Keskiviikkona 24.6. matkamme jatkui US101 highwayta etelään. Seuraava majapaikka oli varattu North Bend/Coos Bay -nimisestä parikaupungista ja loppupeleissä se oli NB:n puolella.
Lincoln Cityssä saimme vinkin pysähtyä Devil's Punchbowlin kohdalla vähän matkaa Depoe Baystä etelään. Devil's Punchbowl on luonnon (= veden) muokkaama aukko kalliossa. Kovassa merenkäynnissä vesi suihkuaa ja tyrskyää aukosta näyttävästi.
Meidän käydessä oli hyvin rauhallista.
Taas Sikspäkki autoon ja eteenpäin. Jaana muisti kuulleensa, että jossakin näillä main olisi kuuluisa merileijonien kokoontumispaikka. Pikainen tsekkaus opaskirjasta vahvisti otaksunnan.
Me emme maksaneet 14 dollaria siitä, että olisimme laskeutuneet hissillä alatasanteelle töllöttämään merileijonien pulahtelua rantavedessä. Sanotaan myös, että haju on kuulemma tosi luotaan työntävä. Me näimme riittävästi yläilmoista.
Oregonin osavaltion keskivaiheilla alkaa pitkä hiekkadyynialue - paljon Yyterin hiekkaa Taipaleen sanassa. Vaikuttavia luonnonmuodostelmia nekin. Yrityksestä huolimatta emme päässeet kunnolla dyyneille ja kuvankin sain vain autonikkunasta.
Jälleen kerran oli pakko kuvata upea silta, McCullough Memorial Bridge, joka johti North Bendiin.
Torstaiaamuna nostimme kytkintä ja ajaa karautimme suoraan Ashlandiin (OR).
Auton tankkaus ja iltapäiväkahvit osuivat Winstoniin. Willee's Cafessa Ansku tilasi mustikkapannukakkua kermavaahdolla ja sai ruokalautasen kokoisen annoksen. Siinä oli mustikkapannukakkua kahdessa kerroksessa ja kermavaahtoa vähintään puoli litraa.
Täytyy sanoa, että sitä oli jopa niin paljon, ettei edes Mister Taipale jaksanut syödä kaikkea loppuun.
3 kommenttia:
Oletteko kävelleet maileittain?
Muutaman kerran kyllä, mutta enemmän saisi tessutella näillä eväillä. Valokuvista näkyy, kuinka keskikehonrakennus on toiminut! Täällä Ashlandissa on ollut pirun kuuma (yli 30 astetta), joten mitään kuntoilulenkkejä ei ole jaksanut vetää. Pitää säännöstellä syömistä, joka on sinänsä tässä porukassa haavekuva.
Lähetä kommentti