Loma Toscanassa numero diciannove: vacanza in poche parole

On yhteenvedon aika.

Loma Toscanassa oli yhteinen haaveemme jo vuosikausia, mutta lopullisesti asian ratkaisi Markku, joka halusi juhlistaa 50-vuotisjuhlavuottaan viettämällä koko kesäloman Italian Toscanasta vuokratussa talossa.

Kuten kaikista aiheeseen liittyvistä teksteistä käy ilmi, lomamme onnistui täydellisesti. Jossakin vaiheessa jopa kävi pienoinen pelko puntissa, että milloinkahan tulee ensimmäinen vinkki "voisitteko jo lopettaa tuon hehkuttamisen". Eipä tullut tai hyvin osaatte pitää mölyt mahassa.

Matkustimme hyvässä yhteishengessä. Jos ajaminen vaati tarkempaa navigointia, ajovuoro lankesi silloin Markulle, koska minulla on parempi kartanlukutaito. Se on fakta.

Muuten jaoimme ajovuorot tasapuolisesti.

Näimme huikeita maisemia, kokemusten kirjo laajeni valtavasti, nautimme olostamme niin reissussa kuin loma-asunnollammekin, söimme hyvin ja joimme italialaista viiniä - oikeasti kohtuudella. Tapasimme ystävällisiä ihmisiä, saimme hyvää palvelua ja tarvittaessa apuakin.

Kiertelimme lähikylissä, kävelimme paahtavassa auringonpaisteessa nähtävyyksiä ihastellen, valokuvasimme ja istuimme virvoittavalle wälivedelle.

Kotosalla lekottelimme uima-altaalla, uimme, pelasimme pingistä tai boccia tai korttia (Uno, ristiseiska, katko), urheilimme (lenkkeily, kävely, kahvakuulailu, kehonpainoliikkeet), laitoimme ruokaa, Markku soitteli kitaraa ja minä kirjoittelin.

Meillä kävi myös vieraita, jotka kaikki vaikuttivat olevansa tyytyväisiä kokemaansa. Heidän kanssaan tehtiin myös tutustumisreissuja mielenkiintoisiin kohteisiin, mutta olimme myös aloillamme.

Taloudellisessa mielessä tällainen neljän (4) viikon loma, tai meidän kohdalla käytännössä viiden viikon matka, ei ole yhtään sen kalliimpi kuin kahden viikon all inclusive - matka Thaimaaseen tai Karibialle vähänkin paremmassa hotellissa. Erotuksena on se, että meidän loma kesti neljä viikkoa ja me näimme + koimme TAATUSTI paljon enemmän kuin rantakohteen uima-altaan reunalla.

Ruoka ja juoma on Italiassa edullista, polttoaine Suomen hinnoissa ellei kallimpaa. Autostradat ovat maksullisia, mutta ovatkin sitten hyvässä kunnossa. Maksuttomat tiet muistuttavat lähinnä pottupeltoa.

Viiden (5) hengen täydellinen illallinen (antipasti, primi, secondi, dolci, vini) maksoi 217 euroa. Suomessa tuolla summalla saa mahansa täyteen vain kaksi ihmistä samalla kaavalla.

Tässä kohtaa on aiheellista kiittää vielä kerran myös kaikkia niitä, jotka muistivat Markkua hänen 50-vuotispäivänään tallettamalla matkarahaa hänen tililleen. Grazie mille!

Meillä on yhteinen matkatili, johon talletamme kuukausittain kumpikin saman summan tulevia matkakärpäsen puremia varten. Matkatili toimi Toscanan matkallakin oivallisena apuna kustannusten "tasaajana".

Mikä oli parasta?

* sää (kolme ensimmäistä viikkoa lämpötila oli koko ajan yli +30C)

* loma-asunto (Interhome Finlandin kautta vuokrattu Casale il Giglio oli nappivalinta)

* isäntäperhe (kuinka voisi kyllin kehua sitä ystävällisyyttä ja avuliaisuutta)

* Toscanan maisemat (niitä ei voi tallentaa valokuviin, ne pitää tallentaa omalle kovalevylle)

* matkan muut maisemat, jotka vaihtelivat Lüneburg Heidesta itävaltalaiseen alppimaisemaan, edelleen kumpuilevaan Toscanaan ja paluumatkalla Milanon alueen laakeuteen, jylhiin Sveitsin alppeihin, Frankfurtin silhuettiin ja vaikkapa Skånen mittaamattomiin viljapeltoihib

* hyvä seura (on kiitelty molemmin puolin!)

* italialainen ruoka (vääjäämättä maailman parasta ruokaa perusraaka-aineista ja muuten mehukkaimmat tomaatit ikinä)

Mikä olisi vaatinut fiksaamista?

* autostradojen ja -bahnien, varrella olevat huoltoasemat tai rastit ovat turkasen täynnä ja hinnat pilvissä, mutta asiahan ei ole meidän ratkaistavissa - palvelukin on yleensä huonoa

* italian kieli olisi voinut sujua paremmin, sain kyllä kiitosta hyvästä yrityksestä ja olin jo loppulomasta aika haka numeroiden ymmärtämisessä ja rakentelin jopa lyhyitä lauseita, Dott. Bebi oli hämmästynyt, kun tiesin niinkin vaikean sanan kuin cerume (vaikku) ... no, olin katsonut sen sanakirjasta

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

* autossa on oltava aina riittävästi vettä ja sitä on juotava silläkin uhalla, että luonto kutsuu jossakin vaiheessa - tarvittaessa on kyykistyttävä vaikkapa oliivipuun alle

* autossa on myös oltava jotakin naposteltavaa ruuhkatilanteiden takia - meitäkin oli tästä ohjeistettu, mutta tyhmät emme uskoneet

* siesta-aikaan ei kannata lähteä pikkukyliin, niissä ei ole mikään paikka auki

* ei pidä pahastua, vaikka ravintolassa ruoka-annokset eivät tule yhtä aikaa - se aloittaa, jolla on ja muut odottavat

* olipa kyseessä minkämaalainen ihminen tahansa, hän on otettu, jos yrität sanoa sanan tai kaksi hänen äidinkielellään

Tämä loma oli MOLTO BENE.

                                  

Loma Toscanassa numero sedici: Casale il Giglio

Vuokrasimme Toscanan loma-asunnon Interhome Suomen kautta jo loppukesällä 2015. En tiedä, miksi juuri tämä tarjolla ollut asunto jäi mieleen. Ehkä kuvaus vastasi toiveitamme: Italia, Toscana, hyvät puitteet, uima-allas, riittävästi tilaa meille itsellemme sekä mahdollisille vieraillemme.

Pääasiassa vuokrasimme asunnon tietenkin omaan käyttöön, mutta koska tulisimme olemaan perillä neljä (4) viikkoa, vierailijatkin olivat tervetulleita. 

Vuokraamamme asunto on paritalon isompi puoli (140 m2 kahdessa kerroksessa). Talo on rakennettu vuonna 2000, rakentamisessa on käytetty samalla paikalla sijainneen maalaistalon rakenteita ja materiaaleja. Samassa pihapiirissä asuu talon omistajaperhe Minutelli.

Casale il Giglio sijaitsee noin viiden minuutin automatkan päässä Monte San Savinon kylän keskustasta. Tai Monte San Savinon vanha osa sijaitsee tietenkin kukkulalla vähän kauempana, mutta palvelut (kauppa, lihakauppa, apteekki, posti) ovat alakylässä.

Talon sijainnista on se etu, että täällä on kuin herrankukkarossa. Suurinta meteliä pitävät pikkulinnut ... tai todennäköisesti järjiltään oleva naapuritalon kukko, joka kiekuu milloin sitä sattuu huvittamaan. Käheäksi on äänensäkin saanut. Sijainti on varmasti katastrofi niille, jotka haluaisivat viettää aikaansa shoppaillen tai kylillä peippaillen, mutta meille tämä on ollut luksusta.

Aamuinen tuoreen leivän haku kyläkaupasta onnistuu 10 minuutissa ja täällä saa kyllä päivänsä kulumaan ilman extrasäätöä.

Meidän asunnon sisääntulopuoli. Ikkunaluukut on pidettävä päivisin visusti kiinni, ettei paahtava helle tunkeudu sisätiloihin ylenmäärin. Vasemmanpuoleinen yläikkuna on master bedroomin vessan ikkuna. Ehkäpä siellä on tuuletustarpeita 😉

Talo takapihalta kuvattuna

Takapihalla on puutarhakalusteet, mutta siellä on niin turkasen kuuma, että istuskelu on mahdollista vasta iltamyöhällä.

Pihagrilli, jossa pitää ensin polttaa puita, että saa hiiliä, joiden päällä voi grillata. Semmoinen tunnin homma ennen kuin voi kuvitellakaan, että pääsee syömään.

On grillattu sisäfilettä, bistecca fiorentinaa ja makkaraa. Hyvin onnistuivat.

Voimistelunurkkaus. Suomesta mukana kulkeneita kahvakuulia neljä kappaletta! Hiki lentää, mutta onneksi on varjossa.

Talon yksi suosituimmista paikoista. Altaan vesi on aamuisin noin 23-asteista ja päivän mittaan lämpenee lähelle +30C! Vedessä ei ole klooria, vaan käytössä on joku ekologinen puhdistussysteemi. Gianluca puhdistaa altaan joka aamu heti talolle tultuaan.

Boccia-kenttä. Boccia on italialaisten petanque.

Tämän pöydän äärestä tulee uusi suomalainen huippupingisparivaljakko.

Puutarhasta saa käyttää vapaasti rosmariinia, salviaa, timjamia ja tilliä.

Keittiö suhteellisen siistinä. Keittiön varustetaso on ylipäätään riittävä, mutta ehkä aterimia ja muita keittiövälineitä voisi olla isompi valikoima. Viinilasitkin ovat kuluneet, mutta eipä tuo ole tahtia haitannut. Muuten löytyy kaasuliesi, sähköuuni, mikro, astianpesukone, jääkaappi, pakastin ja leivänpaahdin. Keittiön viereisessä kodinhoitohuoneessa on pyykinpesukone ja muut vaatehuoltovälineet. Minulle tärkeä silitysrautakin on.

Asunnossa on keskuspölynimaisija.

Oleskelutila, jonka yhteydessä on myös sisääntulo. En ottanut kuvaa sisääntulosta, koska lukijat olisivat luulleet minun kuvanneen (sekaista) kenkäkauppaa.

Master bedroom ja master lukupuuhissa. Liza Marklund näyttää olevan uusintakierroksella.

Master bedroomin buduaari

Kakkosmakuuhuone

Neitojen kammari eli kolmas makkari

Puutarhassa on kauniita kukkia.

Sitten isäntäperheestä, joka todellakin asuu samalla tontilla omassa isossa talossaan. Isäntäperheeseen kuuluu Signor e Signora Minutelli sekä heidän poikansa Gianluca, joka vastaa koko homman pyörittämisestä, mutta asuu 20 min päässä Arezzossa.

Isäntä puhuu hyvää englantia, samoin Gianluca, mutta rouvan sanavarasto on vähäisempi eikä häntä näy muutenkaan pihamaalla samaan tapaan kuin miehiä.

Olen sitä mieltä, että talossa on myös nonna eli isoäiti, koska olen nähnyt isännän taluttavan aina silloin tällöin vanhempaa daamia yläkertaan. Isäntäperheen ikää on vaikea arvioida, mutta sanoisin heidän olevan 65+ ja Gianluca on välillä 35-40.

Isäntäperhe on ÄÄRETTÖMÄN ystävällinen. Tervetulotoivotus oli lämmin ja kaikki esiteltiin perusteellisesti. Mamma oli leiponut meille tervetuliaispiirakankin. 

Gianluca sanoi, että voitte aina huudella hänen nimeään pihalla, niin hän tulee auttamaan. Ja niin hän on toiminut. Tilannut korvalääkärin, opastanut hyviin ravintoloihin, ostanut Moonikaan uuden piuhan, piirtänyt karttoja, juoksuttanut puutarhasta meille ison kopallisen mielettömän makeita luumuja, san marzano-tomaatteja ja kesäkurpitsaa ja ollut aina valmiina auttamaan. Tarvitsin kerran ompelulankaa ja neulan. Opettelin sanakirjan avulla lauseen ja hoin sitä mennessäni isäntäperheen talolle. Ja niin vain Gianluca kiikutti kohta minulle valkoista lankaa ja neulan.

Myös isäntä ja rouva ovat hyvin aurinkoisia. Buon giornot ja buona serat tulevat iloisen vilkutuksen myötä. Tänäkin aamuna, kun lähdimme ennen kahdeksaa leipäostoksille, isäntä vilkutti parvekkeeltaan hyvät huomenet.

Minulla ei ole kuvaa isäntäperheestä ja vaikka olisikin, en julkaisisi sitä täällä. Yksityisyydensuojan takia.

Suosittelemme molemmat Casale il Gigliota kaikille, jotka arvostavat ystävällisyyttä, upeita puitteita ja aurinkoisia kelejä (kesällä). 

Jos kiinnostaa, lähetä sähköpostia. Annamme mielellämme vinkkejä ja suosituksia.

Hwy1, hengen salpaava kokemus

San Franciscossa vietettyjen kahden yön ja yhden päivän jälkeen Sikspäkki oli taas valmis uusiin seikkailuihin. Antsa tarttui puikkoihin ja ohjasi meidät kaupungista ulos aamupäiväruuhkassa.

Aluksi Moonikalle annettiin vain joku paikannimi Hwy1:n varrelta sillä tarkoituksella, että pääsemme varmasti heti rantatielle eikä tarvitse posottaa moottoriteitä. Ehkä reilun tunnin ajomatkan jälkeen reitin kauneus rupesi avautumaan meille.

Toinen toistaan upeampia merimaisemia. Tie kiemurteli korkealla ja kuten olimme lukeneetkin, korkean paikan kammoisen ei ole välttämättä miellyttävintä istua menosuunnassa oikealla puolella. Meren puolella on vain matalia kiveyksiä tai ei aitaa lainkaan ja pudotusta on reippaanpuoleisesti.

Onneksi tienvarsipusikko peitti välillä hurjimmat kohdat.

Kameran linssille ei yksinkertaisesti saa taltioitua sitä, mitä silmä näkee. Ehdottoman mieleenpainuvaa.

Kohta Montereyn jälkeen on monissa rantatietä kuvaavissa teksteissä mainittu Bixby Bridge, joka on valmistunut 1932 ja yksi valokuvatuimmista rantatien nähtävyyksistä. 

Erkanimme Hwy1:ltä Cambrian kaupungin kohdalla ja suuntasimme kohti itää. Ennen käännöstä tien varressa oli merinorsujen katselupaikka. Siellä niitä löllyköitä köllötteli rantahietikolla vierivieressä. 

Itäisin paikka, jonne tällä erää pyrimme on Las Vegas, jonne ajamme torstaina. Väliyöpyminen tapahtuu Pasos Roblesissa, joka vaikuttaa hyvin viehättävälle paikalle.

Näilläkin seuduin on paljon viininviljelyä, mutta niin vain viinitilavierailut eivät sovi aikatauluun. Harmi.

Crater Lake

Sikspäkki kokosi koko fyysisen olemuksensa kokoon ja lähti päiväretkelle Crater Lakelle, jonne majapaikastamme (Phoenix OR) on matkaa 130 km. Normiolosuhteissa matkaan kuluisi noin 1,5 tuntia, mutta jälleen kerran tie kapeni, jyrkkeni ja mutkistui, mitä pidemmälle ehdimme, joten olimme perillä määränpäässä reilun 3 tunnin ajon jälkeen. Toki pysähdyimme kerran jaloittelemaan ja tulihan siinä einehdittyäkin.

Jossakin vaiheessa rohkaistuimme epäilemään, että niinköhän täällä on koko järveä!

Kyllä kannatti olla sitkeä ja ajaa perille! Aivan uskomattoman kaunis näkymä. Minun digikameralla zuumattuna kuvat näyttävät usvaisille. Etualan puiden värit ovat parhaimmillaan.

Järven pinta on tyyni ja siitä tulee mielikuva, että kyseessä on maalaus.

Crater Lake on muodostunut noin 7700 vuotta sitten Mt Mazaman purkauksesta. Kraateri on täyttynyt ajan myötä sadevedellä ja lumen sulamisvesillä. Crater Lakeen ei laske yhtään jokea eikä siitä laske poiskaan yhtään virtaa.

Netin mukaan järven vesi vaihtuu sade- ym. vesien myötä noin 250 vuodessa.

Crater Lake on Yhdysvaltojen syvin järvi.

Seuraava kuva on otettu suoraan alaspäin kohti järvenpintaa, vaikka tästä saa mielikuvan sinisestä taivaasta.

Crater Lakella käydessämme oli kohtalaisen paahteinen päivä. Mittarissa bauttiarallaa +30 astetta. Meinasi keitellä vankasti. Tähän on nyt vain totuttava.

Ainutlaatuinen elämys.

Lincoln City OR

Astoriassa annoimme Moonikalle ohjeeksi seurata US101-tietä eli Tyynen meren rantatietä. Mikäpä se siinä. Maisemat olivat uskomattomat. Huikeita merimaisemia, kiemurtelevaa tietä ja pieniä amerikkalaisia kyliä (= kaupunkeja) peräjälkeen.

Kameraan on hankala taltioida samaa muistikuvaa, joka jää silmän verkkokalvolle tai jonnekin syvälle muistin sopukoihin, mutta olkoon tässä muutamia esimerkkejä siitä.

Seuraava kuva on otettu Lincoln City Beachillä.

Tiistaina aamiaisen jälkeen oli vuorossa pyykkäys. Koneellinen pyykkiä kesti 30 minuuttia ja kuivaus 45 min. Nyt on taas puhtaita paitoja ja kalsareita.

Iltapäivä kului mainiosti varastomyymäläkeskittymässä, jossa on tarjolla kaikki mahdolliset merkit taivaan ja maan väliltä. Mister Taipalekin pani haisemaan: osti uudet sandaalit!

Mt St Helens WA ja Astoria OR

Minä tartuin rattiin Seattlessa ja Ansku toimi Moonikan lukijana. Markku avusti keskipenkiltä tarvittaessa paperikartan tiedoilla.

Ensimmäinen kohteemme oli Mt St Helensin tulivuorialue.

Mt St Helens purkautui 18.5.1980. Tulivuoren purkaus on kuuluisa siitä, että se levitti ympärilleen uskomattoman tuhkalaskeutuman, joka levittäytyi erittäin laajalle alueelle Washingtonin osavaltiossa. 420 metriä tulivuoren huipusta katosi muutamassa minuutissa ja noin 60 ihmistä kuoli.

Tässä kaksi pyhää Helenaa

Washingtonista seuraava osavaltio on nimeltään Oregon ja sinnehän Sikspäkki suuntasi seuraavaksi. Mt St Helensiltä navigaattoriin asennettiin määränpääksi hotelli Astoriassa (OR).

Jossakin vaiheessa I5:lla harhautimme Moonikaa ja lähdimme paperikartan mukaan maisematielle kohti Astoriaa. Moonika länkytti aikansa vasemmalle kääntymistä ja U-käännöksiä, mutta taipui lopulta ratkaisuumme ja opasti perille saakka.

Poikkeava reittimme myötäili Columbia Riverin rantoja ja tuli lopulta huikealle Astoria Megler Bridgelle. Kerrassaan vaikuttava, monta mailia pitkä silta yli Columbia Riverin. Astorian päässä silta kulkee kaiken lisäksi huikaisevan korkealla. Vaikuttavaa.

Silta on kaikkiaan yli 6,5 km pitkä. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1962 ja silta avattiin käyttöön 27.8.1966.

Astoriassa on merkittävä skandinaavinen yhteisö. Emme tienneet siitä etukäteen, mutta illallispaikassamme saimme lisäinformaatiota olan takaa. Naapuripöydän pariskunta oli kuunnellut puheitamme aikansa, kunnes herra rohkaistui kysymään puhummeko kenties suomea. Lopulta hän osoittautui Brian Wirkkalaksi, jonka sukujuuret ovat Kaustiselta ja hän on kautta rantain sukua myös Tapio Wirkkalalle. 

Astoria Megler Bridgen läheisyydessä oli muistomerkki, jossa oli lukematon määrä suomalaisia nimiä, kuten mm. Kiminki tai Pitkänen tms.

Uskomaton päivä taas kertan.

Thai-hierontaa

Thai-hieronta kuuluu thaimaalaiseen kulttuuriin kuin nenä päähän. Suomalaisesta perspektiivistä siihen liittyy toki lieveilmiöitäkin..
Esimerkiksi Kamala Beachillä thai-hierojia on pilvin pimein pitkin rantaa eikä niihin voi hyvällä tahdollakaan liittää "happy endingsejä". Sen sijaan iltaisin kylältä kyllä näyttää löytyvän hierontapaikkoja, joissa on verhottu osastokin!

Asian varsinaisessa merkityksessä se on täysin kunniallinen hierontamuoto, jossa kehoa venytellään ja painellaan käsillä ja jaloilla seuraten kehon läpi kulkevia energialinjoja.
Ja koska olemme aurinkolomalla Thaimaassa, emme tietenkään voi jättää tilaisuutta käyttämättä. Hotellimme spa-osastokin tarjoaa erilaisia hierontoja ja hoitoja, mutta hinnat ovat tosi suolaisia verrattuna rannan palveluihin (""Massage Madame, tlii hanlet bahts").
Ensimmäisen viikon lauantaina kävimme koko porukka thai-hieronnassa ja toisen viikon tiistaina toisen kerran. Jälkimmäisellä kerralla anoppi skippasi hoidon, mutta aikoi toki palata asiaan vielä loppuviikosta.

Yleisesti ottaen annoimme kaikki arvosanan hyvä plus tai jopa erinomainen hierojille.Tiukkanäppiset naiset osasivat asiansa.

Tukikohta Berliinissä

Aina ei tarvitse majoittua majoitusliikkeeseen matkoilla ollessaan, vaan tarjolla on jos jonkinlaista vaihtoehtoa. Coachsurfing, kodinvaihto, yksityisasunnon vuokraus tai loma-asunnon vuokraaminen alan toimijoilta, siinä esimerkkejä.

Meillä kävi siinä mielessä mieletön munkki, että saimme Berliinin lomaamme varten käyttöömme suomalais-saksalaisen perheen "kakkosasunnon" Prenzlauer Bergistä Berliinissä. Alue sijaitsee Berliinin keskeisimmistä osista koilliseen entisen Itä-Berliinin puolella. Ennen Saksojen yhdistymistä alueella asui paljon taiteilijoita ja opiskelijoita. Nykyään katukuva asukkaista on erittäin moninainen, kaikki kulttuurit näyttävät olevan edustettuna. Prenzlauer Bergin rakennuskantaa on kunnostettu mittavasti viime vuosina ja sitä myötä asuntojen hinnatkin ovat nousseet.

Asunto sijaitsee Danziger Strassella kätevän matkan päässä Eberswalderstrassen U-Bahnasemalta. Ihan nurkkajuurista löytyy kivijalkakauppoja, pikaruokaloita jokaiseen makuun, kunnollisia illastamisravintoloita ja muita asumisen kannalta tärkeitä juttuja kuten esimerkiksi pesula.

Talon julkisivu kadulle

Meillä kolmella aikuisella oli käytettävissä makuuhuone, olohuone, keittiö ja WC/kylpyhuone. Asunto sijaitsee talon 4.kerroksessa eikä talossa ole hissiä, joten ylenmääräinen ramppaaminen portaissa ei ole mielipuuhaa.
Asuntoon on aivan viime aikoina saatu langaton verkkoyhteyskin, joten netin käyttökin sujui kuin tanssi.

Näkymä eteiskäytävästä olohuoneeseen päin

Makuuhuone

Olohuone, josta vasemmalla sijaitsee keittiö

Keittiö ja tiskari

WC/kylpyhuone

Lomasestamme tuli tämän majoituspaikan takia erityisen mukava. Toki hotellissakin on mukava maata, mutta kodinoloisissa olosuhteissa eläminen on kuitenkin viehättävämpää.

Loma-menu: New York as a starter

Yllätys yllätys! Ei me maltettu olla tälläkään lomalla niin, etteikö käytäisi katsastamassa, miltä muu maa mustikka maistuu.
Heti loman alkajaisiksi suuntamme kulkumme kohti Yhdysvaltojen itärannikkoa ja siellä nimenomaan Isoon Omenaan (Big Apple), New Yorkiin.

Olemme viettäneet New Yorkissa tammikuussa 2003 pari kolme hyytävän kylmää päivää, mutta jo silloin jäi mielensopukoihin kytemään ajatus, että tänne on päästävä uudelleen ja please, mielellään kesällä. Toisen kerran ohitimme NYCin road tripillä 2009 tai oikeastaan ajoimme jostakin Bronxin halki kohti Rhode Islandia - eikä muuten pysähdytty tankille, oli sen verran tummanpuhuvaa joutilasta porukkaa kadunvarsilla.

Tällä kertaa lennämme suoraan Helsingistä New Yorkiin JFK:lle, joka sekin tuntuu etukäteen mukavalle kokemukselle. Lentoaika kohtuullinen (8h10min) ja säästyy vaihtojen aiheuttamat siirtymiset ja muut vaivannäöt. Suoran lennon hintakaan ei ollut päätähuimaava: 450 euroa per pää Finnairin kanta-asiakkaille.

Me majoitumme Midtowniin, nurkan taakse Times Squarelta eli ihan pelipaikoille. New Yorkin metroa (subway) mainostetaan tehokkaaksi ja oivaksi tavaksi siirtyä paikasta toiseen, mutta me valmistaudumme henkisesti myös pitkiin päivittäisiin kävelyihin ihan omasta halustamme.
Tavoistamme poiketen voimme käydä MoMassa ja todeta Helsingistä skipattu Guggenheim päältä päin, mikäpä tietää vaikka jonkun musikaalinkin käymme katsomassa.
Mitään kellotettua suunnitelmaa ei ole, mutta sikäli kuin lukijat tuntevat Helenan tavat, melkoisen hyvin on kulmakunnan kartta&nähtävyydet hallussa ja suunnitelmanpoikasta on pelkästään varmuuden vuoksi!

Sitten jotakin New Yorkista.
Alunperin kaupungin perustivat hollantilaiset, jotka ostivat Manhattanin intiaaneilta 24 dollarilla vuonna 1626. Silloin kaupungin nimeksi tuli New Amsterdam! 40 vuotta myöhemmin englantilainen Yorkin herttua valloitti Manhattanin ja antoi sille nimeksi New York! Kekseliästä.

New York City sijaitsee Yhdysvaltain koillisrannikolla Hudson-joen suulla ja se on maan runsasväkisin ja tiheimmin asuttu kaupunki. New York on jaettu viiteen hallintoalueeseen: Manhattan, Bronx, Brooklyn, Queens ja Staten Island.
New York ei ole Yhdysvaltain pääkaupunki, mutta siellä sijaitsee monen kansainvälisen järjestön päämaja ja se luetaan yhdeksi maailman tärkeimmistä talous- ja kulttuurikeskuksista.

New Yorkista löytyy toinen toistaan tunnetumpia yhdysvaltalaisia nähtävyyksiä, mm. Vapaudenpatsas, jonka yksityiset, Amerikan vapautta ihailevat ranskalaiset lahjoittivat Yhdysvaltain valtiolle. Patsas rakennettiin Ranskassa ja se tuotiin vuonna 1886 New Yorkiin pystytettäväksi.

Mitä me odotamme New Yorkilta?
Elämyksellisyyttä, huikeaa silmänruokaa, suurkaupungin sykettä, unohtumattomia ruokailukokemuksia  (sis. kadunvarsihodarin) ja sitä, että NYC kiilaa maailman kauneimpien kaupunkien kärkikastiin kertaheitolla.
Nykyinen ranking: 1. Sydney 2. San Francisco 3. Rooma 4. Praha.