Tällä kertaa olen, yllätys yllätys, Berliinissä. Matkaseura ei ole nytkään missään tapauksessa huonompaa kuin kotikutoinen kumppani, sillä mukana matkalla on entisaikojen työkaveri Riitta.
Hän ei ole koskaan aiemmin käynyt Saksassa, saati Berliinissä, joten "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa". Pyysin Riittaa suutelemaan Saksan maaperää, kun laskeuduimme lentokoneesta, mutta kumma kyllä, ei suostunut!!!
Majoitumme Prenzlauer Bergissä Markulle ja minulle tutussa asunnossa, joka antaa lomalle erilaisen, hotellimajoituksesta poikkeavan miellyttävän säväyksen. Asunnon lähimaastosta löytyy kymmenittäin mukavia kuppiloita, joista saa berliiniläisittäin aamiaista aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään. Alueen kuuluisin Frühstück-mesta on Anna Blume Kollwitzstrassella, jonne ei kannata pyrkiä viikonloppuna ilman pöytävarausta. Me kävimme siellä heti ekana aamuna eli torstaina.
Kuten sanottua Berliini on Riitalle uusi tuttavuus. Sen takia ensimmäinen päivä rakentui tunnetuimpien nähtävyyksien ympärille.
Aamiaisen jälkeen ostimme 72 tunnin (3 vrk) lipun julkisiin liikennevälineisiin ja hyppäsimme U2:een kohti Alexanderplatzia. Maailmankello, Fernsehturm, Rotes Rathaus, Neptunenbrunnen, Nikolaiviertel.
Välillä lepuutimme jalkojamme Spree-joen rantakahvilassa, jossa oli superhidas palvelu.
Seuraavaksi taas U-bahnilla Potsdamer Platzille, jossa on muuten Euroopan ensimmäiset automaattiset liikennevalot. Siemens on pystyttänyt valopylvään sinne jo 1920-luvulla. Aina oppii jotakin uutta.
Ei muuta kuin yöppöstä toisen eteen ja kohti Brandenburger Toria. Riitan mielestä portin viereinen holocaust- muistomerkki oli päivän vaikuttavin kokemus. Tässä vaiheessa päivää alkoi olla jo kohtuullisen hikiset oltavat, ja minun hoksottimeni keskittyivät vesipullon ostomahdollisuuden etsimiseen.
3.10. tulee kuluneeksi 25 vuotta Saksojen yhdistymisestä. Tiedossa on maankaatojuhlat, jos näkee valmistelut juurikin Brandenburger Torin ja Reichstagin ympärillä. Meillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä kävelemään Strasse des 17. Junia kohti Siegessäulea. Katu oli suljettu ja muutettu juhla-alueeksi.
No, katselimme muuta. Esimerkiksi liittokanslerin pyykkikoneeksi kutsuttua "toimistoa" ja hulppeaa päärautatieasemaa.
Tässä vaiheessa päivää olimme olleet jalkojen päällä paahtavassa auringonpaisteessa yli neljä tuntia, joten katsoimme viisaimmaksi lähteä kotiin päin. S-junalla Zoologischer Gartenille, sieltä vielä ohimarssi Kaiser-Wilhelm-Gedächtnis-Kirchen sivuitse lähimmälle U-bahnasemalle.
Mitä opimme torstaipäivästä? Vesipullo on oltava plakkarissa koko ajan, muuten tulee huono olo. Täällä on kesäisen lämmintä ja liikkuminen kuluttaa.
Katsotaanpa, menikö oppi perille seuraavana päivänä!
1 kommentti:
mukava että siellä on nyt vähän lämpimämpää kuin viime joulukuussa, vaikka kyllä silloinkin tarkeni kävellä. Olipa tutunnäköisiä kuvia, kyllä Berliinistä löytää varmasti joka kerta uutta näkemistä. Kaupunkihan on suhteellisen laaja joten ei sitä kahlaa läpi muutamassa päivässä eikä viikossakaan. Mukavaa lomanjatkoa. Helenalle ratkiriemukasta SYNTYÄPÄIVÄÄ EIHÄN SITÄ TIEDÄ VAIKKA ANGELA TULISI SINNE PUHUMAAN.
Lähetä kommentti