Sikspäkki kokosi koko fyysisen olemuksensa kokoon ja lähti päiväretkelle Crater Lakelle, jonne majapaikastamme (Phoenix OR) on matkaa 130 km. Normiolosuhteissa matkaan kuluisi noin 1,5 tuntia, mutta jälleen kerran tie kapeni, jyrkkeni ja mutkistui, mitä pidemmälle ehdimme, joten olimme perillä määränpäässä reilun 3 tunnin ajon jälkeen. Toki pysähdyimme kerran jaloittelemaan ja tulihan siinä einehdittyäkin.
Jossakin vaiheessa rohkaistuimme epäilemään, että niinköhän täällä on koko järveä!
Kyllä kannatti olla sitkeä ja ajaa perille! Aivan uskomattoman kaunis näkymä. Minun digikameralla zuumattuna kuvat näyttävät usvaisille. Etualan puiden värit ovat parhaimmillaan.
Järven pinta on tyyni ja siitä tulee mielikuva, että kyseessä on maalaus.
Crater Lake on muodostunut noin 7700 vuotta sitten Mt Mazaman purkauksesta. Kraateri on täyttynyt ajan myötä sadevedellä ja lumen sulamisvesillä. Crater Lakeen ei laske yhtään jokea eikä siitä laske poiskaan yhtään virtaa.
Netin mukaan järven vesi vaihtuu sade- ym. vesien myötä noin 250 vuodessa.
Crater Lake on Yhdysvaltojen syvin järvi.
Seuraava kuva on otettu suoraan alaspäin kohti järvenpintaa, vaikka tästä saa mielikuvan sinisestä taivaasta.
Crater Lakella käydessämme oli kohtalaisen paahteinen päivä. Mittarissa bauttiarallaa +30 astetta. Meinasi keitellä vankasti. Tähän on nyt vain totuttava.
Ainutlaatuinen elämys.
2 kommenttia:
Onneksi olitte sitkeitä ja menitte perille asti! Pelkästään valokuvien perusteella paikka on niin huikea, että voin kuvitella helteestä huolimatta nahan olleen kananlihalla. Vau!
PS. Amerikassa kaikki on isompaa, kun kananliha ihollakin on goose bumps :)
Minä ensim luulin että kävelitte 130 km. Mutta ei autollahan te huristelitte, kuka ajoi kapeaa ja mutkasta tietä?. On se mukava kun jossain päin on hellettä. Me alamme jo tottua 10 asteen lämpötilaan. Vettä saisi jo esteri vähän höllätä, kun perunamaa hukkuu veteen. Ei tarvitse olla perunoiden mukana keitinvettä.
Lähetä kommentti