Pyöräretkellä ja lopuksi pää pyörälle Lintsillä

Lähdimme aurinkoisen lomapäivän alkajaisiksi reippaalle pyöräretkelle. Varustimme itsemme kameralla, rahapussilla ja vissyvedellä (2 ploa/hlö).

Retkemme alkoi kotoa Lauttasaaresta ensin kohti Ruoholahtea ja sieltä edelleen Kaivopuiston rantaan. Aurinko paistoi ja maisemat olivat satumaisen kauniit. Juomatauon paikka.



Kaivopuiston rannassa

Matka jatkui Olympiaterminaalin ohitse Kauppatorille, jossa sai olla tarkkana pyörätiellä poukkoilevien jalankulkijoiden sekä ryhminä pyöräilevien turistien* takia. (*Joidenkin ajotaito ei vaikuta ihan riittävälle, mutta pyöränsatulaan on vaan noustu!)
Kauppatorin reunassa jouduimme pysähtymään liikennevaloihin ja sillä kohtaa oli onni mukana. Liikennevalopylvään päässä istui lokki, jolla oli juuri sillä hetkellä kakkahätä. Se tähtäsi varmaan meidän päähän, mutta ähäkutti, eipä osunut.

Kauppatorilta jatkoimme Pohjoisrantaan ja sieltä edelleen Merihaan kautta Sörnäisten rantatielle. Näille paikkeille sattui suurin osa reitin tietöistä. Melkoista möykkelikköä, mutta onneksi vain lyhyitä pätkiä.

Seuraavaksi ylitimme Kulosaaren sillan ja pidimme juomatauon ennen kuin matka jatkui kohti Herttoniemeä.

Hertsikassa pitää puikkelehtia bussien, autojen ja jalankulkijoiden joukossa, kunnes löytää taas pyörätien pään.

Siilitielle pääsee ainakin kahta reittiä. Toisessa täytyy alittaa Itäväylä ja ajella autoliikkeiden kautta Siilitielle, mutta sinne pääsee myös suoraan Hirvitien kautta. Jälkimmäinen reitti on huomattavasti mäkisempi osuus - siis tiukkoja ylä- ja alamäkiä.

Tällä kertaa emme pitäneet lounastaukoa Siilinpesässä, vaan jatkoimme tauotta Siilitietä Viikintielle, jossa oli seuraavan juontitauon paikka. Siitä alkoikin piiiiiiiitkä alamäki kohti Viikkiä. Sieltä Lahdentien reunamia Koskelantien alkuun tai oikeammin hörppäsimme vissyt Vanhankaupungin kosken kohdalla.

Koskelantiellä pyörätiet kulkevat bulevardimaisesti ajoratojen välissä Mäkelänkadulle saakka. Ylitimme Mäkelänkadun ja poljimme Messuhallin ohitse väärää puolta tietä kohti Eläintarhan kenttää.
Matkanteko painoi jo kintereissä, sitä ei käy kieltäminen. Aurinko paistoi edelleen täydeltä terältä, joka sai hien virtaamaan ja nahan punoittamaan.

Vauhtitietä kohti Töölönlahtea ja sieltä Finlandia-talon takaa upouudelle Baanalle, joka on entisestä ratakuilusta pyöräilijöille ja jalankulkijoille rakennettu väylä. Baana on 1,3 km pitkä ja se kulkee Kiasmalta Ruoholahteen. Baana avattiin 12.6.2012.

Baana noin Marian sairaalan kohdalla

Ruoholahden jälkeen olikin enää Lauttasaaren sillan ylitys kotisaarelle.
Lenkkiin kului kaikkiaan 2 h 45 min, kilometreistä emme tiedä. Hikisen urakan päälle oli mukava mennä saunaan.

Kotisaari vasta-aurinkoon kuvattuna. Kotitalokin sieltä on tunnistettavissa!

Myöhään iltapäivällä otimme bussin keskustaan ja kävelimme uuden Musiikkitalon läpi ja sieltä edelleen Töölöön Mamma Rosaan lounaalle.
Illansuu kului Linnanmäen huvipuistossa. Markkukaan ei ostanut ranneketta, ja minulle riittää tunnestusti vain vanhan kunnon Vuoristoradan kyyti.
Enimmäkseen istuimme ja katselimme Suomea minikoossa - Lintsi on Suomen sulatusuuni kesällä!