Loma Toscanassa numero nove: attrazioni turistici

Meillä on jo toiset vieraat Suomesta: Markun äiti ja sisko miehineen. Lauantaiaamu ei valjennutkaan edellisten päivien tapaan aurinkoisena, vaan taivaalle oli kertynyt pilviverho. Me hyppäsimme autoon ja suunnistimme kohti Montalcinoa ja Montepulcianoa.

Moonikalle annettiin neuvoksi vain välttää tietulleja, joten luvassa oli kiharaisia ja kapeita teitä Toscanassa kukkulaisessa maisemassa.

Montalcino tunnetaan Italian kenties kalleimmasta viinistä Brunello di Montalcinosta, jonka valmistamisessa käytetään vain Sangiovese-rypälettä. Jokainen voi itse muodostaa oman näkemyksensä mieliviinistään, mutta ei Brunello ole huonoimmasta päästä.

Emme etsineet mitään tiettyä viinitilaa, vaan käännyimme yhdestä tiensuusta, josta viittojen perusteella saattaisi löytyä maistelu- ja kenties ostopaikka. Ja löytyihän sieltä: La Fornace (www.brunellolafornace.it). 

Auton takakonttiin lähti La Fornacelta kolme pulloa Brunelloa.

Seuraavaksi siirryimme lounaalle itse Montalcinon kaupunkiin. Sanotaan, että paikka kuhisee turisteja, mutta eihän tuolla niitä ruuhkaksi asti ollut ja autollekin löytyi parkkipaikka pienen pyörittelyn jälkeen. 

Lounaspaikassa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä. Villisikapata oli loppunut, mutta villisikapastaa oli. Kumma, että lihaa oli riittänyt toiseen ruokaan. Pojat kyllä epäilivät, että pastassa oli tavallista sikanauta-jauhelihaa.

Minä tilasin bruschettaleipiä, jotka tulivat jälkiruuaksi sen jälkeen, kun ensin muistutin tilanneeni niitä. Brushettojen tilalle minulle tuotiin paahdettuja kasviksia, joita en ollut tilannut. No, sattuuhan sitä, mutta tottuuhan siihen. Ei jätetty tippiä.

Montalcinosta ajoimme alueen toiseen viineistään kuuluisaan kaupunkiin: Montepulcianoon. Välimatkat eivät ole pitkiä, mutta kiemuraiset tiet saavat matkan tuntumaan pitkältä.

Montepulciano sijaitsee Toscanan korkeimman kukkulan (605 m) laella. Sieltä oli tosi upeat maisemat silmän kantamattomiin.

Montepulciano on kuuluisa laadukkaista Vino Nobile -punaviineistään, joita oli mahdollisuus maistella lukuisissa enotecoissa. Täältäkin tarttui mukaan pari pulloa punkkua.

Istahdimme katukahvilaan, koska oli kahviaika. Minä ja Markku tilasimme doppio espressot, Marita ja mummi normaalikahvit Mikon tyytyessä olueen. No, meille tuli doppiot ... ja normaalikahvi oli yksinkertainen espresso!!!! Hehehehe. Olisi pitänyt tilata americano, niin olisi saanut meikäläisittäin tavallisen kahvin.

Mummia harmitti, kun lusikallisesta kahvia piti maksaa 2 euroa.

Kyllä oli maisemat kohdillaan ja sääkin oli oikein sopiva autoiluun. Kotiin tultuamme paistoi taas aurinko.