Karhunkierros

Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti, joka kulkee pääosin Oulangan kansallispuiston alueella. Karhunkierros päättyy aina Rukatunturille, mutta sen aloittaa joko Sallan puolelta Hautajärveltä, jolloin kierroksen mitaksi tulee 82 km tai Kuusamon puolelta Ristikalliolta, jolloin reitille tulee mittaa 72 km.

Markku on kiertänyt Karhunkierroksen kolme kertaa, mutta minulle se oli ollut vain haave. Monen monta kertaa olimme puhuneet, että lohkaistaan muutama päivä kesälomasta ja lähdetään, mutta toteuttamatta se aina jäi … kunnes viime keväänä yhtenä viikonloppuna tilasimme lentoliput Kuusamoon ja päätimme muuttaa aikomuksen todeksi.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näin sanotaan. Ja kun kyseessä on minun etukäteisvalmistelut, jokainen voi olettaa, että mitään ei jätetty sattuman varaan.

Mukaan otettavat vaatteet ja varusteet oli luetteloitu tarkasti. Samoin vaelluspäivien muonat (aamiainen, lounas, illallinen ja välipalat) oli harkittu tarkoin.

Säätila Kuusamossa vaikutti erinomaiselle vaelluksen kannalta. Heinäkuun helteissä rinkka selässä kulkemista olisi voinut luonnehtia eläinrääkkäykseksi!

Lähdimme matkaan maanantaina 13.8.2018 klo 10.15 Sallantien parkkipaikalta, jonne anoppi meidät kyyditsi. Auringonpaiste ja leppoisa +15-17 asteinen ilma oli lupauksia antava.

Lyhyen juomatauon jälkeen rupesi satamaan, mutta onneksi vettä tuli vain harvakseltaan, joten emme menettäneet toivoamme. Ristikalliolle saapuessamme sade lakkasi ja saimme keittää retken ensimmäiset nokipannukahvit loistokelissä.

Matka jatkui. Asetimme lounaspaikkatavoitteeksi Taivalkönkään, jossa testasimme keittoastiamme (ohutpohjainen teräskattila, josta oli poistettu pakeliittikahvat ja korvattu ne rautalankapunoksella). Hyvin toimi ja pinaattipasta onnistui. 

Markulla onnistui myös erinomaisesti nuotion sytyttäminen yhdellä tikulla! Respect.

Taivalköngäs

Taivalkönkäältä lähdimme ravittuina kohti uusia seikkailuja. 

En osaa sanoa, minkä verran matkaa oli taitettu, kun minun kenkä kopsahti johonkin juurakkoon tai kiveen ja siitä lyhyen ilmalennon päätteeksi olin päälläni koillismaalaisessa mättäässä. 

Kyseessä ei ollut muikkusukellus, vaan pidin tanakasti kiinni kaulassani roikkuneesta kamerasta, joten vasen käsi jäi sopivasti alleni ja värttinäluuhan siinä rytäkässä rasahti poikki.

Väitin tietenkin kivenkovaa, että  ei se ole murtunut, mutta tohtori totesi, että poikki mikä poikki. Ei muuta kuin oksankappaleesta tuki ja anopin ensiapupakkauksen sidetarpeilla käsi pakettiin.

Hätähän ei ollut tämännäköinen. Lähtöpisteeseen oli yli 10 km, Oulangan Luontokeskukseen 6-7 km ja niihin molempiin pääsee autolla. Sitten vaan rinkka selkään, tassu pystyyn ja menoksi. 

Noin 1,5 tuntia ennen kuin oletimme olevamme Oulangan Luontokeskuksessa, Markku soitti äitinsä hakemaan meidät terveyskeskukseen.

Sen pituinen (18,5 km) oli minun Karhunkierrokseni, mutta tulipahan tehtyä. Harmitti niin vietävästi. Kaikki suunnittelut ja varustautumiset menivät siinä yhdessä ilmalennossa.

Kuusamon terveyskeskus saa täyden kympin ystävällisestä palvelusta. Lahjoitin ensiapuna käytetyn oksankappaleen tk:n käyttöön.

Olimme varanneet kierrokselle tietenkin myös makkaraa, joten teimme keskiviikkona päiväretken mökille. Samalla piti tietenkin myös keittää nokipannukahvit.

 

Sen verran minua jäi korpeamaan kaatuminen ja käden loukkaantuminen, että ehdotin Markulle Pientä Karhunkierrosta  (12 km) torstaille. Ehdotus hyväksyttiin äänin 2-0.

Tällä kertaa minulle ei pakattu reppua eikä rinkkaa, vaan Markku otti kantaakseen eväät (kahvia, korppuja ja munavoileipiä plus proteiinipatukoita) sekä sen nokipannun.

Pieni Karhunkierros on yhdenlainen sightseeing-kävely. Myllykoski, Kallioportti, Harrisuvanto, Jyrävä, Aallokkokoski. Tosi hienoja näkymiä ja voi sitä Jyrävän jylinää.

Myllykoski

Jyrävä

Aallokkokoski

Tällaista elämä on. Vaikka kuinka suunnittelee ja valmistautuu, niin aina tulee yllätyksiä, joita ei voi välttää edes kello kaulassa.

Gerne - hieman ironinen otsikko

Päätin tulomatkalla, että yhden blogitekstin otsikko on Gerne, vaikkakin se tuntuu juuri tällä hetkellä tragikoomiselta. 

Baijerissa ja Itävallassa etenkin palveluammateissa olevilla ihmisillä on tapana vastata pyyntöön GERRRRRRRNE, siis niin että ärrä pärisee kurkunpään tietämillä pitkään ja hartaasti. 

Saavuimme viime kesänä pitkän ajomatkan jälkeen Seefeldin majapaikkaamme, jossa Markku pyysi tarjoilijalta oluen. GERRRRRRNE. Sitten hän pyysi jotakin muuta ja aina pärisi GERRRRRRNE. Olimme kuolla nauruun, koska sillä hetkellä koko päivän ajon jälkeen olimme rättiväsyneitä. Siinä tilanteessa ei tarvitse olla kummoinenkaan juttu, niin pissat on housussa.

Ja niinhän siinä kävi, että GERRRRRRNEä rupesi kuulumaan Lufthansan lennolla Müncheniin. Suupieliä nyki, koska viimekesäinen hepulikohtaus palautui mieleen niin elävästi. Samalla päätin, että yksi otsikko sisältää GERNEn.

Tuxin hiihtoloman ensimmäiset kaksi päivää sujuivat kommelluksitta. Gerne. Maanantaina oli aurinkoista ja ylärinteet olivat hyvässä kunnossa. Gerne. Matalammalla lumi sohjoontui ja aamulla lumisena olleissa kylärinteissä näkyi ruohikko.

Maanantain aamunäkymä hotellihuoneen ikkunasta näytti tältä:

Wälivesitauolla keli oli aurinkoinen:

Iltapäivällä kylätasolla oli jo sitten laidunmaat näkösällä. Kuvassa Markun oranssit sukset ja minun uudenkarheet Atomicit kabiinin kyljessä matkalla yläilmoihin.

Tiistaiaamuna majapaikan ikkunasta avautui harmaampi maisema. Säätiedotus lupasi reipasta lumisadetta ja kyllä sitä tulikin. Varmasti joku 25-30cm, mutta onneksi se oli kevyttä höttöä, jossa minäkin mennä viiletin koko päivän kuulemma niin, että lumi pöllysi.

Minulla on nyt niin hyvät sukset, että laskeminen on vaivatonta ja pupu menee pöksyyn vain korvien välin takia.

Tiistaipäivän päätteeksi sattui matkan traaginen osuus. Liukastuin märällä - ei lumisella eikä jäisellä - puulattialla ja sääriluu rapsahti poikki.

Tiesin heti, että nyt kävi pahasti. Uskomaton paine ja kipu sääressä. Käskin Markun vetämään laskettelumonon pois jalasta (varren lukot olivat vain sen verran kiinni, että monoilla pystyi kävelemään), jonka jälkeen jalkaterän sain suoraan. Kipu hellitti heti vähäsen.

Minut vietiin ambulanssilla Mayrhofeniin SportClinic Zillertaliin tutkittavaksi ja parin tunnin kuluttua olin jo leikkauspöydällä. Vajaan neljän tunnin kuluttua tapahtumasta heräsin klinikalla ja kuulin, että minulle on tehty salpaydinnaulaus, jossa sääriluuhun on ujutettu 345 mm/9mm naula polvesta nilkkaan.

Tämä vaihtoehto on paras keino, jos se on mahdollista tehdä. Minulla se onnistui ja olen äärimmäisen tyytyväinen.

Näkymä klinikan huoneen ikkunasta:

Viivyin reilun vuorokauden klinikalla, jossa oli exklusiivinen palvelu. Käyn siellä vielä ennen kotiinpaluuta tarkastuksessa, vaikka olenkin jo saanut "Fit to fly" -todistuksen.

Tässä kohtaa korostan vielä sitä, että matkavakuutus on aina oltava! Eurooppalainen lähetti heti samantien klinikalle maksusitoumuksen, rupesi järjestelemään paluulennolle tilavaa paikkaa, kehotti ottamaan taksin Lanersbachista Müncheniin ja opasti kääntymään välittömästi Pohjola Sairaalan puoleen jatkohoidon varmistamiseksi.

Kaikki on käynyt kuin tanssi paitsi, että tällä koivella ei tanssita.

Keskiviikkona muu seurue oli Hintertuxin jäätiköllä, jossa oli ollut lentokeli. Mielikuvissani olin siellä mukana ja päätin, että ensi vuonna tulen uudelleen Tuxiin tapahtuneesta huolimatta. Tämä on mukava pieni kylä, jossa on mukavia rinteitä lähietäisyyllä.

Alkuviikosta puhuimme, että teemme viraabeli-läskikasan ja julkaisemme kuvan somessa, mutta se jäi eikä minusta ainakaan ole nyt läskikasailuhommiin. Team Läskikasan legendaarisia edesottamuksia on kerrottu uusille tuttavuuksille ja myös omia muistoja on virkistetty.

Torstaina oli sadepäivä ja kuulosti vähän siltä, että hyvin harva oli lähtenyt kastelemaan vaatteitaan rinteisiin. Markku tuli hakemaan minut pois klinikalta, kävimme apteekissa ja muutimme jalkapuolelle kätevämpään huoneeseen Hotel Jägerissä.

Uudesta hotellihuoneesta näkyy tällainen maisema, joka oli kuvanottohetkellä pilvinen, mutta kirjoitushetkellä aurinko paistaa ja olen kuulevinani avoimesta ikkunasta räystäiden tippumista.

Sain klinikalta tällaiset kätevät kylmävesipussit, joihin laitetaan jääpaloja ja kylmää vettä. Toimivat hyvin turvonneen jalan hoidossa.

Samoin alemmassa kuvassa olevat kepakot ovat elintärkeät kaverit vähintään seuraavat 6 viikkoa.

You Travelin kohdeopas Jenni on ollut suurenmoinen apu ja kaikin puolin muutenkin riemastuttavan reipas nainen. Kiitos!

Näihin tunnelmiin päätän tämän kirjoittelun.