Sikspäkki ... ready?

Meillä kaikilla on jossakin kehon uumenissa se kuuluisa sixpack (treenatut vatsalihakset), vaikkei sitä aina ole kovin helppo päälle päin havaita. Sama pätee myös tässä jutussa kuvattuun kuuden hengen porukkaan, jonka olen täysin omavaltaisesti ja lupaa kysymättä nimennyt Sikspäkiksi.
Kuinkas ollakaan amerikkalaiset käyttävät keskivertokansalaisesta eli Matti Meikäläisestä nimitystä Joe Sixpack! Wow.

Sikspäkki on kuuden (6) hengen seurue, joka koostuu kolmesta pariskunnasta. Seurueen miehet ovat keskenään kollegoita. Ansku ja Pekka ovat Mäntsälästä, Jaana ja Antsa Taipalsaarelta ja me Markun kanssa Helsingistä.

Sikspäkin jäsenet

Taiteellinen johtaja on eittämättä Jaana, jolta Sikspäkki odottaa luovia ratkaisuja ja värikkäitä otteita matkan varrella. Jaana on toiminut mm. pintakäsittelyn opettajana Etelä-Karjalan Ammattiopistossa. Jaanalle on aika ajoin syytä muistuttaa, että olemme samalla matkalla. Luovuushuumassa hän saattaa jossakin kadunkulmassa todeta: "Ai, siekin oot täällä!"

Ansku taas puolestaan on itseoikeutetusti Sikspäkin henkinen valmentaja, mental coach. Rooli on suoranainen johdannainen koulutustaustasta. Henkistä valmentajaa tarvitaan aina pitkillä matkoilla ja isossa porukassa, hengellisyydestä en tiedä niinkään. Anskulla palaa nortti, joten Sikspäkki saanee sopivin väliajoin valokuvaus- ja jaloittelutaukoja sikäli mikäli se on hänestä kiinni.

Komppanian vääpeliä ei tarvitse miettiä: minä eli Helena! Tämä matkahan on melkein tehty, ainakin paperilla. Sikspäkin ei tarvitse elää epätietoisuudessa seuraavista etapeista, ajettavista teistä tai majapaikoista. Ruokapaikatkin on haarukoitu etukäteen. Täältä pesee ja linkoaa samaan hintaan.

Porukan "hiljaisin" mies eli puhemies on Pekka. Siinä on mies, joka ei ole hiljaa edes nukkuessaan. Lause saattaa loppua, kun uni alkaa, mutta samantien se muuttuu hillittömäksi kuorsaamiseksi. Ja kun unta palloon on tullut tarpeeksi, puhe taas jatkuu. Ehdottoman ekstrovertti tyyppi.

Sensei-Antsa ansaitsee arvonimensä Sikspäkin vanhimpana jäsenenä. Tinkimätön kaveri, jonka ohjeita meidän muiden lienee syytä kuunnella. Jos on sovittu, että lähtö on aamulla klo 8.45, niin se on sharp klo 8.45. Ne, jotka eivät ole tuolloin kyydissä, juoksevat perässä. Piste.

Vaikka Markku ei olekaan Mikko, hän on kuitenkin Sikspäkin armoitettu koomikko. Markku ei ole Pekkaa pahempi, puhuu paljon, kertoo juttuja ja nauraa itse jutuilleen ehkä eniten, joskus rillit huurussa. Levotonhan se on, mutta luotettava ja kokenut kuski Ameriikan teillä.

Sikspäkki lähtee valloittamaan länttä. 

Lennämme ensin Helsingistä Münchenin kautta Vancouveriin, jossa seisahdumme muutamaksi päiväksi tasaamaan aikaeroa ja pojat tutustuvat sikäläisen kollegansa klinikkaan. Vancouverista lennähdämme Seattleen, jossa meitä odottaa vuokra-auto ja Pacific Coast Highway - kenties maailman kaunein rantatie - alas Los Angelesiin.

Aivan koko matkaa ei ajeta tinkimättömästi Tyynen valtameren rantatietä (US101), vaan koukkaamme sisämaahankin. Esimerkiksi San Franciscon ja Los Angelesin välimaastossa suuntaamme kohti Nevadaa ja Las Vegasia.

Aikaa reilun 2200 kilometrin matkaan on varattu kaikkineen 3,5 viikkoa, joka tarkoittaa sitä, että joka päivä ja koko ajan ei mennä tukka putkella paikasta toiseen. Pystytämme leirin välillä useammaksikin yöksi samaan paikkaan, mutta saatamme siirtyä yhden yön taktiikallakin eteenpäin.

Jokaiselle matkustajalle on varattu mahdollisuus toimia kuskina ja apukuskina, joka voi markkeerata kartanlukijaakin, mutta luulenpa vanhan kunnon luotettavan Moonikamme hoitavan navigoinnin parhaiten. Moonikaksi nimetty navigaattori osoitti taitavuutensa road tripillä Losista Bostoniin kesällä 2009, joten luottamus on järkkymätön.

Ruutulippu heiluu loppujen lopuksi 8.7. Los Angelesin kansainvälisellä lentokentällä (LAX), jonne jätämme kulkuneuvomme. Enkelten kaupunkiin saavumme hyvissä ajoin ennen kotiinpaluuta tapaamaan ystäviämme ja juhlimaan Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää (the 4th of July).

Alkutaipaleen majoitukset on varattu Airbnb:n kautta. Sekä Vancouverissa että Seattlessa meillä on käytössämme omakotitalo. Yhden pariskunnan hotellimajoituksen hinnalla saimme koko poppoolle majapaikan.

Tämänkertaiseen matkaan ei liity arvuuttelukisaa, vaan jokainen kommentoija tämän tekstin julkaisemisesta aina 9.7.2015 saakka osallistuu kivan palkinnon arvontaan. Nimi tai tunnistettava nimimerkki on syytä kertoa kommenttinsa yhteydessä.

Saksasta aikoinaan hankittu vihreä huopahattu toimi jälleen kerran arvonta-astiana, josta Markku Onnenpoika nosti nimimerkin "mummi Ruijantieltä" voittajaksi. Kommentoiminen kannattaa!