Plussia, miinuksia ja suullisia huomautuksia

Neljän laskupäivän jälkeen on aika tehdä välintilinpäätöstä kohteesta ja vähän meistä itsestämmekin. Blogin kirjoittaja on saanut uuden tittelin "kohureportteri Mauno Ahonen". Lienenkö näytän kyseiselle hemmolle tai jutut ovat sitä tasoa, mene ja tiedä.

Olemme rekisteröineet Val d'Iseren plussiksi ystävälliset ihmiset ja heidän suhteellisen hyvän englannin kielen taidon, hyvän ruoan, alueen (Savoie) viinit, aurinkoisen sään, laajan rinnealueen, kylän julkisen liikenteen ja tottakai nätin kylän. Miinuksia tulee hintatasosta, pienistä ja kylmistä hotellihuoneista sekä kohteen etäisyydestä suhteessa lentokenttään.

Ranskalaisista on yleisesti sellainen käsitys, että he eivät ole kovin ystävällisiä, mutta täkäläiset ovat toista maata. Kaikki tervehtivät ja toivottelevat "Bonjour" tai muuta, samoin englannin kielen käyttö on yllättävän sujuvaa.

Markku sai toissapäivänä suullisen huomautuksen siitä, että hän ajoi liian läheltä Johannan suksenkärkiä. Antti on myös antanut kahdenkeskisen suullisen huomautuksen Johannalle oppaan edelle laskemisesta. Seuraava rangaistusaste on keltainen kortti, mutta siihen tarvittaneen jo järeämpiä rikkeitä.

Helenalle annettiin eilen suullista myönteistä palautetta siitä, että vauhtinappula löytyi vihdoinkin ja rohkeus palasi. Toim.huom. Palaute on annettu positiivisesti kannustusmielessä?

Meitä on onnistanut tällä hiihtoreissulla sään puolesta erinomaisesti. Sunnuntaina oli puoliksi pilvinen päivä, mutta sen jälkeen onkin ollut pelkkää auringonpaistetta. Tänään keskiviikkoaamuna oli kylässä -14C ja yläasemallakin -7C, mutta suojaisessa paikassa oli mukava paistatella päivää.

Lumitilanne ei sen sijaan ole mikään huippuhyvä, koska täällä ei ole satanut kunnolla lunta viikkokausiin. Paikka paikoin rinteet ovat vähän jäisiä ja iltapäivällä varsinkin lanaajat tai auraajat ovat saaneet kasattua kaiken irtolumen ikäviksi kasoiksi.

Sunnuntaina kävimme syömässä tex-mex-ravintolassa (Bananas) ja maanantai-iltana 1789-nimisessä pihviravintolassa, jossa söimme alkupalaksi sammakonreisiä - olemmehan Ranskassa. Markku veteli pääruoaksi siansorkkaa, me muut tavallisempaa sapuskaa.

Tiistaina illastimme majapaikan ravintolassa, koska tähän matkapakettiin kuuluu kaksi illallista viikon aikana. Eilen illalla oli tarjolla raclettea hieman erikoisemmalla tavalla kuin mihin olemme tottuneet, kun puhutaan racletesta. Lisukkeet olivat normaaleja: cocktailkurkkuja, hillosipuleita, kinkkua, perunoita, mutta raclettejuustoa ei sulatettu pikkukauhoissa, vaan juustoköntsä oli telineessä pöydässä ja siitä "veistettiin" sulanutta juustoa sitä mukaa kuin oli mitä kauhoa. Markku oli juuston kauhojamestari.

Tänä iltana aiomme saapastella Moris Pubiin ja syödä siellä hampurilaisia, jotka ovat kuulemma paikkakunnan parhaat. Jälkikirjoitus: ei käyty Moris Pubissa hampurilaisella kahdesta syystä a) ei ollut tilaa b) toisella yrittämällä ei ollut tarjolla hamppareita, vaan fish'n'chipsiä!!!

Eli Ranskassa kaikki hyvin. Naamat punoittavat alppiauringon paahtamina.

p.s. tänään olimme Pissailles-jäätiköllä yli kolmen kilometrin korkeudessa, mutta ei pissailtu.