Meillä ei ollut minkäänlaista etukäteissuunnittelua missä olisi pakko käydä. Lähdimme liikkeelle sillä periaatteella, että ajamme pikkuteitä. Annoimme navigaattoriin aina seuraavan kylän nimen kartalta ja sillä mentiin.
Autossa vallitsi varsin harmoninen tunnelma. Ei turhaa huutoa eikä hammasten kiristystä, vaikka välillä mentiin sellaista kinttupolkua, että toisella puolella autonkylki viisti pusikkoa ja toisella puolella melkein peilit kapsahtivat yhteen. Säästimme kuitenkin ilman kolhuja.
Päätimme jalkautua Brickworth-nimisessä paikassa, jonka sanotaan olevan Englannin pisin kylä. Mitä se ikinä tarkoittaakaan, mutta ei siinä kylässä ollut mitään!
Matka jatkuin Malmesburyyn, joka osoittautui idylliseksi kaupungiksi, jopa siinä määrin, että päätimme lounastaa siellä. Syönnin jälkeen istuimme puistonpenkillä ja ihmettelimme maailmanmenoa.
Alla kuva Malmesburyn High Streetistä ja Market Crossista.
Cotswoldin reissu jäi lyhyenlaiseksi, mutta kovalevylle piirtyi hienoja maisemia.
Perjantaiaamun aloitimme tervehdyskäynnillä Christianin 89-vuotiaan äidin luona. Terhakka täti, joka halusi välttämättä tarjota nice cup of coffeen tai tean. No, miksipä ei. Kerroimme olevamme Suomesta, mutta jo seuraavassa lauseessa hän kysyi, että mistä päin Ruotsia te oikein olettekaan! Muistiriepu on vähän rapautumassa, mutta muuten Hemma on tikissä. Kyllä, hänen nimensä on Hemma.
Christian oli valinnut tutustumiskohteiksi Longleat Housen Wiltshiren ja Somersetin rajamailla, Lacock-nimisen kylän vähän Bradfordista pohjoiseen, Farleigh Huntington Castlen Fromessa ja Tithe Barnin Bradfordissa. Meidän toiveiden mukaisesti lounas nautittiin perinteisessä village pubissa, paitsi että Markku ei saanut Shephard's pieta ranskalaisilla.
Longleat House on Bathin markiisin valtavan suuri elisabethinaikainen talo, jossa varsin omaperäinen markiisi edelleen asuu. Saimme pienen yksityisesittelyn talon yksityisellä puolella, jossa on markiisin luomaa taidetta. Olin ihan puulla päähän lyöty. Valitettavasti siellä ei saanut kuvata.
Longleat Housesta siirryimme Farleigh Huntingtonin linnanraunioiden kautta lounaalle. Pojille munia, kinkkua ja ranskalaisia, minulle lammasburgeri. Hyvää oli.
Lacockin kylässä on kuvattu kaikkea mahdollista, mikä liittyy englantilaiseen kirjallisuuteen. Kaksi Potteriakin on filmattu siellä. Alimmassa kuvassa Markku seisoo Tällipajun edessä. Kyllä Potterit moneen kertaan lukenut tietää!
Päivän päätteeksi kävimme vielä Tithe Barnissa, joka on toiminut aikanaan rikkaan maanomistajan varastona, jonne köyhät maanvuokraajat ovat toimittaneet osan sadostaan maksuna maanvuokrasta.
1 kommentti:
Tykkään! :)
Lähetä kommentti