Markku on kiertänyt Karhunkierroksen kolme kertaa, mutta minulle se oli ollut vain haave. Monen monta kertaa olimme puhuneet, että lohkaistaan muutama päivä kesälomasta ja lähdetään, mutta toteuttamatta se aina jäi … kunnes viime keväänä yhtenä viikonloppuna tilasimme lentoliput Kuusamoon ja päätimme muuttaa aikomuksen todeksi.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näin sanotaan. Ja kun kyseessä on minun etukäteisvalmistelut, jokainen voi olettaa, että mitään ei jätetty sattuman varaan.
Mukaan otettavat vaatteet ja varusteet oli luetteloitu tarkasti. Samoin vaelluspäivien muonat (aamiainen, lounas, illallinen ja välipalat) oli harkittu tarkoin.
Säätila Kuusamossa vaikutti erinomaiselle vaelluksen kannalta. Heinäkuun helteissä rinkka selässä kulkemista olisi voinut luonnehtia eläinrääkkäykseksi!
Lähdimme matkaan maanantaina 13.8.2018 klo 10.15 Sallantien parkkipaikalta, jonne anoppi meidät kyyditsi. Auringonpaiste ja leppoisa +15-17 asteinen ilma oli lupauksia antava.
Lyhyen juomatauon jälkeen rupesi satamaan, mutta onneksi vettä tuli vain harvakseltaan, joten emme menettäneet toivoamme. Ristikalliolle saapuessamme sade lakkasi ja saimme keittää retken ensimmäiset nokipannukahvit loistokelissä.
Matka jatkui. Asetimme lounaspaikkatavoitteeksi Taivalkönkään, jossa testasimme keittoastiamme (ohutpohjainen teräskattila, josta oli poistettu pakeliittikahvat ja korvattu ne rautalankapunoksella). Hyvin toimi ja pinaattipasta onnistui.
Markulla onnistui myös erinomaisesti nuotion sytyttäminen yhdellä tikulla! Respect.
 |
| Taivalköngäs |
Taivalkönkäältä lähdimme ravittuina kohti uusia seikkailuja.
En osaa sanoa, minkä verran matkaa oli taitettu, kun minun kenkä kopsahti johonkin juurakkoon tai kiveen ja siitä lyhyen ilmalennon päätteeksi olin päälläni koillismaalaisessa mättäässä.
Kyseessä ei ollut muikkusukellus, vaan pidin tanakasti kiinni kaulassani roikkuneesta kamerasta, joten vasen käsi jäi sopivasti alleni ja värttinäluuhan siinä rytäkässä rasahti poikki.
Väitin tietenkin kivenkovaa, että ei se ole murtunut, mutta tohtori totesi, että poikki mikä poikki. Ei muuta kuin oksankappaleesta tuki ja anopin ensiapupakkauksen sidetarpeilla käsi pakettiin.
Hätähän ei ollut tämännäköinen. Lähtöpisteeseen oli yli 10 km, Oulangan Luontokeskukseen 6-7 km ja niihin molempiin pääsee autolla. Sitten vaan rinkka selkään, tassu pystyyn ja menoksi.
Noin 1,5 tuntia ennen kuin oletimme olevamme Oulangan Luontokeskuksessa, Markku soitti äitinsä hakemaan meidät terveyskeskukseen.
Sen pituinen (18,5 km) oli minun Karhunkierrokseni, mutta tulipahan tehtyä. Harmitti niin vietävästi. Kaikki suunnittelut ja varustautumiset menivät siinä yhdessä ilmalennossa.
Kuusamon terveyskeskus saa täyden kympin ystävällisestä palvelusta. Lahjoitin ensiapuna käytetyn oksankappaleen tk:n käyttöön.
Olimme varanneet kierrokselle tietenkin myös makkaraa, joten teimme keskiviikkona päiväretken mökille. Samalla piti tietenkin myös keittää nokipannukahvit.
Sen verran minua jäi korpeamaan kaatuminen ja käden loukkaantuminen, että ehdotin Markulle Pientä Karhunkierrosta (12 km) torstaille. Ehdotus hyväksyttiin äänin 2-0.
Tällä kertaa minulle ei pakattu reppua eikä rinkkaa, vaan Markku otti kantaakseen eväät (kahvia, korppuja ja munavoileipiä plus proteiinipatukoita) sekä sen nokipannun.
Pieni Karhunkierros on yhdenlainen sightseeing-kävely. Myllykoski, Kallioportti, Harrisuvanto, Jyrävä, Aallokkokoski. Tosi hienoja näkymiä ja voi sitä Jyrävän jylinää.
 |
| Myllykoski |
 |
| Jyrävä |
 |
| Aallokkokoski |
Tällaista elämä on. Vaikka kuinka suunnittelee ja valmistautuu, niin aina tulee yllätyksiä, joita ei voi välttää edes kello kaulassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti