Firenze, a piu tardi

Edellisestä reissusta onkin kulunut jo tovi, mutta kohta taas mennään tai minä matkailen Riitta-ystävänsä kanssa. Markku jää kotimieheksi.

Kohde valikoitui jo vuosi sitten eikä siihen vaikuttanut vähiten kesän 2016 upea neliviikkoinen loma Toscanassa. Vietimme tuolloin Markun ja siskoni kanssa puolikkaan päivän Firenzessä ja siitä jäi hampaankoloon niin paljon, että viime lokakuun alussa Wienissä ilmoitin Riitalle, että ensi vuonna mennään Firenzeen, jos Luoja suo.

Todellakin, lähdemme tyttöjen lomaselle kaksistaan. Houkuttelimme mukaamme myös Päiviä, Sirkkua ja Tiinaa, mutta lopullinen retkueen koko on kaksi. Oli työesteitä ja päällekkäisiä matkoja ja tiukkaa budjettia. Näillä mennään.

Firenze on Toscanan maakunnan pääkaupunki, joka on asukasluvultaan (360 000) Helsinkiä huomattavasti pienempi kaupunki. Arno-joki virtaa kaupungin halki ja muutoinkin Firenze sijaitsee ikäänkuin kattilanpohjassa ympäröivien kukkuloiden keskellä. Sijainti tarkoittaa sitä, että siellä on helleaikaan todella kuumaa, koska ilma seisoo paikallaan. Paras matkustusaika Firenzeen on italialaisten mielestä aikainen kevät tai myöhäinen syksy. Niinköhän meidän ajoituksemme on täydellinen!

Vaikka Firenze ei ole mikään miljoonakaupunki, se on kuitenkin tosi suosittu matkailukohde. Uffizin taidegalleria, yksi maailman suurimmista kirkoista Santa Maria del Fiore ja lukuisat Medici-suvun palatsit puutarhoineen ovat monelle kulkijalle tuttuja, puhumattakaan Arno-joen ylittävästä Ponte Vecchiosta. Se on Firenzen vanhin silta ja ainoa, jota ei räjäytetty maailmansodan aikana. Sillalla on lukuisa määrä kultasepänliikkeitä.

Lähdemme reissuun taas avoimin mielin. Kartta on ostettu ja italian alkeita kerrattu, joten perusasetelma on kunnossa.

Nyt vain kaikki innokkaat lukijat kommentoimaan kirjoituksia, joita lupaan päivittää aina, kun aihetta on. Kaikki nimellä tai tunnistettavalla nimimerkillä kommentin jättävät osallistuvat jälleen kerran arvontaan, jonka palkinnon hankin --- yllätys yllätys --- Firenzestä! Arvonta suoritetaan 6.10. jälkeen.

Buon viaggio!

Complimenti

Rooman matkan tuliainen on arvottu. Markku nosti omasta vihreästä huopahatustaan lappusen, jossa luki Riitta eli Kalajokilaakson alajuoksulle lähtee kuvassa oleva kaunis ja käytännöllinen pullonkorkki. Onnittelumme voittajalle!

Kiitämme jälleen kerran kaikkia, jotka seurasivat seikkailujamme Roomassa ja erityisesti niitä, jotka jaksoivat kirjoittaa muutaman sanan tarinoihimme.

Ollaan taas kuulolla seuraavien reissujen yhteydessä.

Lopuksi Colosseum

Rooman lomasen viimeinen päivä oli vappuaatto. Paluulentomme lähti vasta alkuillasta, joten meillä oli riittävästi aikaa käväistä Colosseumilla. 

Kuten kaikki muutkin kohteet, tämä maailman suurin amfiteatteri oli nähty aiemmalla reissulla, mutta kyllähän näitä huikeita pytinkejä katselee mielellään toistamiseenkin. 

Vappuaatto valkeni auringonpaisteisena ja lämpötila oli heti puoliltapäivin jotakuinkin +25C. Otimme hotellilta taksin kohteeseen, koska kepittelymatka olisi ollut turhan pitkä. Taksimatka maksoi reilun kympin.

Perillä oli täysin hulina päällä. Hieno ilma oli herättänyt kaikki muutkin turistit ja rihkamakaupustelijat. Nyt ei myyty sateenvarjoja, vaan selfietikkuja, Colosseumin pienoismalleja, aurinkolaseja, borsalinoja ... ja vettä.

Colossuem on valmistunut vuonna 80 ja se on vetänyt aikoinaan 50 000, jopa 80 000 katsojaa. Colosseumilla on käyty gladiaattoritaisteluita, kutta myös teloitettu ihmisiä. Se on toiminut näyttömönä hyvin erilaisille spektaakkeleille.

Rakennus on aikojen saatossa rapautunut eikä vähiten esimerkiksi maanjäristysten takia. Siitä huolimatta siellä se seisoo ylväänä ja kunnioitusta herättävänä.

Lähdimme muka kulkemaan kävellen takaisin kohti majapaikkaamme, mutta ajauduimmekin umpikujaan. Siitäkös Markku otti vähän lisälämpöä ja päätti, että nyt ei kävellä enää pätkääkään, vaan otetaan taksi. Colosseumin kulmilta napatulla taksilla oli kiinteä hinta: 25 euroa. Kiskontaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy ikuisen kaupungin matkamme kertomukset.

Perinteiseen tyyliin jokainen omalla nimellä tai tunnistettavalla nimimerkillä Rooman kuulumisia kommentoinut lukija on mukana viehättävän pikkumuiston arvonnassa, joka suoritetaan su 7.5.2017.

Gutes neues Jahr

Wienin matkan kommentoijien kesken arvottu tuliainen arvottiin lupauksen mukaisesti jo 9.10., mutta olen ollut laiska enkä ole saanut kirjoitettua liioin tätä tekstiä, saati postitettua palkintoa.

Arvonta-astiana toimi jälleen Markun vihreä huopahattu, joka on ostettu Andechsin luostarikaupasta kerrallisella Münchenin matkalla. Kommentoijia olikin tällä Wienin reissulla runsain määrin, kiitos siitä. Joukossa jopa ensikertalaisiakin. Hienoa. On mukava, kun luette kirjoituksia. Tuntuu, että olette mukana matkalla.

Vuoden 2017 Wien-aiheinen pöytä- tai seinäkalenteri lähtee postitse Juha Torviselle Etelä-Lappiin. Onnittelut! Kalenteri on ollut postitusvalmiina arvonnasta lähtien, mutta kuten totesin, en ole saanut aikaiseksi kävellä postin kautta. No, ehtiipä tämä vielä, uuteen vuoteenhan on vielä aikaa. 

Seuraavaa matkaa ja uusia kokemuksia odotellessa toivotan kaikille lukijoille Gutes neues Jahr!

Sightseeing Wienissä ... jalan

Kotiinlähtöpäivän aamu oli aurinkoinen. Meillä oli yli puoli päivää aikaa koluta kuuluisia nähtävyyksiä ja miksipä emme sitä olisi tehneet, vaikka sää oli kolea. Auringonpaiste voittaa kaikki muut säätilat.

Meillä oli vielä vähän aikaa 72 tunnin lipustamme, joten ensin rallatimme sen loppuun U-bahnissa ja ratikassa. Riittaa kyllä totesi jossakin kohtaa, että hän ei juokse punaisia päin joutuaksemme ratikkaan. Eipä tarvinnutkaan, koska ratikalle vaihtui punaiset valot.

Wien ja Itävalta ovat tunnetusti lukemattomien säveltäjien ja muiden musiikinalan taitajien synnyin- tai kotimaa. Asuimme Johann Strauss -nimisessä hotellissa ja Stadsparkissa on kyseisen hemmon kullattu patsas.

Wolfgang Amadeus Mozart on esiintynyt ensimmäisen kerran (6-vuotiaana) Palais Collaltossa Wienissä ja Burggartenissa on hänen patsaansa.

Opernringiä edetessämme - jalan- kadun molemmin puolin on mittaamaton määrä historiallisia kohteita. Hofburg (keisarillinen palatsi), Maria Theresia -aukio, jonka molemmin puolin oli kulttuuri- ja luonnonhistorialliset museot, Volksgarten, josta löytyi Sissin patsas, Parlamenttitalo ja Raatihuone. Kaikki melkoisen pompöösejä, mutta sopivat hyvin miljööseen.

Jos oli kävelykierroksemme historiallinen ja vanhahtava, lounaspaikka oli sitäkin trendikkäämpi. 

Gourmet burger -ravintola Rinderwahn. Nyt kelpasi lähteä kotimatkalle massu täynnä.

Nyt lukijoilla on vihonviimeinen tilaisuus kommentoida näitä Wienin kokemuksia. 

Tarpeelliseksi luokiteltava tuliaispalkinto arvotaan sunnuntaina 9.10.2016.

Oon mä juonu viinii Wienissä...

...ja muuten vain yhden pitkän kylmän Lyypekissä joskus takavuosina.

Monivuotinen perinteeni matkustaa merkkipäiväni aikoihin johonkin eurooppalaiseen kohteeseen saa taas jatkoa. Tänä vuonna kohteena on Itävallan pääkaupunki Wien, jonne lennähdän entisen, en vanhan, työkaverini kanssa.

Wien eteni kohdevaihtoehtojen joukosta finaalikaksikkoon ja Riitta sai päättää matkustammeko Skotlannin Edinburghiin vai Wieniin. Muita esillä olleita kohteita olivat mm. Kööpenhamina, Brügge, Malaga ja München, mutta Wien veti pisimmän korren.

Wien ei välttämättä lukeudu Euroopan trendikkäimpien kaupunkien joukkoon. Se on monien mielestä vähän vanhanaikainen. Siellä syödään vain Sacher-torttua ja Wiener Schnitzeliä, kuunnellaan Wienin filharmonikkoja ja istutaan hevosvetoisissa vaunuissa.

Nooooo, on Itävallan pääkaupunki muutakin. Se on historiataustansa takia tietysti täynnä toinen toistaan upeampia nähtävyyksiä, kaupungin laitamilla melkeinpä ratikkamatkan päässä on Heuriger-viinitupia, siellä on kohta 120-vuotias Riesenrad-maailmanpyörä, kaupungin halki virtaa Tonava, jota pitkin pääsee vaikkapa Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan ja ties vaikka mitä.

Meille Riitan kanssa riittää rauhallisempi ja vanhanaikainenkin meno, koska tuskin löydämme itseämme mistään discopallojen välkkeestä.

Me lähdemme sinne avoimin mielin ilman minuutin tarkkuudella tehtyä suunnitelmaa. Kummankin on ollut tarkoitus miettiä kaksi (2) asiaa, jotka haluaa kokea, nähdä, maistaa, tuntea, aistia tällä lomasella. Toiveet paljastuvat vasta paikan päällä.

Minä olen käynyt kahdesti aiemmin Wienissä ja vieläpä majoittunut samassa hotellissa molemmilla aiemmilla kerroilla. 

Pysy kanavalla ja kommentoi. Jos synttärimatka on perinne, niin sitä on arvontakin blogikirjoitusten kommentoijien kesken.

Loma Toscanassa numero venti: chianti classico

                                             

Mitäpä muuta se Toscanan matkan blogitekstien kommentointipalkinto voi olla kuin pullollinen aitoa chianti classicoa, vieläpä perinteisessä olkikoripullossa!!!  HUOM! pullonkaulassa on Gallo Nero -sinetti, joka kertoo, että kyseessä on aitoa Chiantin alueen viiniä.

Toscanan lomamme tekstejä kommentoitiin oikein urakalla, joten Markun Andechsin luostarista ostettuun vihreään huopahattuun kertyi kaikkiaan 21 arvontalipuketta. Kyseessä oli jälleen kerran suljettu lippuäänestys ja onnenpoikaa eli huopahatun omistajaa jännitti melkoisesti, että kenelläkäs pullo lähtee.

Kuvittelimme taustalle rumpujen pärinää, kun Markku nosti lipukkeen, jossa luki Matu ja Jomppe!!!

Onnea voittajille! Tiedämme, että ymmärtävät hyvän päälle. 

Postitin voiton postipakettina, mutta en kirjoittanut pakettiosoitekorttiin "gambinaa polkupyörän juomapullossa" niinkuin joskus vuosikymmeniä sitten joku asiakas halusi kirjoitettavan paketin sisällöksi. Ehjänä oli mennyt perille Kalajokilaaksoon ja nopeastikin vielä.

Chianti Classicon kylkiäisinä voittajille lähti Viking Linen lahjakortti.

Kiitos kaikille lomatunnelmiamme seuranneille ja kommentoineille! Pysykää kanavalla.

Maslinovo ulje s limunom

Viimeisimmän reissun palkinto on odottanut arpomista ja myöskin inspiraatiota kirjoittamiseen.

Nyt tuli SE hetki. Markun huopahattu toimi taas onnettaren arvonta-astiana. Kroatialaisen sitruunalla maustetun oliiviöljypullon voitti ... tädää ... Aili Inkeli.

Pullo ei lähde postitse Kempeleeseen, vaan pakataan Aili Inkelin omaan matkapakaasiin lähiaikoina.

Onnea taas kerran Aili Inkeli!!! Vain osallistumalla voi voittaa eikä Aili Inkeliä voi moittia passiivisuudesta blogitekstieni kommentoimisesta. Kiitos ja kumarrus.

Pääsiäisenä tehty Dubrovnikin matka sai vähän alaviritteisen lopun, sillä Tuomas sairastui 1.pääsiäispäivän iltapäivällä vatsatautiin, joka riepotteli nuorta miestä huolestuttavasti. Ei kestänyt sisässä mikään. Pyysimme illalla hotellin keittiöstä banaaneja, josko edes niitä voisi yrittää syödä, mutta huonolla menestyksellä.

Markku majoittui Tuomaksen kaveriksi viimeiseksi yöksi sen varalta, että vointi heikkenee entisestään. No, sen seurauksena Markku soitteli norjalaisella puhelimella lähtöaamuna kaukopuheluita!!!

Mikä sai taudin jylläämään? Ensimmäisenä tuli mieleen lauantaina syödyt osterit tai joku muu paikallinen ruoka tai vesijohtovesi. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että aiheuttaja vietiin mukana eli vatsapöpö. Miksi minä en puklannut, vaikka söin samoja ostereita?

Lopuksi voisi todeta sarkastisesti, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Ei suinkaan. Hyvä reissu. Dubrovnik on käymisen arvoinen, kaunis kaupunki, mutta sen näkemiseen riittää todellakin pitkä viikonloppu. Maaliskuun lopussa siellä ei ollut vielä valtavaa turistitulvaa, mutta ihan riittämiin japanilaisia selfietikkuineen parveilemassa kulkupaikoilla.

Pääsiäinen Balkanilla

Hei, taas me lennetään!

Tänään pitkäperjantaina lähdemme viettämään pääsiäistä Kroatiaan, tarkemmin sanottuna Dubrovnikiin. Matkassa on parikin neitseellistä piirrettä: menolento on Finnairin tämän sesongin ensimmäinen lento Dubrovnikiin ja 2/3 osalle porukasta kaupunki on uusi tuttavuus.

Miksi pääsiäisenä Dubrovnikiin? Sen takia, että Markun siskon poika Tuomas sai viime keväänä yo-lahjaksi meiltä pitkän viikonloppumatkan (all inclusive) johonkin eurooppalaiseen kaupunkiin. Hän sai itse päättää kohteen ja myös vaikuttaa ajankohtaan. Tuomas valitsi persoonallisen vaihtoehdon. Lontoot, Berliinit, Pariisit sun muut olisivat olleetkin aika simppeleitä ratkaisuja.

Nyt sitten mennään. Lisää neitseellisyyttä matkassa on myös sen myötä, että täytin tälle reissulle ekaa kertaa UM:n sivuilta löytyvän matkustusilmoituksen (www.matkustusilmoitus.fi). Jokainen arvannee, että viimeaikaiset tapahtumat ja luonnonilmiöt huomioiden on hyvä jättää itsestään tieto viranomaisille.

Dubrovnik, italiaksi Ragusa, sijaitsee eteläisessä Kroatiassa Bosnia-Hertsegovinan ympäröimänä erillään muusta Kroatiasta. Kaupunki on pienehkö (43 000 as) ja Kroatian sodan aikana 90-luvun alussa se kärsi pahoja tuhoja, mutta on sittemmin rakennettu uudelleen vastaanottamaan tsiljoonat turistit ympäri maailman.

Dubrovnikin vanhaa kaupunkia ympäröi muuri, jota pitkin voi kävellä ihaillen maisemia, mm. turkoosinvärisenä välkehtivää Adrianmerta. Kroatia on erittäin suosittu matkakohde ja maan edustalla olevat saaret ovat ymmärtääkseni erityisesti purjehtijoiden ja muiden merihenkisten suosiossa.

Sretan Uskrs! Sama italiaksi Buona Pasqua ja suomeksi Hyvää pääsiäistä!

500 000 shillinkiä meni jakoon

Obertauernin loman harvoja postauksia kommentoineiden kesken suoritettu arvonta meinasi mennä takalaittomaksi. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Palkinto on luvatusti spektaakkelimainen eli muhkeat 500 000 Itävallan shillinkiä ja vieläpä Salzburgin kuuluisan pojan Wolfgang Amadeus Mozartin kuvalla höystettynä.

Onni potkaisi Kelleriä, joten postilähetys lähtee kohti Koillismaata. Kelleriä onnisti heti ensiyrittämällä eli kyseessä taitaa olla oikea onnenpoika.

Suuntana Salzburger Land, osoitteena Obertauern

Taas on se aika vuodesta, jolloin Team Läskikasa kokoaa itsensä ja lähtee puikkarinteeseen.

Tämänvuotisen reissun kohdemaa on Itävalta, itse asiassa useamman vuoden jälkeen. Lennähdämme Salzburgiin, josta kohteeseen eli Obertauerniin on noin puolentoista tunnin bussimatka.

Nettifaktan perusteella Obertauernin hiihtoalue sijaitsee kahden kunnan alueella (Pongau ja Longau - kuinka kekseliästä!). Kuntien raja kulkee Radstädter Tauern Passilla, siis korkealla vuorilla.

Obertauernin maisemat ovat tulleet tunnetuksi myös vuonna 1966 filmatusta Beatlesin Help! -elokuvasta. Paikka oli tarinan mukaan valittu sen vuoksi, että se oli ainoa paikka, jossa oli lunta filmausaikaan.

Nyt ei muuta kuin pakkauspuuhiin.

Jokainen kommentoija, joka jättää tunnistettavan jäljen blogikirjoituksiin aikavälillä 24.1. - 7.2., osallistuu taas arvontaan, jonka pääpalkintona on jotakin spektaakkelimaista!

Obertauernin hiihtoloman harvoja postauksia kommentoineiden kesken suoritettu arvonta meni vähän yliajalle, mutta suoritettiin kuitenkin. 

500 000 shillinkiä lähtee postin mukana Kellerille, joka kommentoi ensimmäistä kertaa ja heti onni potkaisi. Onnittelut Koillismaalle!

Loma Toscanassa no uno: passo primo

"Ilman unelmia taistelumme on turhaa, 

sanamme tyhjiä ja tarkoituksettomia.

Ilman unelmia kuljemme toistemme ohi

näkemättä, tuntematta, rakastamatta".

(Sinikka Svärd ja Sinikka Hautamäki)

Pitkäaikaisen unelmamme ensimmäinen askel on otettu ja sitova siirto tehty!

Jo vuosikausia sitten olemme yhdessä päättäneet, että sen jälkeen, kun Markku täyttää vuosia viisi ja nolla, me vietämme kuukauden mittaisen loman Toscanan auringon alla. 

Kuulostaa kliseiselle, mutta meille se on suuri unelma. Joutoaikaa huikaisevan kauniissa maisemissa ( näin oletamme kuvausten ja kertomusten perusteella), rauhallinen ja siisti kämppä mukavuuksilla, sopivassa määrin tutustumisen arvoisia kohteita lähimaastossa (Firenze, Siena, San Marino, Pisa, Cortona, Chiantin alueen pikkukylät jne), herkullista ruokaa ja suunmukaista juomaa aurinkoisia kesäpäiviä unohtamatta.

Näistä tekijöistä meidän unelmamme koostuu.

Ensi kesään on pitkä aika, se totta. Varauksen tekemiselle liki vuoden etukäteen on yksinkertaisesti taloudellinen perustelu: 20% alennus vuokrahinnasta. 

Varausmaksu on maksettu ja loppuosa erääntyy 42 päivää ennen vuokrauksen alkua. Siihen mennessä ehtii kerryttää matkatiliä ja ties vaikka veikkausvoiton saisi, niin sehän keventäisi kummasti matkabudjettia.

Toinen ensivaiheen panostus on Toscanan kartta (8,90 e Akateemisesta). Toki meidän iki-ihana Moonika-navigaattorimme pääsee tositoimiin ensi kesän matkallakin, mutta paperikartta on mainio apuväline etsiessä vaikkapa päiväretken kohdetta lähitienoossa.

Tekstin tunnisteina on mm. sekä automatkailu että kilpailut ja palkinnot, joista ensimmäinen tarkoittaa sitä, että matkustamme Toscanaan omalla autolla. Pitkä matka, mutta oma kulkupeli helpottaa elämää. Kilpailut ja palkinnot tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että jokainen vuoden aikana näitä tekstejä kommentoinut on mukana tuliaisen arvonnassa. Ajattele, mitä palkinto voi olla, kun olemme autolla liikkeellä yhdellä Italian kuuluisimmista viinialueista, ruuasta puhumattakaan!

Päivitän Loma Toscanassa -tekstejä sitä mukaa kuin matkaan liittyviä asioita nousee esille, toteutuu tai on muuten ajankohtaisena.

Ci vediamo!

Sikspäkin roadtripin palkinto arvottavana ... ja myös arvottu

Poikkeuksellisesti julkaisen kuvan arvottavasta kommentointipalkinnosta jo etukäteen. Tarkoitus on nostaa kommentoijien lukumäärää väheksymättä kirjoitushetkeen mennessä jätettyjä kommentteja.

Tällä reissulla olin tosi huono shoppailija, ja tämänkin löysin viime hädässä LAXin lentokentän kirjakaupasta. Kirjanen on oikeasti hyödyllinen. Se sisältää vinkkejä siitä, miten ja milloin kannatta varata matkansa, mitä pakata mukaan ja kuinka eri maissa tipataan. Kaikki on kerrottu lontooksi.

Palkinnon arpomisaikaa on jatkettu eli sunnuntai-iltaan 12.7.2015 mennessä nimellä tai tunnistettavalla nimimerkillä jätetyt kommentit osallistuvat tämän kirjasen arvontaan. Onnea matkaan!

Aili Inkeli jo kovisteli minua, että missä arvonta viipyy. Pahoittelin hänelle ja pahoittelen nyt kaikille muillekin, että arvonta vähän venähti. Laiskuutta.

Tänään 20.7.2015 Markku toimi onnenpoikana ja veti hatusta "mummin Ruijantieltä" voittajaksi. Onnea voittajalle!!! Palkinto on pakattu Postista ostettuun kuoreen ja lähtee tuota pikaa kohti Koillismaata. Kylläpäs nyt mummi saa aimo annoksen vinkkejä menestyksekkääseen matkustamiseen. Liekö tulee vielä "kaikitta mukavin makkuttaja"!

Sikspäkki ... ready?

Meillä kaikilla on jossakin kehon uumenissa se kuuluisa sixpack (treenatut vatsalihakset), vaikkei sitä aina ole kovin helppo päälle päin havaita. Sama pätee myös tässä jutussa kuvattuun kuuden hengen porukkaan, jonka olen täysin omavaltaisesti ja lupaa kysymättä nimennyt Sikspäkiksi.
Kuinkas ollakaan amerikkalaiset käyttävät keskivertokansalaisesta eli Matti Meikäläisestä nimitystä Joe Sixpack! Wow.

Sikspäkki on kuuden (6) hengen seurue, joka koostuu kolmesta pariskunnasta. Seurueen miehet ovat keskenään kollegoita. Ansku ja Pekka ovat Mäntsälästä, Jaana ja Antsa Taipalsaarelta ja me Markun kanssa Helsingistä.

Sikspäkin jäsenet

Taiteellinen johtaja on eittämättä Jaana, jolta Sikspäkki odottaa luovia ratkaisuja ja värikkäitä otteita matkan varrella. Jaana on toiminut mm. pintakäsittelyn opettajana Etelä-Karjalan Ammattiopistossa. Jaanalle on aika ajoin syytä muistuttaa, että olemme samalla matkalla. Luovuushuumassa hän saattaa jossakin kadunkulmassa todeta: "Ai, siekin oot täällä!"

Ansku taas puolestaan on itseoikeutetusti Sikspäkin henkinen valmentaja, mental coach. Rooli on suoranainen johdannainen koulutustaustasta. Henkistä valmentajaa tarvitaan aina pitkillä matkoilla ja isossa porukassa, hengellisyydestä en tiedä niinkään. Anskulla palaa nortti, joten Sikspäkki saanee sopivin väliajoin valokuvaus- ja jaloittelutaukoja sikäli mikäli se on hänestä kiinni.

Komppanian vääpeliä ei tarvitse miettiä: minä eli Helena! Tämä matkahan on melkein tehty, ainakin paperilla. Sikspäkin ei tarvitse elää epätietoisuudessa seuraavista etapeista, ajettavista teistä tai majapaikoista. Ruokapaikatkin on haarukoitu etukäteen. Täältä pesee ja linkoaa samaan hintaan.

Porukan "hiljaisin" mies eli puhemies on Pekka. Siinä on mies, joka ei ole hiljaa edes nukkuessaan. Lause saattaa loppua, kun uni alkaa, mutta samantien se muuttuu hillittömäksi kuorsaamiseksi. Ja kun unta palloon on tullut tarpeeksi, puhe taas jatkuu. Ehdottoman ekstrovertti tyyppi.

Sensei-Antsa ansaitsee arvonimensä Sikspäkin vanhimpana jäsenenä. Tinkimätön kaveri, jonka ohjeita meidän muiden lienee syytä kuunnella. Jos on sovittu, että lähtö on aamulla klo 8.45, niin se on sharp klo 8.45. Ne, jotka eivät ole tuolloin kyydissä, juoksevat perässä. Piste.

Vaikka Markku ei olekaan Mikko, hän on kuitenkin Sikspäkin armoitettu koomikko. Markku ei ole Pekkaa pahempi, puhuu paljon, kertoo juttuja ja nauraa itse jutuilleen ehkä eniten, joskus rillit huurussa. Levotonhan se on, mutta luotettava ja kokenut kuski Ameriikan teillä.

Sikspäkki lähtee valloittamaan länttä. 

Lennämme ensin Helsingistä Münchenin kautta Vancouveriin, jossa seisahdumme muutamaksi päiväksi tasaamaan aikaeroa ja pojat tutustuvat sikäläisen kollegansa klinikkaan. Vancouverista lennähdämme Seattleen, jossa meitä odottaa vuokra-auto ja Pacific Coast Highway - kenties maailman kaunein rantatie - alas Los Angelesiin.

Aivan koko matkaa ei ajeta tinkimättömästi Tyynen valtameren rantatietä (US101), vaan koukkaamme sisämaahankin. Esimerkiksi San Franciscon ja Los Angelesin välimaastossa suuntaamme kohti Nevadaa ja Las Vegasia.

Aikaa reilun 2200 kilometrin matkaan on varattu kaikkineen 3,5 viikkoa, joka tarkoittaa sitä, että joka päivä ja koko ajan ei mennä tukka putkella paikasta toiseen. Pystytämme leirin välillä useammaksikin yöksi samaan paikkaan, mutta saatamme siirtyä yhden yön taktiikallakin eteenpäin.

Jokaiselle matkustajalle on varattu mahdollisuus toimia kuskina ja apukuskina, joka voi markkeerata kartanlukijaakin, mutta luulenpa vanhan kunnon luotettavan Moonikamme hoitavan navigoinnin parhaiten. Moonikaksi nimetty navigaattori osoitti taitavuutensa road tripillä Losista Bostoniin kesällä 2009, joten luottamus on järkkymätön.

Ruutulippu heiluu loppujen lopuksi 8.7. Los Angelesin kansainvälisellä lentokentällä (LAX), jonne jätämme kulkuneuvomme. Enkelten kaupunkiin saavumme hyvissä ajoin ennen kotiinpaluuta tapaamaan ystäviämme ja juhlimaan Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää (the 4th of July).

Alkutaipaleen majoitukset on varattu Airbnb:n kautta. Sekä Vancouverissa että Seattlessa meillä on käytössämme omakotitalo. Yhden pariskunnan hotellimajoituksen hinnalla saimme koko poppoolle majapaikan.

Tämänkertaiseen matkaan ei liity arvuuttelukisaa, vaan jokainen kommentoija tämän tekstin julkaisemisesta aina 9.7.2015 saakka osallistuu kivan palkinnon arvontaan. Nimi tai tunnistettava nimimerkki on syytä kertoa kommenttinsa yhteydessä.

Saksasta aikoinaan hankittu vihreä huopahattu toimi jälleen kerran arvonta-astiana, josta Markku Onnenpoika nosti nimimerkin "mummi Ruijantieltä" voittajaksi. Kommentoiminen kannattaa!

... e il nome del vincitore è ...

Team Läskikasan alppimatka on vuoden 2015 osalta taputeltu. Matkalla riehunut vatsatauti on vain hämärä muistikuva eikä pilvinen sääkään harmita enää ollenkaan. Reissun jälkeen riitti pyykättävää melkein koko viikoksi, mutta nyt vaatteet odottavat viikattuna uusia seikkailuja.

Gressoney-la Trinitè ja Monterosa Ski -alue oli meille Markun kanssa uusi tuttavuus. Pieni kylä, kivat rinteet, hulppeat maisemat ja hyvä seura, niistä on mukava reissu tehty!

Lomalle on aina mukava lähteä, mutta yhtä kiva palata takaisin virkistyneenä, levänneenä ja yhtä kokemusta rikkaampana. 

Samalla matkalla oli myös naisporukka nimeltään Team Prosecco, mutta kyllä Team Läskikasa rules, vaikkemme uutta historiaa kirjoittaneetkaan. Samoja naurettavia vitsejä vuodesta toiseen. Ihquu!!!

Alppimatkan harvoja blogikirjoituksia kommentoi muutama henkilö ... laatu korvaa määrän? Osallistujia oli kuitenkin sen verran, että onnenpyörää saattoi pyöräyttää. Markun Saksasta ostettu huopahattu toimi jälleen kerran arvonta-astiana ja voittajalapussa luki selvällä suomen kielellä AILI INKELI.

Hänellä on satumainen tuuri, mutta sen siitä saa, kun muistaa/jaksaa kommentoida.

Gressoney Monte Rosa -kirjailtu puuvilla/pellavapyyhe plus huumaavan tuoksuinen saippua lähtevät postitse kohti Kempelettä heti alkuviikosta. Uusia kommentteja odotellessa onnea voittajalle!

Pronto!

Team Läskikasa on viittä vaille valmiina lähtöön, joten tämänkertaisen kilpailun lähtölaukaus menee ihan kalkkiviivoille. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Noin 18 tunnin kuluttua seurueemme (Vauhtiraita-Johanna, Nänni-Antti, Toivo BonGiorno, Takki auki-Torvinen ja Laviini-Helena) nousee lentoalukseen, jonka nokka suuntaa kohti saappaanmallista maata eteläisessä Euroopassa.

Majoitumme Gressoneyn laaksossa La Trinitén kylässä, mutta varsinainen laskettelualue on paljon enemmän kuin vain tuo yksi kylä. Alue koostuu Alagnan, Gressoneyn ja Champolucin laaksoista, jotka hissijärjestelmä yhdistää. Monterosa Ski on tunnettu rauhallisuudestaan ... ainakin siksi kunnes Team Läskikasa pölähtää paikalle.

Milanolaiset valtaavat alueen rinteet viikonloppuisin, koska alue sijaitsee vain reilun parin tunnin ajomatkan päässä italialaisen muodin keskuksesta.

Mihin maahan Team Läskikasa suksiikaan tällä kertaa?

Jokainen tätä blogia ja tämän matkan tarinoita omalla nimellä ja/tai tunnistettavalla nimimerkillä kommentoiva on automaattisesti mukana pienen palkinnon arvonnassa.

Osallistuminen on mahdollista tämän Pronto! -tekstin julkaisemisesta lähtien aina 8.2.2015 saakka.

Lisään tähän pienen varauksen tekstien päivittämisestä. Olen antanut itseni ymmärtää, että Monterosassa ei ole maailman parhaimmat nettiyhteydet, joten voi olla, ettei kuulumisia julkaista joka päivä. Jos julkaistaan, aina parempi.

Alkutalven alppimatka on tehty, laskut laskettu, matkalla riehunut vatsatauti selätetty, pyykit pesty ja työt aloitettu. Gressoney-la Trinitén kylän "all around souvenir shopista" hankitun lahjan arvonta tapahtui rauhallisen perjantai-illan ratoksi Markun huopahatusta, josta on tullut virallinen arvontapönttö!

Tämänkertaista voittajaa ei voi syyttää passiivisuudesta. Hän seuraa silmä kovana edesottamuksiamme, mutta myös blogia ... e il nome del vincitore è ... Aili Inkeli!!! Onnea Kempeleeseen!

Voittajalle kävi (Berliinin) munkki

Joulukuun alun matka vei meidät Saksan jykevään pääkaupunkiin Berliiniin. Matkaseurana meillä oli Markun äiti Ella, joka totesi jossakin vaiheessa viikkoa, että toinen viikko kävisi jo kunnon päälle. Toimme mummin pois vierailta mailta, ettei ylikunto yllätä!

Berliini on helppo kaupunki monestakin syystä. Se on lähellä Suomea, vain parin tunnin lennon päässä. Tegelin lentokenttä tosin on ihan hanurista. Toivottavasti saavat joskus sen Willy Brandtin nimeä kantavan suurkentän avattua. 

Toiseksi Berliinissä on paljon nähtävää, vaikka kävisi usein. Siellä on myös helppo liikkua, U-Bahnilla, entisen Itä-Berliinin puolella ratikalla ja länsipuolella busseilla, S-Bahnista puhumattakaan.

Ruokakin on edelleen edullista ja tarjonta on monipuolista. Kolmen hengen illallinen viineineen hyvässä ravintolassa maksoi keskimäärin 80 euroa. Suomessa tuolla hinnalla saa puhutella tarjoilijaa.

Tämänkertaisen arvuuttelukisan palkinnonjako tapahtui niin, että kirjoitin kommentoijien nimet lappusille, jotka laitoin Markun Andechsin luostarista ostettuun huopahattuun. Katsoin hatusta poispäin ja kaivoin toisella kädellä lapun, jossa luki Aili Inkeli!

Onnea voittajalle, joka olikin onnellinen kuullessaan lopputuloksesta. Posti kuljetti pienen paketin ykkösluokassa Kempeleeseen. Sielläpä nyt Aili Inkeli opiskelee faktoja Berliinistä.

Kiitos kaikille muillekin mukana olleille. Se lämmittää aina mieltä, kun huomaa, että tarinoita on luettu.

Pakkaamme menomonot seuraavan kerran tammikuun lopussa, joten palaamme silloin asiaan uuden arvuuttelun kanssa.

Ja taas mennään...

Johan tässä on kohta pari kuukautta kotona oltukin, joten on taas aika nostaa kytkintä ja lähteä maailmalle mieltymään. Ja ei matkaa, ellei myös blogin leikkimielistä arvuuttelukisaa, joka tärähtää käyntiin NYT.

Menomonot -blogin perinteitä noudattaen jokainen tätä blogia omalla nimellä ja/tai tunnistettavalla nimimerkillä kommentoiva on automaattisesti mukana käytännöllisen pienen tuliaisen arvonnassa. Kommentointiaikaa on tämän tekstin julkaisemisesta aina maanantai-iltaan 8.12.2014 saakka.

Mutta mitäs sitä tällä kertaa arvuutellaankaan? 

Tämänkertainen matka on osittain työtä ja osittain vapaa-aikaa, sillä Markulla on kohteessa opintoihin liittyvä seminaari (työosuus). Minä sen sijaan otan matkan loman kannalta ja aionkin kuljeskella kaupungin kymmenillä joulutoreilla anopin kanssa (vapaa-aikaosuus).
Matkaseuraksi saamme siis myös Markun äidin, joka on hänkin käynyt aiemmin tässä kaupungissa, mutta ei lisäkäynti pahaa tee.

Matkustamme joukukuun alkupäivinä pääkaupunkiin, jonka 

• nimeen voi liittää munkin, muurin tai makkaran 
• muurin murtumisesta tuli 9.11.2014 kuluneeksi 25 vuotta
• kuuluisin pikaruoka on currywurst.

Mikä tämä kaupunki on?

Osallistu arvuutteluun, kommentoi kuulumisia matkan aikana ja olet mukana joukossa, josta arvotaan voittaja! Tsemppiä!

Berliinin matka on taakse jäänyttä elämää, palkinto on arvottu ja voittaja on sen jo saanutkin. Blogin päivitys on vain viivästynyt.

Arpaonni suosi superinnokasta kommentoijaa eli Aili Inkeliä. Siinäpä nyt sitten opiskelee faktoja Berliinistä. Onnea Aili Inkelille ja kiitos kaikille muille lukijoille/kommentoijille!

Balkanin matkan pannunalunen on arvottu

Ostin Balkanin matkan arvontakisan palkinnoksi värikkään pannunalusen Mostarista Bosnia ja Hertsegovinasta.

Onni ja Markun huopahattu olivat tällä kertaa suosiollisia Ellalle, jonka kannattaa lähipäivinä tarkkailla postiaan. Onnea voittajalle!

Suosittelen Balkanin matkaa kaikille. Sieltä löytyy kiinnostavaa niin historiaan mieltyneille kuin auringonpalvojillekin, riippuu tietenkin milloin sinne matkustaa. Tuo seutukunta on aina ollut varsinainen sekametelisoppa niin alueellisesti kuin uskonnollisestikin eikä kai vieläkään mitään harmonista rinnakkaiseloa. Mutta eletään kuitenkin. 

BiH on Balkanin maista kaikista takapajuisin, Slovenia (jossa emme käyneet) vaurain. Me suomalaiset emme edes ymmärrä elintasoa, joka siellä vallitsee. Toisaalta elinkustannuksetkin ovat ihan eri tasoa kuin meillä.

Maisemat lumosivat. En ollut koskaan ajatellut, että Balkanin niemimaa on niin vuoristoinen kuin se oli. Ainoastaan aivan rantaviivaa nuoleva kaistale on matalampaa, muuten on tooooooosi jylhiä vuoria ympäriinsä.

Adrianmeri häikäisee sinivihreydellään eikä se johdu sinilevästä. Jopa satama-altaissa näkee pohjaan saakka, vaikka syvyyttä on metrikaupalla. Meren kimalluksessa silmä ja mieli lepäsivät.

Nyt suuntaan katseeni eteenpäin kohti uutta lomaa ja ... kenties tuttua kohdetta. Sitä odotellessa toivotan kaikille blogin lukijoille mukavaa syksyn jatkoa!

Kiertolaiselämää?

Ettei blogin seuraajien tai lukijoiden elämä kävisi kovin tylsäksi, polkaisen taas uuden kisan käyntiin. Tämänkertainen otsikko on jokseenkin mystinen ja kiehtova, mutta niin on kohdekin. Arvaatko jo näiden parin lauseen perusteella, minne tieni vie tällä kertaa? Ehkä et, joten annan sinulle myöhemmin muutaman tehtävän ratkaisemista helpottavaa vihjettä.

Tälläkin kertaa kaikki omalla nimellä ja/tai tunnistettavalla nimimerkillä itsensä likoon laittavat arvuuttelijat/kommentoijat osallistuvat autenttisen tuliaisen arvontaan. Osallistumisaikaa on tämän tekstin julkaisuhetkestä aina 2.10.2014 saakka.

Lähden matkalla hyvän ystäväni Riitan kanssa. Hän on myös entinen työkaveri ... en sanonut vanha työkaveri, koska hän ei ole vanha, hänhän on nuorempi kuin minä.
Tulemme todellakin viettämään kiertolaiselämää, sillä emme asetu taloksi kohteissa kuin korkeintaan pariksi yöksi kerrallaan. Emme saa ainoastaan kahta kärpästä (= maata) samalla iskulla, vaan niitä tulee kolme, joskin yhdessä niistä olemme sekä meno- että tulosuunnassa.

Kiertolaiselämämme vie meidät niemimaalle, joka on meille kaikille tuttu
a) turkin kielen vuoriketjua tarkoittavasta sanasta
b) ... ikävä kyllä myös sodista, varsinkin 90-luvun alusta 2000-luvulle saakka
c) samannimisestä makkarasta, jota en kyllä enää nykyään tunnista olevan olemassakaan.

Mikä onkaan niemimaa, jonne matkamme vie?

Osallistu arvuutteluun, kommentoi tekstejä myös matkan aikana ... ja VOITA!

Ellalla kävi satumainen tuuri! Markun amerikkailainen huopahattu (HUOM! Markulla on kaksi huopahattua) toimi arvontapönttönä ja kaikkien kommentoijien nimillä varustetut lappuset oli laitettu hattuun. Ellan nimellä varustettu lappu nousi eikä tässä ole yhtään kotiinpäin vetoa. Peli on avointa ja reilua.

Lahja (kuva alla) on pakattu postitusvalmiiksi ja lähtee Koillismaalle ensimmäisenä arkena.