Otteita Berliinin historiasta

Ensimmäisenä päivänä oli kierretty lähes kaikki must see - nähtävyydet Berliinissä, joten seuraavana päivänä oli vuorossa historiallinen teema.

Café Esquinassa nautitun aamiaisen jälkeen hyppäsimme M10 -ratikkaan kohti Nordbahnhofia. 

Lentokentältä majapaikkaamme tullessa olin pannut merkille Gedänkstätte Berliner Mauer kompleksin eli siihen suuntaan pyrimme. Riitan toivelistalla oli nähdä edes palanen aitoa Berliinin muuria ja se toive toteutui. Kävimme vielä päivän päätteeksi katsastamassa myös East Side Galleryn, josta löytyy kuuluisa Breshnevin ja Honeckerin pussailukuva. Siitä en nyt lisää tähän kuvaa.

Gedänkstätte Berliner Mauer oli kattava kooste muurista, sen rakentamisesta, toiminnasta sen ympärillä ja ennen kaikkea ihmiskohtaloista. Entisen muurin paikalle on pystytetty pitkästi muuria symboloivaa tilataidetta.

Matka jatkui, kunnes siihen tuli pieni mutka matkaan. S-juna, jolla meidän oli tarkoitus päästä seuraavaan kohteeseen, olikin peruttu ja myös sitä seuraavaakaan ei ollut tulossa. Siispä suunnitelma B käyttöön.

Pääsimme kuin pääsimmekin Putlitzbrückelle, joka on sellaisenaan vain silta, jonka keskivaiheilla on muistomerkki.

Muistomerkkiin liittyy toisen maailmansodan ikävää historiaa. Putlitzbrückeltäkin lastattiin kymmeniä tuhansia juutalaisia kuolemanleireille menneisiin juniin. Muistomerkin tekstissä sanotaan teoksen kuvastavan laituria ja portaita, joita ei kenenkään ihmisen enää tarvitsisi kävellä!

Taannoin Hesarin lauantailiitteessä oli juttu Berliinin ei-niin-kuuluisista nähtävyyksistä ja niiden joukossa mainittiin myös Grünewaldissa sijaitseva Gleis 17, josta oli lähetetty juutalaisia valtavia määriä Auschwitziin, Riikaan, Theresienstadtiin, Sachsenhauseniin jne. Olisikohan se ollut maaliskuussa 1943, kun sieltä oli lähtenyt joka päivä juna, jossa oli 1000-2000 ihmistä matkalla kuolemaan.

Vaikuttava kohde.

Grünewaldista ajella köröttelimme vielä Spandauhun kahville.

Pitkän odottelun jälkeen saimme kylmää kahvia ja huonoa palvelua. Mainitsin kahvista, ja edeskäypä lupasi tuoda uudet, mutta ehkä niillä ei ollut kuumaa kahvia. Valkoviini oli taattua saksalaista laatua Rheinlandista.

Ja kuten aiemmin totesin kävimme vielä päivän päätteeksi East Side Galleryssa, josta pääsee kotinurkille suoraan ratikalla. Sen verran päivän kävelykierros painoi koko kehossa, että söimme iltaruuan Café Esquinassa heti "lenkiltä" tultuamme emmekä vaivautuneet enää uudelleen kylille. 

Yölamppu sammui ainakin minulla jo klo 21.