Ranskan Rivieran tuliainen arvottu

Lomanen Ranskan Rivieralla on jo historiaa.
Ennen matkalle lähtöä julkaistun perinteisen kommentointikisan armonaika päättyi viime viikonloppuna.
Markun vihreä huopahattu oli taas merkittävässä roolissa, kun varsin laadukkaan tuliaispalkinnon voittajaa arvottiin.

Markku ei toiminut Rouva Fortunana, vaan Herra Onnenpoikana ja veti hatusta Matun nimen!!! Kusti polkee Kalajokilaakson pikapuoliin.

Kiitän kaikkia kommentoijia ja henkisesti menossa mukana olleita. Suurkiitos jokaisesta kommentista. Minusta on tosi ihana, kun joku lukee omia sattumuksia ja kuulumisia.

Arvonnan palkintona oli tällä kertaa Nice (Nizza) -aiheinen pyöreä käsipyyhe, joka kuvituksensa (oliiviöljy) puolesta toimii esimerkiksi keittiöpyyhkeenä

 

 

 

 

La Villa Nice Victor Hugo

Kirjoitan poikkeuksellisesti hotellista, jossa majoituin synttärilomaseni aikana Nizzassa Côte d'Azurilla.
Varasin majoituksen www.booking.com kautta niin kuin aika usein teen. Määrittelin vähimmäistähtitason sekä edellytin aamiaista ja wifi-yhteyttä.
Aamiaisedellytys sen takia, että en löytänyt mistään eepoksesta tarinaa siitä, että Nizzassa olisi esimerkiksi berliiniläistä tapaa saada aamiaista kaikista kulmakunnan kuppiloista ja jopa iltapäivään asti.

Valitsin Hotelli La Villa Nice Victor Hugon, joka sijaitsee neljän korttelin päässä Promenade des Anglaisilta ja liki saman matkan päässä Place Massénalta eli ihan pelipaikoilla. Booking.comin sivuilla joku suomalainen mieshenkilö oli antanut hotellista myönteistä palautetta, joka sekin osaltaan puolsi ratkaisuani.
Likietuinen sijainti on mainio myös sen kannalta, ettei tarvitse ottaa taksia lentokentältä, vaan nousta bussiin ja jäädä Congrés/Promenade -pysäkillä pois ja kävellä perille. Sama toimii myös toiseen suuntaan. Hintaa lystille tulee kuusi (6) euroa (2013) per suunta.

Hotellirakennus taitaa edustaa belle epoque -tyyliä, jota Nizzassa on viljelty laajalti

Hotelli on käsittääkeni yksityisomistuksessa ja omistajilla on Reimsin lähellä viinitila, joka tuottaa Ployez-Jacquemart -shamppanjaa, jota saa ostaa hotellin baarista vaikkapa kotiin vietäväksi tai vain lasikaupalla paikan päällä maisteltavaksi. Hinta ei ollut kova, mutten silti lähtenyt raahaamaan pulloa matka-askissa - muutenhan en olisi sitä saanutkaan turvatarkastuksesta läpi.

Huoneeni oli rakennuksen kuudennessa (6.) kerroksessa, jonne kertyi kaikkiaan 132 porrasta. Käytin hissiä vain kahdesti: tuloiltana ja lähtöpäivänä matkalaukun kanssa, muulloin kävelin rappuset reippaasti puuskuttaen ylös ja alas.
Huone oli siisti ja rauhallinen, vaikka ikkuna antoi vilkkaalle Boulevard Victor Hugolle.

Pesutilatkin olivat riittävänkokoiset. Ainoan miinuksen annan WC-istuimen lorinasta. Jos en painanut huuhtelunappia riittävän kauan, vesi jäi lorisemaan ikiajoiksi. Lorinan lopettamiseksi pitikin sitten tehdä töitä. Kolmantena päivänä jo hallitsin homman.

Hotellin aamiainen tarjoiltiin pohjakerrokseen sisustetussa, tosi viehättävässä tilassa. Vaihtoehtoina oli pieni petit-déjeuner (6 e) tai Le petit-déjeuner buffet (12 e), joista ensimmäiseen kuului vain kuuma juoma (kahvi, tee tai kaakao), lasillinen mehua ja kaksi pientä croissanttia.
Puhvetti tarkoitti koko pöydän antimien hyödyntämistä: kahvia/teetä, mehua, leipää, croissantteja, keitettyjä kananmunia (piti itse keittää laitteessa!), juustoja, kinkkuja, hedelmiä ja jugurttia. Taisi siinä olla vielä kakunpalasiakin, mutta ei tietenkään viipalettakaan tomaattia tai kurkkua tai salaattia. Maassa maan tavalla.

Hotellin henkilökunta oli hyvin ystävällistä ja mikä parasta, he puhuivat kaikki tosi hyvää englantia.

Suosittelen kaikille Nizzan kävijöille Hotel La Villa Nice Victor Hugota. Hotellin osoite on 19 Boulevard Victor Hugo, 06000 Nice.

Vanhan kaupungin kierros ja se on siinä

Jätin Nizzan loman viimeiseksi päiväksi tutustumisen vanhaan kaupunkiin (Vieux Nice), joka on muiden vanhojen kaupunkien (Tukholma, Tallinna, Praha, Lyypekki) tapaan kapeakatuinen ja sokkeloinen osittainen turistirysä. Kaikki aukiot on nakitettu täyteen katukuppiloita ja matkamuistomyymälöitä.

Suunnistin ensin Cours Saleyalle, jonka keskellä on kukka-, hedelmä ja vihannestori. Varsinaista värien yltäkylläisyyttä. Ostosten lomassa voi lepuuttaa jalkojaan torin reunaman ravintoloissa, jos siltä tuntuu. Minusta ei tuntunut, sillä olinhan ollut liikenteessä vasta puolisen tuntia.

mausteita

erilaisia suoloja

saippuoita

Kun saavuin Nizzan katedraalin (Cathédrale Sainte-Réparate) aukiolle huomasin, että katukahvilan listalla oli pissaladièreä, joten minulla olikin yllättären nälkä.
Tämä pissaladière ei ollut ihan sitä, mitä luulen sen olevan, sillä sipulipiiraasta puuttui oliivit ja anjovis. Annan silti arvosanan kohtalainen.

Pissaladièren ulkonäkö ei ole välttämättä kaikista houkuttelevin

Kuten aluksi totesin Nizzan vanha kaupunki ei poikennut muiden kaupunkien vanhoista kaupungeista, mutta ymmärrän toki, että se on hieno valttikortti muuten kaavamaisen rakentamisen rinnalla. Meillä Helsingissä puuttuu juuri tuo ässä hihasta.
Suunnitelmissani oli ajella ratikalla, mutta kun huomasin seuraavan kohteeni olevan parin korttelin päässä, luovuin julkisen liikenteen käytöstä siltä osin ja keräsin pisteitä urheilusuoritusplakkariin. Siis kävelin.

Tämä kuutiopää on nimeltään Tête Carrée, jonka sisällä sijaitsee paikallisen kirjaston hallinto. Kuution kanssa samalla alueella on myös Nizzan nykytaiteen museo MAMAC. Kiersin museot ja kirkot ulkopuolelta.

Ennen varsinaista pizzalounasta Rue Massénalla kameran silmään tarttuivat vielä Place Massénan tankojen päässä polvillaan olevat patsaat.

Nizzan linnakukkula ja satamanseutu

Nizzassa on yllättävän paljon näkemistä ja jos ei halua laukata pää kolmantena jalkana edestakaisin ja paita märkänä, on hyvä suunnitella väljä päiväohjelma ja edetä sen mukaan. Kaikkea ei ehdi kuitenkaan näkemään ja kokemaan.
Minä suunnistin lauantaina ennen puoltapäivää kohti Linnakukkulaa (Colline du Château), josta on aivan upeat näkymät eri puolille Nizzan rantoja.

Alunperinhän Nizzan ovat perustaneet kreikkalaiset (Nikaia), sitten tulivat roomalaiset. Provencen kreivit ovat kuulemma rakennuttaneet linnan, jonka Savoijin hallitsijasuku valtasi. 1800-luvun alussa Nizza kuului Sardinian kuningaskuntaan ja 1860 se liitettiin Ranskaan. Että semmoinen historiapläjäys.

Minäkään en olisi halunnut kulkea paita hiestä märkänä, mutta minkäs teet, kun soijaa pukkaa. Edellisöisestä ukkosesta huolimatta tai uudesta uhkaavasta rajuilmasta johtuen lämpömittari näytti +25C ja taivas oli meren päällä pilvetön, sen sijaan Alpeilla päin oli tummanpuhuvia pilviä. Linnakukkulalle kiivetessä vesipullo ja nenäliina olivat kivoja kavereita, mutta silti keitteli vankasti.
Istuin hetkisen sypressien varjossa ennen kuin lähdin laskeutumaan alas Nizzan sataman puolelle. Aluetta on kuvattu pittoreskiksi, mutta ei se minusta niin kummoinen ollut. Onhan talot satama-altaan reunoilla värikkäitä, mutta siinäpä se onkin.

Lounaspaikaksi olin päättänyt etsiä Chez Pipo -nimisen legendaarisen socca-ravintolan. Esitteissä sanottiin, että sinne on pitkät jonot, mutta kannattaa silti odottaa. Jonoa ei ollut, mutta soccaa sai odottaa ehkä 15-20 minuuttia. Ei suinkaan kuivin suin tai ilman mitään suupalaa.

Tapenadea ja paahdettuja patonginpalasia soccaa odotellessa - nam

Socca on nizzalaisten välipala (snack), joka valmistetaan kikherneistä (-jauhoista), oliiviöljystä ja vedestä. Socca on pannukakun oloinen ohut lätty, jossa on ihanan rapea kuori. Se oli oikeasti suussasulavaa ja oikein hyvä välipala.

Istuessani Chez Pipon kadunvarsiterassilla panin merkille ranskalaisen tavan pysäköidä. Ei onnistu Suomessa tai voi onnistuakin, mutta sakot saa varmasti. Kuvassa olevan Rellun edessä on Smart tai joku muu koppero, joka on myös parkkeerattu suojatielle. Täällä saa muutenkin olla varuillaan esimerkiksi liikennevaloissa. Vaikka jalankulkijalle palaa vihreä valo, siihen ei kannata luottaa. Joku jean-baptiste voi ajaa sata lasissa rellullaan päin punaisia ja painaa äänimerkkiä mennessään.

Kiinnitin huomioni siinä terassilla istuessani vastapäisen rakennuksen punaiseen katutasoon. Siinähän lukee, että Jouni. Lähtiessäni kävin tirkistelemässä ikkunoista sisään, että onkohan tämä se miksi sitä luulen: suomalaisen (lue: kuusamolaisen) Jouni Törmäsen entinen ravintola.
Ikkunoissa oli paksut punaiset verhot, ikkunalaudoilla muutamia kellastuneita ravintolaoppaita ja iso shamppanjapullo. Ikkunaan oli teipattu joogakurssimainos. Jäljistä päätellen oli tullut avopäinen lähtö.

Tsekkasin asian netistä ja kuinka ollakaan, Jouni Törmäsen menestyksekkäästi luotsaama Atelier du Gout on sijainnut juuri tuossa paikassa. Sittemminhän hän perusti Nizzaan myös toisen ravintolan, joka ei ollutkaan suksee ja menestystarina päättyi siihen. Nyttemmin taitaa enimmäkseen joogata.

Promenade des Anglais

Ensimmäisen kokonaisen Nizzan päivän ohjelmassa oli Baie des Angesin (suom. Enkelten lahti) rantaa myötäilevän rantabulevardin eli Promenade des Anglaisin kävely päästä päähän edestakaisin.
Mittaa kyseisellä rantakadulla on reilu 7 kilometriä.

Promenade des Anglais lentokentän suuntaan

... ja tämä kuva lentokentältä päin kohti keskustaa

Haistelin hotellihuoneen ikkunasta ulkoilmaa ja totesin,että aika lämmintä on. Haistelu ja asian todentaminen olivat eri asia. Joku apteekin mittari näytti kelpolukemat: +24C. Onneksi pukeuduin niin, että saatoin sitoa ylimääräiseksi osoittautuneen hupparin vyötärölle ja sitten menoksi.
Lahdenpohjukkaan kävi mitä melkoisin tuuli, joten menomatkani lentokentän suuntaan sujui varsin helposti. Paluumatkalla sai ottaa reilun etukenon vastatuuleen!

Rantabulevardi tai tuttavallisemmin Prom kuhisee turisteja, hölkkääjiä, rullaluistelijoita ja ties ketä. Uimarannat ovat pyöreiden kivien peittämiä ja osa niistä on yksityisiä, joille päästäkseen on maksettava pääsymaksu. Tänäänkin rannoilla oli auringonpalvojia ja jopa uimareita, vaikka meri velloi tosi voimakkaasti.

Jean-Michel Wilmotten suunnittelemia sinisiä tuoleja, joilta voi ihailla sinisenä välkehtivää Välimerta

Promin varrella on belle epoque-arkkitehtuuria edustava palatsihotelli Negresco, johon minun farkuissa ja tennareissa tuskin olisi ollut asiaa.

Olin ollut jo pari tuntia liikkeellä, mukanani vain ½ litran pullon vettä. Nälkä kurni suolissa, janotti ja olihan se vähän vessahätäkin. Kurvasin Nizzan vanhaan kaupunkiin menemättä kuitenkaan ihan ytimeen saakka, koska vanhan kaupungin vuoro on vasta sunnuntaina. Rekisteröin hetikohta kadunvarressa Le Frog -nimisen ravintolan, mutten mennyt sisään, koska sen nimi viittaa sammakkoon! Ajattelin, ettenhän minä sammakoita syö.
Tein pienen lämmittelykierroksen ja löysin kuin löysinkin itseni lounaalta juuri siitä Le Frogista! Enkä syönyt sammakonreisiä tai muuta eksoottista, vaan Nizzan salaattia (Salade Nicoise).

Salaattia, oliiveja, artisokkaa, tomaattia, purjoa, retiisiä, keitettyä kananmunaa, tonnikalaa ja anjovista

Vielä ennen pientä lepotaukoa kävelin Poste Thiersiin ostamaan postimerkkejä! Olin kai niin eksyneen näköinen siellä postisalissa, että Monsieur Postivirkailija tuli kysymään, että voiko hän auttaa. Ja puhui englantia! Minä sen sijaan söpötin tarvitsemani postimerkkimäärät ranskaksi (olin opetellut "douze timbres pour la Finlande, s.v.p.) - tädää!
Punatiilinen postirakennus on Nizzassa harvinaisuus, josta syystä on luultu, että se olisi tarkoitettu Lilleen. Mene ja tiedä.
Nyt rupean kirjoittamaan niitä kortteja.

Perillä Côte d'Azurilla

Syntymäpäiväni iltana saavuin perille lämpimään Côte d'Azurin pääkaupunkiin Nizzaan.
Nousin lentoasemalla kaupungin keskustaan menevään bussiin, joka oli täynnä kuin Turusen pyssy. Olin lukenut etukäteen, että bussilla 98 matka kestää noin puoli tuntia, mutta mielestäni olimmekin Congrés/Promenade -pysäkillä nopeammin.
Kävelin neljä korttelia Rue du Congrés -katua Boulevard Victor Hugolle ja olin perillä. Ilman sakkokierroksia tai edes kartan tutkimista (olin maalannut karttaan reittini!).

Hotellini, josta kerron matkan päätteeksi enemmän, on ihan pelipaikoilla ja on tosi viihtyisä. Henkilökunta on hyvin ystävällistä ja kaikki puhuvat loistavaa englantia, joka ei ole kaikille ranskalaisille  tyypillistä.

Perjantai valkeni puolipilvisenä, mutta edelleen hyvin lämpimänä. Ihmiset kulkevat paitahihasillaan ja shortseissa. Oikein sopiva keli kaupunkiin, jossa parhaita ajanvietteitä ovat oleilu ja kuljeskelu.
Minun ohjelmassa on tänään Promenade des Anglais -kävely. Rantabulevardi on kuulemma seitsemän (7) kilometriä pitkä, joten jos käyskentelen sen jokseenkin päästä päähän, saan oikein oivan treenin.

Hotellihuoneen ikkunasta avautuu tällainen näkymä

L'Église Réformée de Nice -kirkko hotellin kulman takana

Synttäripäivän kunniaksi nautittu yömyssy