Los Angeles on Yhdysvaltojen toiseksi suurin kaupunki New Yorkin jälkeen. LA:ssa asuu reilu 3,5 miljoonaa ihmistä, joista puolet on latinotaustaisia. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että siellä pärjää pelkällä espanjalla vallan hyvin. Suur-LA:n alueella asuu kaikkiaan yli 18,5 miljoonaa ihmistä, joka puolestaan antaa mielikuvan kaupungin todellisesta koosta. Kaikkialle on pitkä matka.
Suuralue muodostuu kylki kyljessä sijaitsevista kaupungeista, mm. Los Angeles, Anaheim, Santa Ana, Santa Monica, Glendale, Pasadena, Yorba Linda, Riverside (jossa me majoituimme) ja vaikkapa pahamaineinen Compton. Parin kymmenen miljoonan ihmisen asuttaminen vaatii neliökilometrejä vähän enemmän kuin esimerkiksi Temmeksellä. Välimatkat ilmoitetaan aina ajassa. On ihan sama, onko välimatkaa 5 vai 50 kilometriä, jos satut punkkaamaan 6-8 -kaistaisen tien varressa, jonka kaikki kaistat ovat pullollaan henkilöautoja ja tappajarekkoja (vrt. elokuva Kauhun kilometrit), sinulla voi kulua matkaan 5 tai 50 minuuttia!!!
Sikspäkillä oli käytössään Riversidessa omakotitalo, jossa oli neljä makuuhuonetta, kolme kylpyhuonetta/WC:tä, ja se oli kaikin puolin muutenkin täysin varusteltu. Jopa jääkaappi oli täynnä ruokaa ja pari tequila-pulloa pöydällä.
Los Angelesin osuus alkoi virallisesti Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän (the 4th of July) juhlimisella Pasadenassa. Periamerikkalaiseen tapaan söimme hodareita, hampurilaisia ja omenapiirakkaa, mutta juomat painottuivat Meksikoon päin: tequilaa ja agaveroa jopa siinä määrin, että osalla Sikspäkkiä oli seuraavana aamuna ei-niin-hyvä-olo. Minulla oli todella hyvä olo.
Sunnuntaina Dodgen nokka käännettiin kohti Rowland Heightsia. Moonika sai tarkan osoitteen ja ryhtyi heti piirtelemään ajoreittiä.
Tutun kadun päässä seisoi trailer, jonka perään oli kiinnitetty selvällä suomen kielellä viitta, jonka perusteella totesimme tulleemme perille. Loppu onkin elävää legendaa.
Osoitteessa asuu kirjeenvaihtokaverini yli 40 vuoden takaa. Hän on sisäistänyt tuon yhden ainoan suomenkielisen sanan, jota hän käyttää osuvasti, mutta myönteisemmällä tavalla kuin me suomalaiset.
Los Angelesissa on TÄYSIN mahdotonta nähdä kaikkia nähtävyyksiä neljässä päivässä. Maanantaina suuntasimme kohti Santa Monicaa, jonne pojat olivat sopineet tapaamisen yhden amerikkalaisen kollegansa kanssa. Välimatkaa kodin ja kohteen välillä oli kaksi (2) tuntia eli sama kuin lähtisit Helsingistä Tampereelle kylään.
"Menomatkalla" tsekkasimme Hollywoodin Boulevardilla Chinese Theatherin kuuluisat käden- ja jalanjäljet (alla Kalifornian entisen kuvernöörin Ison Arskan) ja Walk of Famen tähdet sekä sen paikan rappuset, jossa Oscar-gaalassa kävellään. Plus satuinpahan samaan kuvaan Hämähäkkimiehen kanssakin. Marilyn Monroen vakuutetaan kuolleen, mutta siellä se peippaili liehuvine helmoineen.
Sunset Boulevard on kuuluisa palmuistaan. Muuten se onkin paljon valjumpi kuin viereinen Hollywood Bl.
Santa Monicassa kävimme itseasiassa korkealla Topangassa, jossa poikien kolleegalla on ranch. Huikeat näkymät ja huikea oli tilakin. En kehdannut kuvata rouvan tiluksia.
Tiistai 7.7. oli Sikspäkin viimeinen kokonainen päivä Amerikan Yhdysvalloissa. Minä ja Markku jäimme kotimiehiksi, kun muu osa Sikspäkkiä lähti vielä tyydyttämään shoppailuintoaan lähiostarille.
Illalla klo 19.30 meillä oli pöytävaraus Laguna Beachillä Teemu Selänteen omistamaan ravintolaan (ajomatkaa 50 min suuntaansa).
Teemun ravintola oli tiistai-iltana tupaten täynnä eli huhtikuussa tehty pöytävaraus oli enemmän kuin paikallaan. Palvelu oli ensiluokkaista ja ruoka taivaallista (ja hintansa väärtiä).
Illallisen päätteeksi hovimestari tuli luoksemme ja kertoi tietävänsä meidän olevan suomalaisia. Sen vuoksi hän kysyi, haluammeko kenties nähdä Teemun mitaleita ja Stanley Cup -pienoismallin? Tottakai, joten meitä on kuvattu Sotšin pronssimitali kaulassa Teemu Selanne Tavernissa Laguna Beachilla. Mafftavaa kahella ähvällä!
Olkoon tämä seuraava kuva maljannosto Enkelten kaupungille, joka ei taaskaan pettänyt. Vähiten ihanien ystäviemme ja heidän perheidensä takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti