torstai 2. heinäkuuta 2015

Hwy1, hengen salpaava kokemus

San Franciscossa vietettyjen kahden yön ja yhden päivän jälkeen Sikspäkki oli taas valmis uusiin seikkailuihin. Antsa tarttui puikkoihin ja ohjasi meidät kaupungista ulos aamupäiväruuhkassa.
Aluksi Moonikalle annettiin vain joku paikannimi Hwy1:n varrelta sillä tarkoituksella, että pääsemme varmasti heti rantatielle eikä tarvitse posottaa moottoriteitä. Ehkä reilun tunnin ajomatkan jälkeen reitin kauneus rupesi avautumaan meille.

Toinen toistaan upeampia merimaisemia. Tie kiemurteli korkealla ja kuten olimme lukeneetkin, korkean paikan kammoisen ei ole välttämättä miellyttävintä istua menosuunnassa oikealla puolella. Meren puolella on vain matalia kiveyksiä tai ei aitaa lainkaan ja pudotusta on reippaanpuoleisesti.
Onneksi tienvarsipusikko peitti välillä hurjimmat kohdat.

Kameran linssille ei yksinkertaisesti saa taltioitua sitä, mitä silmä näkee. Ehdottoman mieleenpainuvaa.


Kohta Montereyn jälkeen on monissa rantatietä kuvaavissa teksteissä mainittu Bixby Bridge, joka on valmistunut 1932 ja yksi valokuvatuimmista rantatien nähtävyyksistä. 




Erkanimme Hwy1:ltä Cambrian kaupungin kohdalla ja suuntasimme kohti itää. Ennen käännöstä tien varressa oli merinorsujen katselupaikka. Siellä niitä löllyköitä köllötteli rantahietikolla vierivieressä. 



Itäisin paikka, jonne tällä erää pyrimme on Las Vegas, jonne ajamme torstaina. Väliyöpyminen tapahtuu Pasos Roblesissa, joka vaikuttaa hyvin viehättävälle paikalle.
Näilläkin seuduin on paljon viininviljelyä, mutta niin vain viinitilavierailut eivät sovi aikatauluun. Harmi.

1 kommentti:

mummi kirjoitti...

Kauniita ovat maisemat. Jäävät erilaisina kuvina mielen sopukkaan kuin valokuvissa. Las Vegasissako oli se hurja maailmanpyörä vai mikä härveli se oli , jossa Markulla kierty kravatti selän puolelle. Siellä on myös "muutama rahanmenopaikka". Mukava lukea blogia ja katsella kuvia siten pysyn matkassa mukana.