Kiitää alla autostrada

Ehdotin Riitalle, että vuokraamme auton ja käymme tervehtimässä kesän 2016 isäntäperhettä Monte San Savinossa. Riitta ei pannut vastaan, mutta ilmoitti reilusti, että hän ei sitten aja.
No, minä voin ajaa. En kyllä muista ajoinko kummallakaan kerralla, kun kävimme Firenzessä, mutta ei kai se ole kaupunkia kummempi. Tosin se on italialainen kaupunki, joissa ajokulttuuri on hieman erilainen kuin meillä Suomessa.

Hotellin respa varasi meille automaattivaihteisen auton. Autovuokraamo oli rautatieaseman takana, siis lähes keskellä kaupunkia. Olin kuvitellut pääseväni lentoasemalta lähtemään. Saahan sitä kuvitella.
Saimme Toyota Yaris hybridiversion. Ensimmäinen ongelma oli se, että en osannut käynnistää sitä. Onneksi Riitta oli kuunnellut autovuokraamonaisen käyttöopastuksen ja sanoi minulle, että nosta vain jalka jarrulta. Sitten mentiin.
Moonika-navigaattori oli tietty laitettu tulille. Hyvin se taas piirteli reittiä ulos keskustasta ja hyvin onnistuin noudattamaan sen ohjeita. Yhden kerran tunnustan oikaisseeni jalkakäytävän kautta, mutta ei se ole niin nöpönuukaa Italiassa.

Minun oma sisäinen navigaattori oli edelleen siinä luulossa, että tulemme autostradalle lentokentän paikkeilta. Odotin, että sivuutamme Scandiccin, josta käännyimme usein kohti Pisaa, kun haimme tai palautimme vieraitamme Pisan kentälle.
Mutta ei Scandiccia tullut, koska me tulimme ulos Firenzestä kaupungin etelälaidalta.

Maisemat olivat minulle tuttuja ja tutummaksi ne kävivät, mitä lähemmäs Monte San Savinoa tulimme. Moonika olisi ohjannut meidät oikotietä talolle, mutta halusin näyttää Riitalle vanhaa kaupunkia ja alakylää ja ajeluttaa häntä mutkaista "kotitietä" perille.
Il Giglio oli entisellään ja niin olivat ihana isäntäväkemmekin. Silvia-rouva, Neri-herra ja Gianluca, jolle oli kasvanut kunnon jazzpallo päähän.
Teimme kierroksen tiluksilla on kurkimme ikkunoista asuntoihin, joista vieraat olivat lähteneet päiväretkilleen. Istuimme hetkisen isäntäväen terassilla, nautimme virkistävää mehua ja vaihdoimme kuulumisia. Minutellit ovat tosi sydämellisiä ihmisiä.
Lupasin, että tulemme Markun kanssa joskus uudelleen heidän vieraakseen.

Monte San Savinon visiitin jälkeen ajoin Pieve al Toppoon, jossa kävimme muutaman kerran lounaalla Kalimero-nimisessä kuppilassa. Lounas on tosi maittava ja halpa. Pasta-annos 3,50 euroa. Kesällä 2016 kuppilaa emännöi säkenöivä Sara, joka on Gianlucan mukaan muuttanut pois. Ei nykyiseltäkään edeskäyvältä temperamenttia puuttunut. Eikä ystävällisyyttä.

Paluumatkalla ajoimme varmuuden vuoksi aivan Firenzen keskustan kautta takaisin autovuokraamoon. Moonika katsoi, että kyllä nuo pärjäävät, vaikka hän ohjaa ne keskelle kyllä.

Päivän päätteeksi istuimme oluelle. Apteekin mittari näytti +29°.