex tempore. Toki minä olin surffaillut muutamia osoitteita esimerkiksi Jönköpingistä, jonne saakka sitten ajoimmekin.

Illallisen ja muutaman korttipelikierroksen (sököä, ristiseiskaa ja katkoa) jälkeen kutsui yöpuu. Familjen Ericsson's City Hotelissa oli hyvä aamupala, jonka nautittuamme hyppäsimme Volvoon ja kohti Tukholmaa. Yksi tankkaus ja yksi erillinen välipalapysähdys --- ja olimme perillä Stadgårdshamnissa.



Pirtelöllä Södermalmilla ennen laivan lähtöä 

 

Takaisin kotimaassa keskiviikkona 26.6.2013.



Gott Nytt År!

Aloitimme matkailuvuoden 2011 risteilemällä läntisen naapurimaan pääkaupunkiin Tukholmaan.

Uudenvuodenaattona Helsingistä lähtenyt Viking Gabriella oli täynnä venäläisiä, jotka jäivät oletettavasti lomailemaan Ruotsiin. Paluumatkalla laivalla ei ollut tungosta.

Illastimme Food Gardenissa ja vuoden vaihtumisen kunniaksi nautimme pullollisen Taittinger-shamppanjaa --- muistelimme samalla kesäistä matkaamme ja vierailua mm. kyseisen shamppanjataloon.

Uusi vuosi valkeni Ruotsissa pilvisenä ja nollakelissä. Puoliltapäivin lähdimme kävellen keskustaan. Tukholmassa näytti myös olevan ihan riittävästi lunta, jalkakäytävilläkin siinä määrin, että käveleminen kävi kuntoilusta.

Palasimme laivaan takaisin liki 4 tunnin reippailun jälkeen jalat lumessa tarpomisesta ihan muroina, mutta posket punaisina. Sen päälle oli luvallista ottaa parin tunnin kauneusunet!

Matkailuvuosi on siis avattu. Seuraavaksi on vuorossa jokavuotinen laskettelumatka. Tänä vuonna kohdemaana Ranska ja ajankohtana tammi-helmikuun vaihde.

Viimeiset rutistukset

Tiistaiaamuna oli oltava ajoissa liikkeellä, koska tavoitteemme oli päästä mahdollisimman pitkälle Ruotsin puolelle, ettei keskiviikoksi jäisi enää kovin pitkää ajomatkaa Tukholmaan ja laivaan.

Edellisenä iltana Georg varoitteli meitä Bremenin ja Hampurin välisestä autobahnasta. Se on noin 80 km pitkä pätkä, joka on n 90 %-sesti tietöiden alla. Tie on erittäin vilkkaasti liikennöity ja tietöiden kohdalla vain kaksikaistainen. Yleensä vielä vasen kaista on vain 2 m leveä!

Varoituksen sanat olivat toki paikallaan, mutta onneksemme emme olleet ainakaan pahimmassa ruuhkassa liikkeellä. Toki tarkkana piti olla, koska rekat painavat toisistaan ohi siinä missä pikkuautotkin ja lähtevät tuosta noin vain vilkku päälle ja menoksi!


Tähän mennessä emme olleet nähneet suomalaisia rekkareita kuin yhden kerran Saksassa ja toisen kerran Italiassa. Tällä tieosuudella alkoi sitten jo ollakin suomipoikaa pyrkimässä kohti pohjoista.

Tanska ohitettiin ilman pysähdyksiä samaa reittiä, mitä oli tulomatkalla tultu.
Sen jälkeen ruvettiin mittailemaan karttaa, että mihinkäs asti ajetaan. Jönköping vaikutti olevan liian kaukana eikä Malmö-Landskrona-Helsingborg -akselille voinut jäädä seuraavan päivän takia.

Sovittiin, että katsotaan joku pikkupaikka ja tsekataan josko löytyy majatalo ja onko siellä mahdollisesti tilaa kulkijalle. Markaryd Helsingborgin ja Jönköpingin välimaastossa valikoitui seuraavaksi varikoksemme. Eikä huono paikka ollutkaan.
Stora Hotellet on suositeltava vaihtoehto (2 hh maksoi 795 kurnua inkl frukost). Siisti hotelli, jossa oli kelpo ravintola. Katsoimme syömisen lomassa Hollanti-Uruguay jalkapallo-ottelun. Naapuripöytään saapasteli kolme suomea puhuvaa miestä, jotka kuuluivat olevan urakkahommissa (maalaus) lähistön voimalassa. Eikä tässä kaikki: yksi oli kotoisin Pudasjärveltä, yksi Sodankylästä ja joukon hiljaisin mies Kempeleestä!


Keskiviikkona oli jäljellä viimeiset 480 km, jotka sujahtivat kuin siivillä ja hups! oltiin Tegelvikshamnissa! Takana liki 7200 km ja 24 päivää.

Torstaiaamuna Viking Gabriella rantautui Katajanokalle ja saavuimme kotimaan kamaralle.

Puolitoista päivää ja liki 1400 kilometriä

Terveiset Kölnistä!
Nousimme sunnuntai-iltana Hesasta laivaan, josta pääsimme Tukholman päässä nopeasti ulos ja matkanteko sai alkaa. Olimme kaikki hieman epäileväisiä Ruotsin läpiajon puuduttavuudesta, mutta katin kontit. E4-tie on loistavassa kunnossa, liikennekulttuuri asiallista, autokuntamme käytös moitteetonta ja ilmakin suht mainio.
Kolmen pysähdyksen (kahvit, lounas ja tankkaus) taktiikalla olimme perillä Puttgardenissa Saksan puolella klo 20.20.
Vätternin eteläpäässä E4 kurvaa ihan rantaviivaa ja onpas siinä ruotsalaisilla komeat maisemat! Eikä hassumman näköistä ole Skoonessakaan. Öresundsbron on tietenkin ihastelemisen arvoinen. Papalla riitti hämmästelemistä siinä, että tie sukeltaa yhtäkkiä meren alle ja tupsahtaa hetken päästä Kööpenhaminassa takaisin ihmisten ilmoille.

Majapaikassamme ei ollut tarjolla minkäänlaista syötävää, joten karautimme kylän keskustaan kreikkalaiseen. Eipä sen jälkeen ihmetellä miksi kreikkalaisilla on rahat loppuneet! Niin valtavat ruoka-annokset, että niillä olisi ruokkinut puoleet helleeneistä viikon ajan! Hyvää oli.
Kuvassa Fehmarnsundbrücke Fehmarnin saarelta Saksan mantereelle.
Tänään tiistaina 15.6. lähdimme klo 8.50 liikkeelle ja annoimme Moonikalle koordinaatit Kölnin hotelliin. Mielikuva oli, että mentäisiin Bremenin sivuitse, mutta Moonikan mielestä meidän pitikin ajaa Hannoverin kautta. Mikäpä siinä. Mahtavia maisemia sielläkin, vaikkei vielä varsinaisesti edes olla maisemointimatkalla. Nyt on vain ajettu.
Ihan HIRVEÄSTI rekkoja! Ja vasenta kaistaa paahtaa autoja ainakin tuhatta. Kyllä sitä kaistaa käyttää ohittamiseen, mutta äkkiä pois alta, vaikkei Volvo niitä hitaimpia olekaan.
Kölnin keskustaan osuttiin yhdellä pienellä harha-askeleella, ehkä pari extrakorttelia ja se oli siinä.
Nyt lähdetään käyskentelemään ja etsimään sopivaa ruokapaikkaa ---- ja ehkä pari Kölschiäkin mennee :)
Säätila on vaihdellut +12 - +21 asteen välillä. Tällä hetkellä aurinko paistaa ja tuulee.

Eli kaikki hyvin so far.