Loma Toscanassa numero sette: traffico rallentato

Loma Toscanassa on nyt täyttä totta, mutta olkoon tämä liikenteellinen johdatus loman huikeisiin tunnelmiin.

Aivan ensimmäiseksi kuitenkin muistutan ja kannustan kaikkia lukijoita kommentoimaan ahkerasti kirjoituksia, koska arvomme myös tämän loman päätteeksi jonkin autenttisen tuliaisen kaikkien kommentoijien kesken. Arvontapalkinnot ovat aina ja iänkaikkisesti ilahduttaneet voittajien mieltä.

Lähdimme Markun 50-vuotislahjalomalle Turusta Viking Gracella. Samalla matkalla olivat risteilemässä minun vanhin ja nuorin kummipoikani, joista toinen on poika ja toinen isä. Siinäpä arvuuttele, kuka on kukin.

Arvoimme Turun lähtösatamaksi sen vuoksi, että paatti on satamassa jo klo 6.30 lokal tid, joka antaa reilun kolme tuntia etumatkaa Helsingin botskiin nähden. Olimme varanneet kaiken lisäksi ns. paalupaikan, joka takasi meille nelosruudun startissa.

Grace oli satamass klo 6.30 ja ekan kerran tsekkasimme aikarautaa Nackan tunnelissa (klo 6.40). Paalupaikasta kannatti maksaa muutama kymppi. 

Ruotsin läpi on mukava ajaa, hienot maisemat, hyväkuntoiset tiet ja kunnioittava liikenne. 

Alla kuva Öresundsbrosta Ruotsin ja Tanskan väliltä.

Nälkä kurni suolessa ja heittelimme kinttaita ilmaan, että syödäänkö Rødby-Puttgarden -lautalla vai maissa joko Ruotsin puolella vai Tanskassa. Päädyimme hampurilaisiin Piberhusissa Tanskassa.

Meillä kävi ilmiömäinen tuuri, kun saavuimme Rødbyhyn. Maksoimme lauttamaksun ja menimme jonon jatkoksi. Olimme varmoja, että seuraava 45 min odotetaan, mutta katinkontit. Käsky kävi ja olimme viimeinen auto, joka otettiin paattiin. Yhtiömme kiitti.

Saksan puolella oli seuraavaan yöpymiseen vielä reilun 3 tunnin ajomatka, joka taittui Hampurin sumppua lukuunottamatta vaikeuksitta. Päivän päätteeksi Hildesheimissa pikainen ruokailu kelpomeksikolaisessa ja sitten pää tyynyyn.

Perjantaiaamuna lähdimme kohti uusia seikkailuja. Kuuluisat Kasselin mäet vaikuttivat. Mielestäni me olimme alasmeno-osuudella verrattuna vastaan tulevaan liikenteeseen. Saksan teillä on muuten ihan mahdottomasti raskasta liikennettä ja se näkyy teiden kunnossa.

Matka jatkui mallikkaasti, kunnes alkoi STAU. Seisoimme 10 kilometrin ruuhkassa yli 2,5 tuntia. Etenimme 300 m kerrallaan, jonka jälkeen odotimme seuraavaa siirtoa 10 min. 

Kun loppujen lopuksi pääsimme pälkähästä, teimme omatoimisen kiertomatkan päätyen uuteen ruuhkaan Würzburgin kaupungin keskustassa. Ei naurattanut. Nälkäkin oli.

Kaikkien jonotusten ja kurvailujen jälkeen olimme lopulta perillä majapaikassamme Seefeldissä. Hotellin ja ravintolan henkilökunnan ystävällisyys sai kaikki päivän paskafiilikset pyyhittyä pois.

Lauantaiaamuna oli edessä viimeinen huikonen ennen kuin olisimme perillä lomakohteessamme Monte San Savinossa Toscanassa.

Alkumatka Seefeldistä Innsbruckin ja Brennerin kautta sujui kuin rasvattuna, mutta noin parikymmentä kilometriä ennen Firenzeä alkoi tietyömaa, joka hidasti liikenteen nollaan. Siinä meinasi keittää yli.

Selvisimme kuitenkin, vaikkakin liikennekulttuuri on täällä täysin toisia kunnioittamatonta ja röyhkeää.

Aivan loppumetreillä teimme ylimääräisen sakkokierroksen, mutta kuin taikaiskusta löysimme kuitenkin sen, mitä etsimme: Orange Housen ihanine isäntäväkineen.

Summa summarum: kaikesta huolimatta tekisin matkan uudelleen. Annan kuitenkin kaikille lukijoille ja matkaa suunnitteleville vinkin, että kannattaa varata matkalle hyvät hermot, riittävästi aikaa ja matkustajille juotavaa autoon sekä (ehkä) mainion pidätyskyvyn.