Seattle

Juhannuspäivän aamuna jätimme Dodgen "kotipihaan" ja nousimme bussiin. Antsa ja Markku selvittivät lähimaastosta bussi- tai junapysäkit ja aikataulut. Bussi nro 50 lähtisi talomme kohdalta ja veisi suoraan Downtowniin. Siihen.

Bussimatka kesti melkein kolme varttia ja suurimman osan ajasta me olimme ainoat valkoihoiset matkustajat. 

Jäimme pois Seattle Centerin kohdalla, jossa sijaitsee mm. vuoden 1962 maailmannäyttelyyn rakennettu Space Needle. Seattlen kuuluisin nähtävyys, johon emme sitten noussetkaan. Lippujonot olivat tuskastuttavan pitkät, joten tyydyimme ihailemaan näkötornia maajalasta.

Samalla alueella on myös Vantaan Heurekaa vastaava laitos, paljon ulkoilmaesinntymislavoja ja muuta tutustumisen arvoista. Me keskityimme ihmettelemään maailmanmenoa.

Seattle Centeristä laskeuduimme alas Waterfrontiin. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Lauantaipäivän takia väkeä oli liikkeellä kuin pipoa ja mielettömästi turisteja. Liikkumista ei helpottanut yhtään se, että Seattlessakin oli yksi jos toinen katu revitty auki ja rakennustyömaita sai kiertää mailitolkulla.

Seattle on Microsoftin, Boeingin, Starbucksin, grungemusiikin ja Jimi Hendrixin kotikaupunki. Mielestäni en kuitenkaan nähnyt siellä yhtä paljon Starbuckseja kuin Vancouverissa. Itseasiassa olen ymmärtänyt, että Boeingkin on siirtänyt tuotantonsa muualle Seattlesta. Mene ja tiedä, en käy tarkistamaan asiaa.

Seattlessa on tosi suuret korkeuserot. Kävellessä saa siis erittäin hyvää jalka- ja pakaratreeniä ja se kuuluikin jossakin vaiheessa päivää hienoisena jupinana :-)

Pike Place Market on valtaisa kauppahallikeskittymä, josta saa kaikkea. Joukossa mukana myös Marimekon liike Pirkko. ja juustokaupan tiskissä oli Lappi-juustoa, mutta se oli asetettu näkösälle niin, etten nähnyt valmistajaa.

Yhdessä päivässä Seattlesta saa päällispuolisen kuvan, joka ei eroa muista suurkaupungeista. Korkeita taloja, paljon autoja ja suuret väkimäärät. Käymisen arvoinen silti.