Per aspera ad astra!

Aluksi pahoittelen, etten ole kirjoittanut aikaisemmin kuulumisia Thaimaasta, mutta siihen on syynsä. Hotelli lupaa langattoman yhteyden, mutta valitettavasti signaali on ollut niin heikko, ettei ole minkäänlaista toivoa saada yhteyttä. Eilen kolmantena varsinaisena lomapäivänä minua onnisti.

Vaikeuksien kautta voittoon! Per aspera ad astra! Miksi tällainen otsikko?
Lomamatkamme tänne Thaimaahan alkoi Suomesta 30.12.2013 aamuyöllä, jota ennen anopin ja appiukon piti tulla Kuusamosta Helsinkiin.
Sunnuntai-iltapäivänä klo 15.15 anoppi soitti Kuusamosta ja totesi, että hänen passinsa ei ole vaadittavaa 6 kuukautta voimassa!!! Ensin en oikein tiennyt, mihin päin olisin lähtenyt tai mitä olisin tehnyt. Sanoin, että annahan minun miettiä. Toki taivasteltiin sitä, ettei yhtään aiemmin tullut tarkistettua asiakirjan voimassaoloa.

Rupesin soittamaan matkanjärjestäjälle - ei saanut yhteyttä, lentokenttäpoliisille - ei saanut yhteyttä, Thaimaan suurlähetystöön - ei saanut yhteyttä (ja mitähän ne olisivatkaan voineet tehdä?). Lopulta soitin vielä Ulkoministeriöön, josta sain ohjeen, että kannattaa vain yrittää tavoittaa lentokenttäpoliisi.
Pulssi oli vähintään satakahdeksankymmentäkahdeksan. Soitin anopille, että huonolta näyttää, mutta pyysin kuitenkin käymään Kuusamon poliisilaitoksella, josko voisivat sieltä jotenkin auttaa asiassa.

Lähdin itse kävelylle. Oli pakko rauhoittua ja saada ajatuksia kasaan.
Palattuani pääsin puhelimitse lentokenttäpoliisin puheille, joka ikävä kyllä totesi, että anoppi jää heti lähtöselvityksessä kiinni eli turha edes yrittää. Ainoa keino olisi pikapassi, jonka sai sinä sunnuntai-iltana klo 19 saakka Helsinki-Vantaalta. Mutta kun anopin sormenjälki, kuva ja allekirjoitus olivat vielä yli 800 kilometrin päässä!!! Ei veny sormi niin pitkälle.
Yritin vielä tavoittaa matkanjärjestäjän edustajaa lentokentältä, ja kuin taivaan lahjana sieltä vastattiin. Kerroin asiani, johon hyvin ystävällinen naisihminen totesi, että kyllä keinot ovat aika vähissä. Ainoastaan inhimillisen erehdyksen seurauksena anoppi saattaisi päästä koneeseen, mutta jäädä sitten Phuketissa kiinni ja joutua samantien paluulennolle Suomeen.

Sanoin Markulle, että minä en voi soittaa Kuusamoon ja kertoa karua totuutta. Markku soitti ja kertoi, että ainoa mahdollisuus oli hankkia uusi passi ja ostaa uusi matka ja tulla Phuketiin. Voi sitä harmistuksen määrää!
On vaikea sanoin kuvata sitä mielipahaa, joka vallitsi sillä hetkellä. Tämäkö tästä vielä puuttui!

Olin menossa saunaan, kun puhelin soi ja langan päässä oli anoppi: "Nyt minulla on hyviä uutisia. Minä pääsen sille lennolle!!!" Matkanjärjestäjän edustaja lentokentältä oli selvittänyt asiaa. Joku ehto tai sääntö tms on muuttunut eikä anopin tarvinnut välittää passinsa voimassaolosta.
Tunnustan, että päällimmäisen järkytyksen lievennykseksi minulta pääsi itku.

Vielä tänäänkään emme tiedä, mikä oli se muutos tai muu, joka mahdollisti anopin matkan, mutta nyt hän on täällä ja päässee poiskin. Kummallista, ettei liioin poliisi tai UM tiennyt moisesta muutoksesta.

Lähtöselvitys Helsingin päässä meni hankaluuksitta, samoin koneeseen nousu. Phuketin päässä Markku oli isänsä kaverina ja minä lupasin toimia anopin tulkkina maahantulomuodollisuuksissa. Sanoin kyllä hänelle, ettet sitten kyllä tuuleta heti, kun olet saanut leiman passiisi!!

Tästä kaikesta draamasta olemme kehittäneet keskinäisen huulen "mummikin on messissä, vaikkakin liki vanhalla passilla".