Muisto Brysselistä

Lauantaiaamuna 3.7. retkikuntamme otti Ranskanmaan Reimsistä suunnaksi Belgian kuningaskunnan ja Euroopan pääkaupungin Brysselin.
Säätiedot olivat luvanneet ukkoskuuroja ja niitä tulikin välillä. Tuuli repi puita ja vettä tuli, jos ei taivaan täydeltä, niin paljon joka tapauksessa. Hyvä puoli vesisateessa oli se, että Volovon tuulilasi saatiin puhtaaksi. Näilläkin kulmin tahtoo keula ja tuulilasi olla öttiäisistä kirjavana.
Lämpötila laski kertaheitolla melkein 10 astetta.

Brysseliin ajo olikin oma seikkailunsa. Tehtiin kunniakierros tai useampi. Risteykset ovat ihan hanurista ja ihmiset ajavat aivan miten sattuu. Sanoisinko, että melkein hulluin liikennekulttuuri.Onneksi hotelli kuitenkin löytyi ja parkkipaikkakin autohallista, jonne ajaminen vaati taas Helnan kapeankelin taitoja. Sisälle mentiin naarmuitta.


Hotellimme oli itseasiassa aivan keskustan tuntumassa, ehkä vajaan 10 min kävelymatkan päässä ytimestä. Eiku menoksi. Koska oltiin Belgiassa, niin tietenkin kuivastamisen ehkäisemiseksi oli saatava belgialaista olutta. Helena tiesi vanhastaan A la Mort Subite -nimisen vanhan oluttuvan, jota lähdettiin neljissä hengin metsästämään.

Menomatkalla sattui matkan ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen haaveri. Sateen jäljiltä katukivetys oli märkänä, jossa Helenan varvastossu lipesi niin, että varvas "ikäänkuin syöksyi ulos jalkineesta" ja suoraan katukiveen POKS. Tässä on tulos (kuvatti noin 24 h tapahtumasta).


Aluksi onnettomuus ei vaikuttanut pahemmin liikkumiseen, mutta illan mittaan särky paheni ja myöhemmin iltayöstä oli pakko turvautua lääkintähenkilökunnan apuun. (Aiheesta myöhemmin lisää lähetyksessämme.)

Kiersimme Brysselin tunnetuimmat nähtävyydet; Grand Placen, joka on vaikuttavan kaunis. Markkukin sanoi, ettei kuvitellut koskaan Rysselin olevan näin kaunis. Seuraavaksi todettiin Manneken Pisin pienuus. Patsaalle oli alkavan Ranskan ympäriajon (Tour de France) kunniaksi puettu kilpailun johtajaa kuvaava keltainen paita ja pyöräilijän lippis. Ja pissasuihku oli entisen mallinen.

Kokemuksiin kuuluu myös se A la Mort Subitessa käynti ja paikallisen erikoisuuden eli Lambic-oluen maistelu. Maistelimme sekä kirsikka- (Kriek) että vadelma- (Framboise) versioita.





Retkueemme miespuoliset jäsenet siirtyivät pubiin katsomaan Saksa-Argentiina jalkapallo-ottelua. Ella otti melkein kaikki papan rahat ja luottokortinkiin ja sitten sännättiin tuliaisostoksille. Kassit täyttyivät suklaasta, oluesta ja muista kulutushyödykkeistä - aikaa kului vain pikkusen reilu tunti. Ella on tehokas shoppailija, ehtii hypistellä melkein kaikkea ja myös ehtii melkein joka putiikkiin.

Päivän päätteeksi illastimme sopimuksen mukaisesti simpukkaravintolassa. Markku söi alkuruoaksi sammakonreisiä, joka sai Timon naamalle happaman ilmeen. Ei suostunut edes makupalaa ottamaan.


Illan mittaan vasemman takajalan isovarvas rupesi vihottelemaan enempänsä. Buranasta eikä liioin Fortodolista ollut mitään apua. Nukkumisesta ei tullut yksinkertaisesti mitään.
Soitin matkavakuutusfirmaan, mutta joska ollaan EU-alueella, Brysselissä ei ole sopimuslääkäriä, joten heidän suosituksensa oli hakeutua joko yksityiselle asemalle tai julkiseen hoitoon. Hotellin respa selvitti, että nurkan takana on julkinen ensiapuasema. Taksilla sinne. Annetussa osoitteessa ei ollut mitään. Kävelimme takaisin hotellille (matkaa onneksi vain 500 m).

Respapoika sanoi, että kyllä se on auki ja osoite on Rue de Marais tai jotakin. No, miksei voinut ekalla kerralla kertoa oikeaa osoitetta!
Uusi yritys. Nyt päästiin perille ja ilmoittauduin. Minua pyydettiin odottamaan kutsua rakennuksen ulkopuolella olevassa odotustilassa. Odotimme kaksi tuntia, mutta yhtään mitään ei tapahtunut!!! Kysyin pari kertaa, että kuinkahan kauan tässä menee. Ei osattu kertoa.
Kello oli jo 02, jolloin kävin sanomassa, että kiitti mulle riitti ja laahustimme uudelleen hotellille.


Noin neljän jälkeen aamuyöstä sain unen päästä kiinni, kun Markku ensin hoiti koipea ja sitten se syväjäädytettiin hotellin baarista saaduilla jääpaloilla.Jalka on kävelykunnossa, mutta pottuvarvas on vähän jäykkä eli juoksuaskelia ei voi ottaa.
Sattuuhan sitä savotassa, mutta tottuuhan siihen!


Tätä kirjoitettaessa olemme jo Amsterdamissa ja lähdemme kohtapuoliin kanavaristeilylle ja muita merkittäviä nähtävyyksiä töllistelemään. Damin kuulumiset myöhemmin.