Aamiaisen jälkeen starttasimme Lange Reihelta ja Moonikalle annettiin koordinaatit Puttgardenin satamaan.
Jos joku ei muuten tiedä, kuka tai mikä Moonika on, kerrottakoon, että se on meidän navigaattori tai namiskuukkeli tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan. Moonika sen takia, että valisemallamme naisäänellä on hienoisesti etelä-helsinkiläinen (viro) korostus puheessaan. Yleensä Moonika on ihan rauhallinen ja kertoilee, että "erkanemiskaista tulossa" tai että "käännös vasemmalle tulossa kahtensatan metrin jälgen", mutta kyllä se saattaa hermostuakin. Jos kaikki ei mene niinkuin se on piirrellyt tai suunnitellut, se komentaa tekemään U-käännöksen, jos mahtollista.
Cellessä Markku ajoi vikasuuntaan, ja silloin Moonikalla meni hermot. Se oikein parkaisi, että "KÄÄNNY TAKAISIN, JOS MAHTOLLISTA". Koko autokunta hätkähti moista tunteenpurkausta.
Moonika on nähnyt maat ja mannut niin täällä vanhalla mantereella kuin suuressa lännessäkin ja aina se on tunnollisesti vienyt matkaajat perille.
Moonikan mukaan meillä piti olla 1h45min -ajomatka Puttgardeniin, joten laskeskelimme joutuvamme klo 10.30 lähtevään lauttaan. Kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin Strömsössä. Matelimme hitaammin kuin etana kaupungin halki ja ihmettelimme, että onpas Hampurissa ruuhkaista. Loppujen lopuksi, noin 7 km ja tunnin jonottamisen jälkeen selvisi, että moottoritielle johtavalla rampilla oli kaatunut rekka, jonka nosto-operaatio sotki aamuliikenteen totaalisesti.
Kun siitä selvittiin, tie oli auki ja olimme lauttarannassa klo 10.55. Seuraava yhteys Rödbyhyn oli lähdössä klo 11.15 ja kuin onnenkauppana pääsimme kyytiin.
Tanska ja Etelä-Ruotsi hurahtivat yhden pysähdyksen taktiikalla. Emme olleet varanneet viimeisen yön majapaikkaa etukäteen, vaan päätimme kokeilla onneamme ex tempore. Toki minä olin surffaillut muutamia osoitteita esimerkiksi Jönköpingistä, jonne saakka sitten ajoimmekin.
Illallisen ja muutaman korttipelikierroksen (sököä, ristiseiskaa ja katkoa) jälkeen kutsui yöpuu. Familjen Ericsson's City Hotelissa oli hyvä aamupala, jonka nautittuamme hyppäsimme Volvoon ja kohti Tukholmaa. Yksi tankkaus ja yksi erillinen välipalapysähdys --- ja olimme perillä Stadgårdshamnissa.
Pirtelöllä Södermalmilla ennen laivan lähtöä |
Takaisin kotimaassa keskiviikkona 26.6.2013.
8 kommenttia:
aijaijai, kun ihan mieli lepää ajatuksesta 7km tunnissa..
-Antti
Onhan ihmisen välillä hyvä hiljentää vauhtia..hehehe
PS. Moonika on iiiihaaana! Pitäisköhän hankkia oma ihan vain huvituksen vuoksi..
Minä arvasin, että Moonika-nosto saa Antillakin tunteet pintaan. Onhan heillä neljän viikon tiivis suhde kesältä 2009. Antti muistaa varsin hyvin Moonikan parkaisut, jos vähänkään poikkesi alkuperäisestä agendasta.
Moonika Mooonika Mooonikaa, hyvä ja turvallinen vehje. No niin reissu on pulkassa ja kuulostaakin että matka on mennyt hyvin. Varmaan mielenkiintoinen matka koska matkaseuralaiset ovat kiinnostuneet historiasta. Tärkeintä tietenkin että olette turvallisesti kotona. Se tuo keski-Euroopan liikenne ei muistaakseni ollutb aina niin suoraviivaista kuin esim Kuusamo-Suomussalmi.
Onnea Maritalle!
Onnea Maritalle!
Varmuuden vuoksi tuli kahteen kertaan se tuo sormi on joskus liian nopea (kuten se laulun hirven vasa)
Lähetä kommentti