Loma Toscanassa numero quattro: prenotazioni e preparazioni

Nyt kun Markun synttärijuhlat järjestelyineen ovat taakse jäänyttä elämää, voin paneutua tulevan kesäloman valmisteluun toden teolla. Starttiin on vielä 2,5 kuukautta, mutta ajalla on tunnetusti siivet ja kun vielä muistaa, että tässä sivussa yritän hoitaa siviilivirkaanikin, niin koskaan ei tee turhaan etukäteisvalmisteluja.

Vuokratalon loppulasku lankeaa kesäkuun alussa, se on hoidossa. Suurkiitokset tässäkin kohtaa kaikille niille, jotka kartuttivat lomakassaa Markun syntymäpäivälahjan muodossa! Muistamme teitä kaikkia lämmöllä siellä Toscanan auringon paahteessa proseccolasillisella.

Kuten olen jo aiemmin kertonut seilaamme Turusta Tukholmaan ja sieltä aamutuimiin jatkamme matkaa mahdollisimman pitkälle. 

Nyt se "mahdollisimman pitkälle" -paikka on konkretisoitunut Ala-Saksin Hildesheimiksi. Kilometrejä on nieltävänä yli 1150, joka tarkoittanee lyhyine kahvi- ja lounastaukoineen jotakuinkin 13 tunnin ajoa. Mikäpä se siinä. Kumpikaan meistä ei vierasta autolla ajamista ja ainakin Ruotsissa on mukava ajaa hyvin hoidettuja teitä pitkin. Hampurin seudun tiet ovat muistikuvien mukaan huonokuntoisempia, mutta kaistoja on enemmän, joten eiköhän se matka joudu. Toki matka-aikaan vaikuttaa sekin, miten lauttamatka Rødbystä Puttgardeniin natsaa: irtoaako lautta rannasta juuri, kun me porhallamme sinne vai olemmeko onnekkaita ja saamme ajaa suoraan lautalle. Sen näkee sitten.

Toivottavasti hyvin nukutun yön ja riittävän aamiaisen jälkeen tarkoituksena on pyyhkäistä noin 720 kilometriä Tiroliin (Seefeld in Tirol). Ensialkuun ajatuksena oli yöpyä Innsbruckissa, mutta ei menomatkalla ehdi nähtävyyksiä katsella, joten majapaikka valikoitui "radan varrelta". Taas vain iltaruokaa, unta palloon ja baanalle.

Lauantaipäivän etappi on vajaa 600 km, joka on ajassa ehkä 6,5 tuntia. Itävallan halki Brennerin solan kautta kohti Trentoa, Veronaa, Bolognaa, Firenzeä ja lopulta kesälomakyläämme Monte San Savinoon.

Kyllähän nuo päivät kysyvät hyviä istumalihaksia ja erinomaista keskinäistä sopua. Minä toki saatan varjojarrutella, jos ja kun olen vänkärin paikalla, mutta minkäs teet, jos toinen ajaa huolimattomasti:-D.

Moonika on tottakai itseoikeutettu matkakumppani, joka saa taas luvan piirrellä meille parhaat reitit ja kertoa kuinka monta kierrosta liikenneympyrässä saa maksimissaan pyöriä.

Toscanalainen keittiö -kirjan lisäksi olen ostanut Ella Kannisen kirjan "Ellan Toscana" ja ostoslistalla on myös Marita Joutjärven ja Vittorio Gianninin "Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana". Viimeisimmissä Maku- ja Viini-lehdissä on ollut onnekseni paljon italialaisruokien ohjeita, joita kohtapuoliin kerään mukaani.

Markku sai syntymäpäivälahjaksi myös Toscana/Umbria -opaskirjan, jonka senkin olen jo kahlannut läpi.

Aina silloin tällöin surffailen netissä ja etsin tietoa lähikylistämme mahdollisia päiväretkiä ajatellen. Tänään katselin mm. junien aikatauluja, mutta en tullut vielä hullua hurskaammaksi.

Toscanan kesälomapaikassamme tulevat käymään Tuomas ja Tinja, Ella, Marita ja Mikko, Heli ja Pete sekä Markus ja Kia. Kaiken muun ajan rauhoitamme itsellemme. Eikä vierailujen aikaankaan ole luvassa all inclusive -palvelua vieraille, ei toki. Jokainen osallistuu arkiaskareisiin. Keittiöpossun tehtävä kiertää eikä joka päivä käydä ulkona syömässä, ellei keittiöpossun virkaa hoitava itse niin päätä.

Näillä mennään. Tuonnempana taas lisää kuulumisia.