Lontoon metroverkoston pituus on noin 400 km, asemia kaikkiaan 270 ja linjoja 11. Linjoja ei ole merkitty numeroin, vaan ne on nimetty ja jokaisella on oma värinsä, esimerkiksi Central Line on punainen, District Line vihreä ja Bakerloo ruskea.
Maanalaisella pääsee kätevästi paikasta toiseen ja esimerkiksi vaikkapa Heathrown lentokentälle (Piccadilly Line). Linjoja vaihtaessa joutuu joskus kävelemään "maileittain" riippuen tietenkin mille linjalle pyrkii ja mihin suuntaan (westbound, southbound tms) on menossa. Paikka paikoin tullaan isolla tavarahissillä maan uumenista katutasolle tai päinvastoin.
Päästäkseen metroon portti on avattava voimassa olevalla lipulla. Tällaista systeemiä toivoisin Helsinkiinkin!
Mielestäni Lontoon maanalaisessa kuulutukset toimivat. Kerrotaan seuraava asema ja mille linjoille asemalla voi vaihtaa, kerrotaan myös siitä onko mahdollisia viivästyksiä odotettavissa ja aina junan pysähtyessä kuuluu "Mind the gap between the train and the platform!" Sama varoitus on maalattu laituriinkin.
Lontoon Undergroundilla on mukava matkustaa ja kyllä me taas matkustimmekin, vaikka apostolinkyytiäkin tuli harrastettua tuntikaupalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti