Pas de la Casa

Kun kurkisti toisen lomapäivän aamuna verhon raosta, ei voinut pidätellä hymynaamaa. Taivas oli pilvetön ja kylässä klo 9 vielä noin -5 astetta pakkasta. Täydellistä.
Tapasimme Michellen kabiinin ala-asemalla, josta suuntasimme vakioporukalla kohti Pas de la Casan aurinkoisia rinteitä.

Sunnuntaina Soldeuun saapui bussilasteittain brittejä, joiden sonnustautuminen varusteisiin ja sen jälkeen vaikkapa hissiin herättää hilpeyttä ja osin myös sääliä. Päivän he kiemurtelevat rinteissä pitkinä letkoina hiihdonopettajan perässä ja --- aiheuttavat kauhua ainakin meissä. Okei, on täällä aika paljon saksalaisiakin ja kaikkien matkailijoiden keski-ikä on mieluummin +60 kuin vähemmän.

Me siis vietimme maanantaipäivän Pas de la Casassa, jossa myös lounastimme (El Madison). Se ei mennyt ihan putkeen. Ensin päätimme (koko Michellen porukka) istua terassilla. Ihan ookoo, mutta toisten niskaan tippui vettä jostakin yläilmoista. Siirsimme pöytiä metrin kauemmas vesitipun alta, mutta siihen kohtaan kävi tuuli. Nyt vaihtoehtona oli enää siirtyä sisätilaan eli joten sinne.
Markku tilasi spagetti carbonaran, Antti "the same" ja Johanna kotitekoista lasagnea, jossa oli vuohenjuustoa ja pinaattia. Jukka valitsi myös lasagnen, mutta sepä kestikin. Jukalla meinasi jo mennä hermo, että "lähetettiinkö sitä vuohenjuustoa lypsämään".

Vuohenjuusto-pinaattilasagne

Minullakaan ei ollut yhtään kummempi tuuri: tilasin kanajuustopekoni-hampurilaisen, joka tarjottiin ensin jostakin muusta kuin kananlihasta. Seuraava versio oli broileria, mutta jätetty raa'aksi eli ei muuta kuin takaisin. Lopulta sain lounaani - lihapalasesta oli leikattu paksuin kohta pois!

Aivan täydellinen päivä huolimatta pienoisesta lounasflopista huolimatta! Nyt suunnittelemme illastuspaikkaa.
Huomenna taas uudet kujeet.