Nostalgiaa

Kesälomamme alkajaisiksi matkustimme Lontooseen, jonne saavuttuamme tajusimme, että siitä on tasan 20 vuotta, kun olimme ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkalla ja silloinkin Lontoossa. 

Silloinen reissu oli minulle turistimatka, mutta Markulle opiskelureissu. Kurssi järjestettiin University of East Londonissa ja me asuimme Lancaster Hall -hotellissa Bayswaterissa.

Joka aamu minä saatoin Markun undergroundilla yliopistolle ja palasin keskustaan turistiksi. Eikös meillä ollutkin romanttista silloin uutena? Tosin voisin vieläkin tehdä saman tempun, sillä meillä on edelleenkin tosi mukavaa keskenämme!

Muistelimme siis ensimmäisenä päivänämme menneitä. Muistimme, kuinka Lancaster Gaten aseman lippukopissa olleella tummaihoisella hemmolla oli niin turpeat huulet, että ne juuri ja juuri mahtuivat naamaan, mutta puheesta ei ottanut selvää erkkikään. Muistimme oikopolun (Elms Mews), jota käytimme kulkiessamme hotellilta metrolle ja takaisin. Siellä se on edelleen.

Vanhoilla kulmilla oli myös The Mitre, jossa olen sittemmin käynyt ystäväni Riitankin kanssa ja Markkukin lukuisilla Lontoon visiiteillään.

Lounaan (burgerit) söimme tämänkertaisen majapaikan lähellä sijaitsevassa pubissa (Gloucester Arms), mutta illalliselle matkasimme Taorminaan. Ei sentään Sisiliaan, vaan italialaiseen ravintolaan Craven Terrace-kadulle, jossa silloin kaksi vuosikymmentä sitten asuimme. Taorminastakin on jäänyt muisto: pöydässä oli parmesanraastepurkki, jonka pyysimme viemään pois, koska se HAISI meidän mielestämme oksettavalle. Tarjoilija kehotti vielä lisäämään sitä pasta-annokseen!!! Hullu, totesimme. 

Niin ne ajat muuttuvat ja parmesania voi syödä nykyään tuosta vaan eikä haise yhtään pahalle.

Maittavan illallisen päätteeksi harrastimme liikuntaa. Kävelimme Kensington Gardensin läpi kotikulmille katsomaan illan jalkapallomatsia. Hollanti voitti!