Voittajalle kävi (Berliinin) munkki

Joulukuun alun matka vei meidät Saksan jykevään pääkaupunkiin Berliiniin. Matkaseurana meillä oli Markun äiti Ella, joka totesi jossakin vaiheessa viikkoa, että toinen viikko kävisi jo kunnon päälle. Toimme mummin pois vierailta mailta, ettei ylikunto yllätä!

Berliini on helppo kaupunki monestakin syystä. Se on lähellä Suomea, vain parin tunnin lennon päässä. Tegelin lentokenttä tosin on ihan hanurista. Toivottavasti saavat joskus sen Willy Brandtin nimeä kantavan suurkentän avattua. 

Toiseksi Berliinissä on paljon nähtävää, vaikka kävisi usein. Siellä on myös helppo liikkua, U-Bahnilla, entisen Itä-Berliinin puolella ratikalla ja länsipuolella busseilla, S-Bahnista puhumattakaan.

Ruokakin on edelleen edullista ja tarjonta on monipuolista. Kolmen hengen illallinen viineineen hyvässä ravintolassa maksoi keskimäärin 80 euroa. Suomessa tuolla hinnalla saa puhutella tarjoilijaa.

Tämänkertaisen arvuuttelukisan palkinnonjako tapahtui niin, että kirjoitin kommentoijien nimet lappusille, jotka laitoin Markun Andechsin luostarista ostettuun huopahattuun. Katsoin hatusta poispäin ja kaivoin toisella kädellä lapun, jossa luki Aili Inkeli!

Onnea voittajalle, joka olikin onnellinen kuullessaan lopputuloksesta. Posti kuljetti pienen paketin ykkösluokassa Kempeleeseen. Sielläpä nyt Aili Inkeli opiskelee faktoja Berliinistä.

Kiitos kaikille muillekin mukana olleille. Se lämmittää aina mieltä, kun huomaa, että tarinoita on luettu.

Pakkaamme menomonot seuraavan kerran tammikuun lopussa, joten palaamme silloin asiaan uuden arvuuttelun kanssa.

Berliinissä riittää nähtävää

Parin viimeisen Berliinin päivien ohjelmaa piti oikein miettiä. Turistirysäkohteita riittää, mutta jaksaako niihin kaikkiin rynnätä, se on eri asia. Markku oli torstaista lähtien konferenssissa, joten minulla jäi aikaa anopin kanssa surffailuun siellä sun täällä. 

Nivelien liikkuvuuden ja muutenkin yleisen kunnon ylläpitämiseksi kävelimme vähintäänkin maileittain. Viimeisenä päivänä anoppi tosin totesi, että kahden viikon lomalla loppuisi kunto!

Toiseksi viimeisenä päivänä kävimme East Side Galleryssä katsomassa kuuluisa Breshnevin ja Honeckerin pussailukuva. Spree-joen rantaan on jätetty reilun kilometrin verran vanhaa muuria pystyyn, josta on muodostunut kuvataiteiljoiden pyhiinvaelluspaikka.

Sunnuntain ohjelmaksi muodostui U-bahn matka Olympiastadionille, joka toimi 1936 Berliinin olympialaisten näyttämönä. Tänä päivänä se on tietenkin myös Hertha Berliinin kotiareena, mutta on siellä kisailtu monta muutakin kertaa, mm. esimerkiksi yleisurheilun MM-kisoissa. 

Viimeisen kuvan kello on tulla tupsahtanut kellotornista maahan vuonna 1947 jonkun räjähdyksen (explosion) takia. Kai se sota oli siihen mennessä loppunut, mutta niin vain oli kello pudonnut maahan. Nykyisessä kellotornissa on uusi kello, ettei tätä tarvitse soitella.

Kirkkokierros, josta ei tullutkaan kirkkokierrosta

Perjantaiaamuna Markku lähti aikaisin konferenssipaikalle ja me jäimme mummin kanssa vielä makoilemaan kämpille. Normaaliin aamiaisaikaan (klo 10.15) olimme kuitenkin jo naamat kammattuna laskeutumassa hissittömän talomme 87 rappusta kadulle. Tarkoituksena oli aamiaistaa samassa korttelissa sijaitsevassa Exquisassa. Ja niin teimmekin eikä se ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Tähän mennessä halvin aamiainen ja kooltaan suurin. 

Tälle päivälle sattui sadekeli, mutta onneksi se ei ollut kaatosade, vaan pikemminkin alhaalla leijunut sumu tuli ohuena vaippana maahan. 

Ajoimme U2:lla Klosterstrasselle tarkoituksena käydä Nikolai Viertelissä Nikolai Kirchessä, mutta sinnepä olikin pääsymaksu, joten tyydyimme töllistelemään kirkkosaliin lasisen oven läpi.

Seuraavaksi olisi ollut kulkureitillä Berliner Dom, joka yllätys yllätys pommitettiin II maailmansodan melskeissä tuhannen kappaleiksi, mutta on sittemmin restauroitu entiseen kukoistukseensa. Ei me silti menty tuomiokirkkoon, koska se teki kuitenkin sopimattoman lenkin matkasuunnitelmaan. Se jäi vaikkapa huomiselle päivälle.

Tallustelimme kohti Gendarmenmarktia, jonka joulumarkkinoita kutsutaan Berliinin kauneimmiksi joulumarkkinoiksi mm. ympärillä olevien rakennusten takia. Siinä on mm. Französischer Dom ja Konzerthaus. Ranskalaiseen tuomiokirkkoon päästäkseen olisi pitänyt kiertää jonnekin toiselle puolelle, joten niin jäi sekin herranhuone katselmoitamatta.

Aikamme Gendarmenmarktilla kierreltyämme hyppäsimme taas U2:een ja ajoimme Wittenbergplatzille ja ryhdyimme shoppailemaan KaDeWella. Heti ulko-oven vieressä kello-osastolla oli tarjolla mm. 8700 euron hintainen miesten Tag Heuer -kello. Harmi, että Markku ehti juuri uusia kellonsa, olisin muuten ostanut hänelle uuden aikaraudan 😉. 

Minulta oli tilattu tuliaisena Deutschlands bester Bäcker -niminen kirja, jonka ostin plus jotakin tähän blogiin liittyvää myös.

Lopuksi hurvittelimme KaDeWen 7.kerroksen ravintolassa.

Reippahasti käypi askeleet

Torstaiaamu alkoi aamiaisella Raja Joosepissa Brunnenstrassella. Kysyin tarjoilijaneitokaiselta, että miksi kuppilalla/hostellilla on suomalainen nimi. On kuulemma vain sattumaa, että se on saanut nimekseen sen mikä se on. Vastaus kelpasi minulle. Raja Jooseppi on siis myös hostelli. Ulkoisesti se ei ollut mikään luksuspaikka, mutta aamiainen oli maittava ja berliiniläiseen tapaan edullinen. 

Seuraavaksi ajoimme U8:lla Alexanderplatzille töllistelemään joulumarkkinoita. Edellisen päivän markkinoihin verrattuna siellä oli erikoisuutena luistinrata, jota emme kokeilleet. Muuten sama kaava: glühweinia, makkaraa, makeisia, keksejä ja kaiken maailman tilpehööriä.

Sää näytti maajalasta siltä, että Fernsehturmistakin olisi mainiot näkymät ympäri Berliiniä, mutta kun pääsimme yli 200 metrin korkeuteen, näkyväisyys olikin sumuinen. Tulipa silti käytyä taas kerran sielläkin.

Ja matka jatkui. Nyt siirryimme yhden pysäkin välin Potsdamer Platzille, jossa anopin piti paikantaa mahdollinen ensi kevään kielikurssipaikka. No, löytyihän se osoite, mutta kilometrin kävelyn jälkeen. Mendelssohn-Bartholomey Parkin U-asema oli puolet lähempänä kuin Potsdamer Platz, mutta eihän liikunta pahaa tee, varsinkaan kun saa punaiset posket kaupan päälle.

Lyhyen kahvitauon jälkeen kävelimme Brandenburgin portille ja sieltä edelleen pitkin Strasse des 17. Junia Siegessäulelle. Matkaa kertyi taatusti 2,5 kilometriä ja posket punoittivat entisestään. Nokkeluutemme pelasti meidät ja hyppäsimme bussiin Siegessäulen kupeella ja kotiuduimme Zoologischer Gartenin kautta kotiin. Päikkärit olivat kova sana!!!

Nyt seurue on valmis illalliselle, joka on tarkoitus nauttia Hackescher Marktilla. Bis morgen!

Joulumarkkinasurffailu Berliinissä aloitettu

Aloitimme lomasemme ensimmäisen päivän myöhäisellä aamiaisella Anna Blumessa, joka oli meille Markun kanssa tuttu jo toissakesäiseltä matkaltamme. Valitettavasti lumouduin kolmikerroksisesta herkkulautasesta niin paljon, etten tajunnut edes kuvata sitä. Kinkkua, salamia, kalkkunaleikettä, monenlaisia juustoja, graavilohta, salaatteja, hedelmiä ja ties mitä oli tarjolla. Onneksi sentään kahvikuppi ja leipäkori ikuistuivat kuviksi.

Berliinissä oli tänään hieman kolea ja pilvinen sää, mutta me lähdimme sitä uhmaten kohti Bornholmerstrassea, jossa Berliinin muuri ylitettiin ensimmäisenä 9.11.1989. Alue ei ole sinänsä mitenkään vetovoimainen, mutta historian havinaa silti. 

Ostimme viiden päivän lipun julkisiin kulkuvälineisiin, ja niinpä "ajaa hurrootettiin" jo tänään edes takaisin U-bahnilla (U2), S-junalla (S8 ja S9) ja vielä bussillakin (M45). 

Bornholmer Strasselta otimme suuntiman kohti Charlottenburgin linnaa, josta päätimme aloittaa joulumarkkinoiden koluamisen. Siitä tulikin turha reissu. Olimme siellä jo klo 13.30 ja markkinat avautuvat vasta klo 15! No höh, kävimme silti nauttimassa ekat glühweinit läheisessä Brauhaus Lemkessä ja lähdimme kohti Kaiser Wilhelms Gedächtnis Kircheä, jonka luona anoppi sanoi olevan myös yhdet Berliinin yli 50 joulumarkkinoista. Ja sieltähän ne löytyivät. Käytiin toki kirkossakin sisällä.

Ja taas joimme glühweinia ja Markku söi bratwurstia:

Nyt otamme ettoset ennen iltaruokaa.