Sompaileminen perjantain keskipäivän ruuhkassa onnistui LOISTAVASTI. Puisto löytyi, mutta valitettavasti tapahtuma avautui vasta klo 16.
Sitten ei voinut muuta kuin ottaa käyttöön Plan B. Koska meillä oli menopeli alla, lähdimme pienelle autoajelulle, josta kehkeytyi lopulta noin 400 kilometrin rengasmatka.
Loppujen lopuksi illalla klo 20 jälkeen olimme takaisin Marymoorissa, mutta emme sittenkään menneet sisälle, koska tapahtuma sulkeutui jo klo 21!!!!
No, eihän hätä ollut tämännäköinen, vaan se oli punainen ja pyöreä.
Kiertoajelumme tähtäimenä oli nousta Kaskadit-vuoristoon ja ylittää se Stevens Passin kautta. Meillä kaikilla oli erilainen näkemys vuoriston ylityksestä. Olemme tottuneet esimerkiksi Sveitsissä siihen, että pass tarkoittaa kiemurtelevaa vuoristotietä yläilmoihin, mutta Stevens Pass olikin oikeasti laskettelukeskuksen ala-asema! Lounastimme Skykomishissa hyvinkin perinteisessä ravintolassa perinteisesti hampurilaisia.
Wenatchee-joessa oli hulppeita koskia. Ainoa haitta oli se, että niitä ei meinannut päästä katsomaan, koska näköalapaikkoja osoittavat kyltit sijaitsivat aina paikan jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti