Sikspäkki perillä ensimmäisessä kohteessa

Saavuimme täysin aikataulun mukaan Vancouveriin Kanadaan maanantaina 15.6. illansuussa.

Asettauduimme taloksi Airbnb:n kautta vuokraamaamme taloon.

Pitkän lentomatkan rasituksesta huolimatta lähdimme naapurustoon etsimään iltapalapaikkaa sekä kauppaan tiistaiaamun aamiaistarpeita varten. 

Seutukunta on varsin rauhallinen, ja palvelujen tarjoajat pääasiassa aasialaisia. Nälkäiset suut tulivat ruokituksi kiinalaisessa ravintolassa ja samalla saatoimme todistaa Kimmo Timosen ja Teuvo Teräväisen Stanley Cup -voittoa television välityksellä. 

Kaupan kautta kotiin ja porukka oli valmista yöpuulle.

Aikaerorasitusta vai mitä lie, mutta Sikspäkki valmisti aamiaista tiistaiaamuna klo 5.35!!! Munakokkelia, pekonia, paahtoleipää, juustoa, mehua ja kahvia. Aamiaisen päälle vielä unta nokalliset, siistiytyminen ja  olimme bussissa kohti Vancouverin keskustaa.

Päivän ohjelma alkoi Gastownista, Vancouverin vanhimmasta osasta, jossa on mm. Steam Clock. Kello toimii höyryllä, jota se puskee kiduksistaan vähintään puolen tunnin välein. Me satuimme kreivinaikaan paikalle!

Ohjelma jatkui Hop on- Hop off -kiertoajelulla. Valitsimme sen, koska meillä on rajallisesti aikaa ja kiertoajelulla saa kattavan kuvan kaupungista ja se nähtävyyksistä.

Hyppäsimme ekan kerran pois Stanley Parkissa luonnollisten tarpeiden pakottamana. Samalla hoitui lounaskin. Mister Taipale JOUTUI syömään salaattia!

Ruokalistaa tutkiessaan hän ihmetteli, ettei listassa ollut hintoja. Hänen vaimonsa totesi, että "luuletko noiden numeroiden annosten perässä tarkoittavan sivunumeroita!"

Päivän kävelyosuus alkoi myös Stanley Parkissa. Itseasiassa puiston kiertäminen (yli 13 km) jalan olisi hyvä kuntoilusuoritus, mutta näin aluksi tyydyimme vähempään. Kävelimme lounaalta toteemipaaluille.

Kiertoajelu kestää kaikkiaan 2,5 tuntia, jos sen istuu yhtä soittoa alusta loppuun saakka. Sikspäkki jalkautui toisen kerran keskustassa, koska kahvihammasta pakotti. Kolmas pitstoppi oli Dr Sun Yat-Senin puutarhan kohdalla. Silloin aiheen antoi taas luonto. Tosin helpotusta hakeneet väittivät, etteivät olisi ikinä NIIN janoisia, että jäisivät kyseiseen pubiin yhdelle. 

Kadunkulmassa odottaneena voin todistaa, että yhdellä silmäyksellä näkyi kymmeniä hörhöjä.

Illalla kuulimme, että johtuen Vancouverin suotuisasta ilmanalasta, täällä on kaikista eniten asunnottomia Kanadassa ja siten myös kaikenlaista muutakin hippaheikkiä.

Illaksi olimme sopineet treffit poiien kolleegan kanssa japanilaisravintola ShuRakuun. Siis sitä kohti.

Huh huh ja huh. Sashimia ja sushia ja moneen kertaan. Taivaallista. 

Maha killotti pullollaan, kun kiiruhdimme kotibussiin. Bussimatka kestää noin puoli tuntia ja liekö vieläkin painoi aikaero, mutta myös aikainen ylösnousu, päivän ulkoilu ja täysi maha näyttivät saavan yhden sun toisen pään nytkähtelemään siihen malliin, että Nukku-Matti on lähimaastossa.