Tuliainen Berliinistä

Lomamatka Saksaan on nyt takanapäin ja ennen matkalle lähtöä julkaistun perinteisen kommentointikisan armonaika on päättynyt ja palkinnon voittaja selvillä.

Kiitettävästi taas kävitte seuraamassa edesottamuksiamme. Suurkiitos jokaisesta kommentista. Bloggaajalle ja miksei kanssamatkustajillekin on erittäin tärkeää, että matkantekomme kiinnostaa.

 

Tämänkertaisen arvuuttelukisan palkintona oli Berliini-aiheinen käytännöllinen kangaskassi. Jos ei nyt ihan kymmentä maitopurkkia sovi, mutta varakassina varmasti GENAU.

Arvonta suoritettiin sunnuntaikeskiviikkoiltana 26.6.2013 suljettuna lippuäänestyksenä. Arvonta-astian virkaa toimitti taas Markun vihreä huopahattu.

 

Voittajalapussa luki MARITA!

 

Palkinto on toimitettu kuriiripostina voittajalle. 

 

 

Urlaub in der Nussschale (loma pähkinänkuoressa)

Matkustimme Saksaan ensimmäistä kertaa matkustaja-rahtilaivalla. Matka kesti 28½ tuntia eikä laivalla ole juuri mitään tekemistä. Buffet-ruokaa on ylistetty maasta taivaaseen, mutta ei se mielestäni ollut mitään erikoista.
Siispä ajelen mieluummin Ruotsin ja Tanskan läpi, jos ja kun Keski-Eurooppaan käy tieni.

 

 

Matkan pääasiallinen kohde oli Berliini, jossa saimme majoittua yksityisasunnossa Prenzlauer Bergissä. Erittäin mukava vaihtoehto. Saa tulla ja mennä omaan tahtiin. Tosin niinhän saa tehdä hotellissakin, mutta silti.

Berliinissä on oivallista se, että siellä saa aamiaista pitkälle iltapäivään ja varteenotettavia kuppiloita on joka nurkalla. Saksalaisen hintatason vuoksi ei kannata ruveta lomallaan kotona kokkailemaan ja toisaalta unikeotkin saavat evästä.

 

Berliinissä olopäivinä siellä vallitsi superhelle. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama oli samaan aikaan kaupungissa ja oli kuulemma heittänyt pikkutakin pois jonkun puheen aikana. Me emme Obamaa nähneet emmekä siitä erityisesti haaveilleetkaan. Helikoptereita pörräsi normaalia enemmän pääkaupungin taivaalla.

Helle aiheutti se, että kaikista innokkain kävely- ja exkursiohalu hiipui päivän ensimmäisten tuntien aikana. Julkisissa kulkuvälineissä oli kuuma kuin ryssän helvetissä, joten aamulla vaihdetut puhtaat vaatteet olivat iltapäivällä hiestä märkänä.

 

Ylempi lukema näyttää ulkolämpötilaa ja alempi sisäoloja

 



 

U2 Richtung Ruhleben

S-Bahn Alexanderplatzilla

 

Strassenbahn tai Tram (myös Saksassa!)

 

Teimme päiväretken Potsdamiin, kiertelimme parissa museossa, tutustuimme Reichstagin hienoon kupoliin ja kävimme Fernsehturmissa. Helteellä oli pakko pysähtyä juomaan ja syömäänkin. Iltaruokapaikoiksi valitsimme toisistaan poikkeavia anniskeluravintoloita eri puolilta kaupunkia.

 

Holocaust Denkmal



Reichstagin kupoli

Fernsehturm

Brandenburger Tor Potsdamissa

Sanssoucin linna Potsdamissa

Yksityiskohta itäsaksalaisesta propagandasta Stasi-museossa

Checkpoint Charlien liepeillä

Juhannusaattoaamuna siivosimme jälkemme ja otimme suunnaksi Cellen kaupungin Ala-Saksissa lähellä Hannoveria. Kaupungista emme tienneet mitään muuta kuin netistä surffailtu tieto, että se on rankattu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi ja sitä se oli. Todella pittoreski nähtävyys. Meille se oli välietappi matkalla Hampuriin.

Schloss Celle

Viimeiset pari yötä vietimme Hampurissa, jota voisi kutsua rujoksi kaupungiksi. Berliini on maailman kaupunki, vähän ehkä jäyhäkin, kun taas esimerkiksi München on iloinen ja pursuileva oma itsensä.
Hampuriinkaan emme olleet tehneet mitään etukäteissuunnitelmaa pakollisuuksista, vaan lähdimme kartta kourassa kohti uusia seikkailuja. St.Paulin kaupunginosa ja siellä Reeperbahn olivat oikeastaan ainoat, mitkä oli pakko käydä tsekkaamassa.

Beatles-Platz Reeperbahnilla

Kestimme toisiamme tosi hyvin, yhtään kahakkaa ei edes saatu aikaiseksi. Tilannekomiikka jylläsi muutamaan otteeseen siihen malliin, että meinasi lirvahtaa pissa housuun. Esimerkiksi Ruotsissa pojat suunnittelivat vuorosanoja, kun menevät varaamaan hotellihuonetta:

"Har ni färdiga rooms här?"

"Har ni ett enskilda room och ett tvåskilda room?"

"Vilken otur!"

"Skojar du mig?

 



Markus filmasi uutterasti kaiken mahdollisen, mitä yleensä ehti tai mihin kamerassa riitti akku, erikoistumiskohteena vessanpöntöt. Tässä muutamia otoksia ilman WC-istuimia:

Markus ottaa kuvan siitä, kun minä kuvaan Stasi-museon kylttiä

Hieno kirjoituskone Stasi-museossa

Valokatkaisija em. paikassa

Tämä on hieno kuva Stausta matkalla Berliinistä kohti Hannoveria

Hotel Celler Hofin pelastautumisreitit ja hälyyttimet

Helena juo kaljaa Viking Gabriellan takakannen baarissa

Kuvaajan oma sormi ruokapöydässä

Muu maa mustikka, oma maa mansikka.

Eri asia on sitten se, mistä marjasta pitää. Minä pidän mansikoista tuoreena ja sama pätee kyllä mustikoihinkin.



Ampelmännchen

Hampurista alkoi kotimatka

Maanantaiaamuna oli tavallista aikaisempi herätys (klo 7.15!), koska edessä oli pitkä ajomatka tai ainakin niin suunnittelimme. Meillä oli laivaliput tiistai-illaksi Tukhokmasta Helsinkiin emmekä halunneet tehdä tiistain osuudesta minuuttipeliä.

Aamiaisen jälkeen starttasimme Lange Reihelta ja Moonikalle annettiin koordinaatit Puttgardenin satamaan.
Jos joku ei muuten tiedä, kuka tai mikä Moonika on, kerrottakoon, että se on meidän navigaattori tai namiskuukkeli tai miksi sitä ikinä kutsutaankaan. Moonika sen takia, että valisemallamme naisäänellä on hienoisesti etelä-helsinkiläinen (viro) korostus puheessaan. Yleensä Moonika on ihan rauhallinen ja kertoilee, että "erkanemiskaista tulossa" tai että "käännös vasemmalle tulossa kahtensatan metrin jälgen", mutta kyllä se saattaa hermostuakin. Jos kaikki ei mene niinkuin se on piirrellyt tai suunnitellut, se komentaa tekemään U-käännöksen, jos mahtollista.
Cellessä Markku ajoi vikasuuntaan, ja silloin Moonikalla meni hermot. Se oikein parkaisi, että "KÄÄNNY TAKAISIN, JOS MAHTOLLISTA". Koko autokunta hätkähti moista tunteenpurkausta.

Moonika on nähnyt maat ja mannut niin täällä vanhalla mantereella kuin suuressa lännessäkin ja aina se on tunnollisesti vienyt matkaajat perille.

Moonikan mukaan meillä piti olla 1h45min -ajomatka Puttgardeniin, joten laskeskelimme joutuvamme klo 10.30 lähtevään lauttaan. Kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin Strömsössä. Matelimme hitaammin kuin etana kaupungin halki ja ihmettelimme, että onpas Hampurissa ruuhkaista. Loppujen lopuksi, noin 7 km ja tunnin jonottamisen jälkeen selvisi, että moottoritielle johtavalla rampilla oli kaatunut rekka, jonka nosto-operaatio sotki aamuliikenteen totaalisesti.

Kun siitä selvittiin, tie oli auki ja olimme lauttarannassa klo 10.55. Seuraava yhteys Rödbyhyn oli lähdössä klo 11.15 ja kuin onnenkauppana pääsimme kyytiin.

Tanska ja Etelä-Ruotsi hurahtivat yhden pysähdyksen taktiikalla. Emme olleet varanneet viimeisen yön majapaikkaa etukäteen, vaan päätimme kokeilla onneamme ex tempore. Toki minä olin surffaillut muutamia osoitteita esimerkiksi Jönköpingistä, jonne saakka sitten ajoimmekin.

Illallisen ja muutaman korttipelikierroksen (sököä, ristiseiskaa ja katkoa) jälkeen kutsui yöpuu. Familjen Ericsson's City Hotelissa oli hyvä aamupala, jonka nautittuamme hyppäsimme Volvoon ja kohti Tukholmaa. Yksi tankkaus ja yksi erillinen välipalapysähdys --- ja olimme perillä Stadgårdshamnissa.



Pirtelöllä Södermalmilla ennen laivan lähtöä 

 

Takaisin kotimaassa keskiviikkona 26.6.2013.



St.Pauli ja Reeperbahn

Olihan se St.Pauli ja Reeperbahn nähtävä, kun kerran Hampurissa ollaan.
Ostimme sunnuntaina puoliltapäivin Stadtrundfahrt -liput ja lähdimme kaksikerrosbussilla matkaan. Tämä ei ollut sellainen kiertoajelu, jonka aikana olisi voinut jäädä pois ja hypätä takaisin kyytiin (hop off - hop on), vaan reitillä oli tasan kaksi (2) pysähdystä. Toinen päärautatieasemalla ja toinen Landungsbrückenillä eli satamassa.

Mikäpä se oli bussissa istuskellessa ja maisemia ihaillessa. Selostaja puhui saksaa nopeutetulla tahdilla, joten ihan kaikki ei auennut kertalaakista, mutta voihan sitä aina katsella ympärilleen kiinnostuneen näköisenä tai käänneellä päätään links tai rechts, jos ne sanat ehtii poimia ymmärrykseensä. Välillä Dietmar selitti jotakin myös auf Englisch, mutta hyvin typistettynä.

Turkin lähetystön/konsulaatin nurkilla sijaisteva Hampurin pienin poliisiasema. Opas muisti kertoa, ettei kopperossa ole ilmastointia ja että se on käytössä ympäri vuoden.

Doubledeckerissä on tunnelmaa

Varsinainen kohteemme oli St.Paulin kaupunginosa ja siellä kuuluisa Reeperbahn.

Hampurissa oli tänä viikonloppuna sekä puolimaraton että Harley Days Hamburg, joista jälkimmäinen näkyi ja etenkin kuului kaduilla. Reeperbahnilla oli todennäköisesti joku iso tapahtuma/konsertti/ohimarssi, koska kaikki HD-kansa oli miinoittanut kadun varret sankoin joukoin. Moottoreiden pauhu oli valtaisa!!!

Koska olimme pahamaineisella(?) Reeperbahnilla, poikien oli pakko käydä tsekkaamassa vain miespuolisille ja yli 18-vuotiaille tarkoitettu kadunpätkä. Siellä oli kuulemma ollut pari itseensä kyllästyneen näköistä naikkosta bikineihin pukeutuneena oviaukoissa tarjolla.

Päiväsaikaan Reeperbahn on ihan samanlainen katu kuin missä tahansa turistipyydyksessä. Rihkamakauppoja ja kuppiloita vierivieressä, mutta toki myös laaja valikoima erilaisia "alaan" liittyviä ostokeskittymiä. Nimeltä mainitsematon ystävämme olisi varmasti iloinen,jos olisimme ostaneet yhdet mielenkiintoisen näköiset aamutohvelit! Mutta on tunnustettava, ettei ostettu. Überraschung!

Beatlesin historiassa Hampurilla, St.Paulilla, Reeperbahnilla ja Kaiserkellerilla on merkittävä rooli!

Teräksiset Beatles-figuurit Beatles-Platzilla

Annoimme amerikkalaiselle ketjukouhkaamiselle vallan ja kävimme Laudungbrückenin Hard Rock Caféssa nauttimassa margaritat. Ilmeet ovat senmukaiset!

Missä jallu luuraa?

Juoma on Markuksen oma!!!

Kauan etsin, kauan kuljin, viimein saavuin Hampuriin

Saksan autolomamme viimeinen rasti on Elben alajuoksulla sijaitseva Hampuri, joka on Berliinin jälkeen Saksan toiseksi suurin kaupunki, mutta suurin satamakaupunki. Hampurin satama puolestaan on Euroopan toiseksi vilkkain (ykköseksi veikkaan Rotterdamia).
Hampurin virallinen nimi on Freie und Hansestadt Hamburg ja kaupungissa on asukkaita noin 1.8 miljoonaa.

Emme olleet tehneet kovin paljon kotitehtäviä Hampurin suhteen eli kohtalaisen avoimella käsikirjoituksella tähän on tutustuttava. Minä muistan kouluajoilta Aussenalsterin, Binnenalsterin, Planten un Blumenin ja Tiergartenin. Satamakaupungeista ja muistakin suurkaupungeista löytyy aina Punaisten Lyhtyjen alue ja sehän on Hampurissa kuuluisa St.Pauli ja Reeperbahn, jossa Irwinin laulun sanojen mukaan on "ihminen viihtynyt".

Juhannusviikonlopulle tänne osui Harley Davidson -porukoiden pippalot. Kylläpäs oli keskustassa mopo poikineen ja pärinää niin, että tärykalvot paukkuivat.

Aussenalster

Silta on nimetty JFK:n kunniaksi niinkuin kuvasta näkyy

Binnenalster

Raatihuone

Juhannusaatto Ala-Saksissa

Lähdimme Berliinistä juhannusaattona sen jälkeen, kun olimme ensin siivonneet asunnon ja käyneet aamiaisella, jota voi siinä tilanteessa kutsua jo lounaaksi. Kello oli jo pitkästi yli puolenpäivän.

Seuraavaksi pysähtymispaikaksi valikoimme Saksan kauneimmaksi kaupungiksi rankatun Cellen Ala-Saksissa lähellä Hannoveria. Muina vaihtoehtoina oli juuri edellä mainittu Hannover tai vähän kauempana sijaitseva Bremen.
Ajomatkaa Berliinistä Celleen tuli vajaa 300 km, joka oli suurimmaksi osaksi moottoritietä. Meitä ei haitannut liikenneruuhkatkaan, joita sen sijaan näytti olevan vastaantulevan liikenteen kaistoilla, etenkin Magdeburgin kaupungista länteen päin.

Majoituimme Celler Hof -nimiseen hotelliin ihan kaupungin ytimessä. Autollekin oli varattu paikka. Markku lähti suullisten ohjeiden perusteella viemään kulkuneuvoa autotalliin, mutta palasi liki puolen tunnin kuluttua takaisin - edelleen autolla. Ohjeen mukaan ensi piti kääntyä vasempaan ja heti vasempaan ja se on siinä. Lähdimme yhdessä tsekkaamaan balanssit --- ja toteamaan, ettei "toisesta vasemmasta" saa kääntyä (kielletty ajosuunta). Palasimme hotellin respaan takaisin ja saimme vastaukseksi, että kyllä hotellin vieraat saavat kääntyä siitä vastaantulevista välittämättä :)

Kaupunkikuvaa hallitsevat ristikkorakenteiset, pittoreskit puutalot. Koko keskusta on täynnä mitä koristeellisempia taloja. Oikein mukava juhannusaaton viettopaikka.

Tukikohta Berliinissä

Aina ei tarvitse majoittua majoitusliikkeeseen matkoilla ollessaan, vaan tarjolla on jos jonkinlaista vaihtoehtoa. Coachsurfing, kodinvaihto, yksityisasunnon vuokraus tai loma-asunnon vuokraaminen alan toimijoilta, siinä esimerkkejä.

Meillä kävi siinä mielessä mieletön munkki, että saimme Berliinin lomaamme varten käyttöömme suomalais-saksalaisen perheen "kakkosasunnon" Prenzlauer Bergistä Berliinissä. Alue sijaitsee Berliinin keskeisimmistä osista koilliseen entisen Itä-Berliinin puolella. Ennen Saksojen yhdistymistä alueella asui paljon taiteilijoita ja opiskelijoita. Nykyään katukuva asukkaista on erittäin moninainen, kaikki kulttuurit näyttävät olevan edustettuna. Prenzlauer Bergin rakennuskantaa on kunnostettu mittavasti viime vuosina ja sitä myötä asuntojen hinnatkin ovat nousseet.

Asunto sijaitsee Danziger Strassella kätevän matkan päässä Eberswalderstrassen U-Bahnasemalta. Ihan nurkkajuurista löytyy kivijalkakauppoja, pikaruokaloita jokaiseen makuun, kunnollisia illastamisravintoloita ja muita asumisen kannalta tärkeitä juttuja kuten esimerkiksi pesula.

Talon julkisivu kadulle

Meillä kolmella aikuisella oli käytettävissä makuuhuone, olohuone, keittiö ja WC/kylpyhuone. Asunto sijaitsee talon 4.kerroksessa eikä talossa ole hissiä, joten ylenmääräinen ramppaaminen portaissa ei ole mielipuuhaa.
Asuntoon on aivan viime aikoina saatu langaton verkkoyhteyskin, joten netin käyttökin sujui kuin tanssi.

Näkymä eteiskäytävästä olohuoneeseen päin

Makuuhuone

Olohuone, josta vasemmalla sijaitsee keittiö

Keittiö ja tiskari

WC/kylpyhuone

Lomasestamme tuli tämän majoituspaikan takia erityisen mukava. Toki hotellissakin on mukava maata, mutta kodinoloisissa olosuhteissa eläminen on kuitenkin viehättävämpää.