lauantai 2. elokuuta 2014

Kesälomamatkailua kotimaassa

Aloitimme vuoden 2014 kesäloman viikon mittaisella matkalla Englantiin, josta on kirjoitettu tässä blogissa aiemmin.
Palattuamme Suomeen vietimme muutaman päivän kotona, tosin kävimme päiväseltään Tallinnassa varautumassa tulevaan serkkutapaamisen Rukalla :-), koska olimme ko. tapaamisen järjestäjät ja Markku oli luvannut sponsoroida tapahtuman juomat.

Sen sijaan, että ajaisimme nelostietä tai muita totuttuja reittejä pohjoiseen, päätimme avartaa Suomi-tuntemustamme ja suuntasimme kohti Uuttakaupunkia. Vai pitäisikö se sanoa Uusikaupunkia? 
No, joka tapauksessa Uusikaupunki on pieni rannikkokaupunki (asukkaita n. 15500) Varsinais-Suomessa, ja se on tunnettu autotehtaasta, jossa on valmistettu aiemmin Porscheja, mutta tällä hetkellä siellä tehdään MB A-sarjan autoja. Uudessakaupungissa on myös kiva ruutukaavamainen puutalokeskusta ja tehdäänpä siellä vielä maanmainiota marenkiakin.

Uusikaupunki on ehdottomasti kesäkaupunki, josta suurin kunnia kuuluu merelle ja sitä kautta veneilijöille, jotka elävöittävät vierasvenesatamaa ja ympäristöä.

Me majoituimme ja illastimme Gasthaus Pookissa, jossa on aikaisemmin toiminut pankki. Tosi viehättävä pieni majatalo, jossa palvelu alkoi isolla Peellä!
Uusikaupunki oli käymisen arvoinen paikka!


Gasthaus Pooki

Varsinais-Suomesta kohti pohjoista etenimme Pohjanlahden rannikkoa ja koska olimme sillä suunnalla emme jättäneet Raippaluodon sillan tsekkaamista "seuraavaan kertaan". Ylimääräinen lenkki kannatti tehdä: maisemat olivat upeat ja silta sinänsä varsinainen masterpiece. 
Raippaluodon silta on avattu liikenteelle vuonna 1997 ja se on ainoa yli kilometrin mittainen silta Suomessa.


Markku ei ollut koskaan käynyt Hailuodossa (ruots. Karlö), joten se puute poistettiin listalta tämän kesäloman aikana.
Hailuoto-päivä valikoitui sattumalta ja siltä se näytti Riutunkarin lauttarannassakin eli muutkin olivat päättäneet lähteä Hailuotoon. Autojono oli pitkähkö, mutta kolmen vartin odottelun jälkeen pääsimme lauttaan kohti Suomen merialueen kolmanneksi suurinta saarta. Vain Ahvenanmanner ja Kemiönsaari ovat suurempia.

Hailuoto on Pohjois-Pohjanmaan seutukunnan pienin kunta (1001 asukasta 31.12.2013), mutta siellä näyttää olevan kaikki palvelut (oma pankki, pari kauppaa, terveyskeskus yms). 
Saarta halkoo 30 kilometrin pituinen tie, jonka Perämeren puoleisessa päässä on Marjaniemen majakka  ja sen ympäristössä hienohiekkainen Perämeren Riviera.

Vierailupäivänämme oli aurinkoinen sää, joka oli houkutellut väkeä pulikoimaan lämpimään rantaveteen sekä palvomaan aurinkoa. Meillä ei sattunut uimahousuja mukaan, joten tyydyimme kahlaamaan shortsinlahkeisiin saakka.
Hailuodossa olisi mielestäni enemmänkin väkeä ja etenkin kesäpotentiaalia, jos vain rakentaisivat sen sillan. Nykyinen lauttayhteyttä karsii kävijöitä.

Merisilta


Tyypillistä rantamaisemaa Marjaniemessä

Kuusamosta käsin teimme lyhyen päiväreissun Rovaniemelle tapaamaan Markun kummivanhempia. Varsinaisia Rovaniemi-kuvia ei otettu, mutta menomatkalla Posion kautta oli mahdollisuus ihastella upeita Kemijokivarren maisemia.



Vanttauskosken voimalaitos


Tämmöinen reissu tällä kertaa.



3 kommenttia:

Aili Inkeli kirjoitti...

Voi kun kiva, että kävitte Hailuodossa! Silta olis tietysti kätevä, mutta lautta tuo oman tunnelmansa matkan tekoon sitä kokemattomille. Molempi olis parempi.

Hoksasitteko Posion reitillä Livohkan tienoilla mahtavia kuruja tiepuolesta suoraan alas? Minua ihan huimasi, kun viimeksi siitä ajelin jokunen vuosi sitten! Hienot maisemat.

Helna kirjoitti...

Aili Inkeli! Tarkoitat varmaan Auttiköngästä? Muistan, että sinun FB-kansikuvanasi oli joskus kuva Auttikönkäästä. Me kävimme Roissa pikaisesti kyläilemässä ja koska olimme lähteneet myöhässä, meille ei jäänyt mahdollisuutta nähtävyyskatselmointiin, vaikka minä olisi sitä mielellään suorittanut. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Kyllä oli muutenkin upeita maisemia. En enää itse muistanut niitä, vaikka reilu 20 vuotta sitten siellä ajelin paljonkin.

Aili Inkeli kirjoitti...

Enkä tarkottanu Auttiköngästä, vaan nimenomaan Livohkaa. Siitä järvenkannasta pitkin kun ylitte menee, niin kohta on kuin ois peikkometsää tien molemmin puolin. Putousta on tosin n. 10 metriä ja niin kaitanen tie, ettei voi pysähtyä ihailemaan. Auttiköngäs ei ole tieltä nähtävisssä.